Kuukautishäpeä on nykyajan noitarovio

Häpeä on syvällä meissä. Se on useiden sukupolvien yli pinttynyt, asenteisiin jumittunut kahle. Miten tiedostamaton häpeä ohjaa toimintaamme? Se vaikuttaa ajatuksiimme ja rajoittaa tekemisiamme. Pohdin tässä kirjoituksessa minulle jaettuja kokemuksia, omia kokemuksiani ja kuulemiani kommentteja. Kuukautishäpeä on energiaavievä taakka, mutta siitä irti päästäminen ja kunnioituksen löytäminen kuin on tie vapauteen, omaan voimaan ja mahdollisuuteen olla oma itsensä.

Vessassa rapisee sidepaperi, sitä kosketellaan varoen, hitaasti ja pehmeästi, ettei ääni kuulusi koppien ulkopuolelle. Kriiks kriiks. Ruttaan roskat höyhenen kevyesti roskiin, vedän vessan ja astun ulos. Mietin, miettiikö noi muut että mulla on nyt menkat. Mikä saa aikuisen naisen suhtautumaan siteen vaihtamiseen toisin, kuin vessapaperilla pyyhkimiseen?”

Kuva: Häpy Korut

Miksi naisen kehon voima on niin järkyttävää, että se on siivottava normaalien ihmisten maailmasta pois?

Mainonnan yhteydessä naisen sukuelimiin liittyvän kuvaston yhteydessä nousee esiin kommentteja, ”en halua nähdä tuota”, ”tarvitseeko sitä tolleen nostaa esille” ”Miks tollasia pitää esitellä” ”miksi siitä pitää tehdä noin iso numero”, ”tää menee jo liian ällöttäväksi”.

Kenenkään ei tarvitse olla tekemisissä ahdistavan kuvaston kanssa. Mutta mistä ne tunteet nousevat? Monet muut aiheet, kuten ruoka, rakkaus ja nenäliinat ovat esillä paljon useammin, eikä esiin nouse syytöksiä siitä miten nenän niistämisestä pidetään meteliä.

Myös synnytyskuvaston kanssa on samoja ongelmia. Niiden katseleminen on toisille vaikeaa. Esimerkiksi Facebook ja Instagram sensuroivat säännöllisesti aitoja synnytyskuvia. Perusteluna on yhteisönormeja rikkova, mahdollisesti järkyttävä sisältö. Mutta miksi ne kuvat järkyttävät, ja ketä? Miksi naisen kehon luomisvoima on niin järkyttävää, että se on siivottava muiden ihmisten maailmasta pois?

Todellista elämää kuvaavat synnytyskuvat saattavat olla rajuja ja intensiivisiä. Mutta myös väkeviä ja rauhallisia, huokua haurautta ja huolenpitoa. Ne ovat pelkkää tunnetta. Ne viestivät pelottavina pidettyjen elementtien, kuten veren ja huudon, tunnistamatonta voimaa. Miksi haluamme säilyttää siivotun käsityksen äitiydestä, joka huokuu kaikkea muuta kuin äitiyden voimaa? Itse uskon, että kyse on pelosta. Emme ole oppineet arvostamaan naiseutta, veren ja syklien voimaa ja mysteerejä. Emme ole oppineet näkemään aitoa naisen kehoa kauniina.

Ensin naisen kehon voima oli palvottu ja pyhä. Verenvoima, voima kasvattaa ja synnyttää elämää. Sitten tuli pelko, hallinnantarve, synti ja häpeä. Kuukautisten ja synnytyksen mysteereihin vihkiytyneet vaiennettiin, häväistiin ja poltettiin noitina. Kun kului tarpeeksi aikaa, myös naiset ottivat epäkunnioituksen omakseen. Naisen seksuaalisuus, ja kaikki siihen liittyvä, kuten kuukautiset ja synnytys muuttuivat kunnioitetuista mysteereistä hallituiksi, hävetyiksi ja sensuroiduiksi.

Harva elää luonnollisen kierron kanssa. Veren voima on suuri ja salaperäinen, se joka sitä ymmärtää ja osaa käyttää hyväkseen joutaa roviolle. Se vaino elää nykypäivänäkin. Jopa osa terveysalan ammattilaisista on sitä mieltä, ettei kiertoa tarvita mihinkään. Tämä omalta osaltaan ruokkii kuvaa siitä, että ei-syklinen keho on parempi vaihtoehto, ja naisen luonnollinen kehon toiminta tarpeetonta kärsimystä. Olemme omaksuneet näkemään kuukautisissa vain negatiiviset puolet, sotkun, häpeän, rajoitteet. Yhteys omaan vereen ja omaan kohtuun on hukassa yhteiskunnassa, jossa syklinen keho on taakka. Tämä on johtanut kehon häpeään ja epäkunnioitukseen.

Kuva: Renata Penna – fotopesia

Olet upea, katso pimppiä peilillä ja tutustu kehoosi

Taaperoikäinen lapseni pyrähti vessaan ja huomasi ohivuodosta osumaa ottaneet alushousut. “Oho, kakka!”, hän totesi. “Ei ole kakka, on menkat”, vastasin. “Joo”, nyökkäsi lapsi ja lähti leikkeihinsä jättäen minut ajattelemaan, miksi menkoista kertominen usein on mahtipontinen ja vakava keskustelu puoli vuotta ennen niiden alkamista. ”

Missä vaiheessa pienen lapsen luontainen kiinnostus omiin sukuelimiin muuttuu tyttöjen kohdalla häpeäksi ja piilotteluksi? Mikä on se viesti, jolla tiedostamattamme kerromme ettei oma keho ole kaunis ja arvokas? Keskusteluissa nousee usein esille asenteita. Pieni lapsi on luontaisesti kiinnostunut sukuelimistään. Sen sijaan, että lasta kannustettaisiin tutkimaan ja ihailemaan itseään, tyttöjen itsensä koskettelua saatetaan kieltää useammin kuin poikien.

Kun minulle kerrottiin alakoulussa kuukautisista, valistus keskittyi suoja- ja kipulääkevalikoimaan. Samoin seksistä puhuttaessa keskityttiin tautien ja raskauden ehkäisyyn. Seksuaalikasvatus kaipaa kokonaisvaltaisempaa ja kunnioittavampaa otetta, sekä myös nautinnon huomioimista. Uskon nuorten tarvitsevan myös toistoa. Jos kerran sanotaan kymmenvuotiaalle ”olet upea, katso pimppiä peilillä ja tutustu kehoosi”, se voi riittää tai sitten ei.

Istun suihkun lattialla kahden tyttäreni kylpiessä vieressä. Oli kuukautiskierron toinen päivä, ja olin kärsinyt kivuista ja runsaista vuodoista. Vesi helpotti oloa. Katselin tyttöjä, ja ajoittain minusta lähtevää verivanaa. Mietin, minkä uuden sisterhoodin tason heidän kanssaan saavuttaisinkaan. Millaisen mallin itsensä arvostamisesta ja itsehoivahetkistä voisinkaan antaa!”

Kuva: Maria Gonzalez Eme

Ohivuotojen pelko on energiasyöppö

Joogatunnilla tajuan, kuukautisteni pitäisi alkaa milloin tahansa. Hermoilen, miksen muistanut laittaa kuukuppia varmuuden vuoksi. Mielikuva verisistä legginseistä ahdistaa. Sitten rauhoitun, päätän että en välitä. Jos ohivuoto sattuu, se ei haittaa. Joogasalin naiset eivät järkyty, minun maailmani ei kaadu. Lopputunti meni rennoissa tunnelmissa, ja menkatkin alkoivat vasta seuraavana päivänä.”

Kuukautiset eivät saa näkyä. Ohivuoto on kriisi ja roikkuva tamponin naru häväistys. Miksi, jos kuukautiset ovat samalla maailman luonnollisin asia? Mikä määrä energiaa vapautuisikaan, kun osaisimme päästää irti stressistä ja pelosta. Suhtautuminen haaroista verisiin farkkuihin voisi olla sama, kuin jäätelötahra polvella.

Kuukautisten aikana ollaan herkillä. Samaan aikaan sisin avoinna ja käpertyneenä sisimpään. Auki, keräämässä voimaa ja kasvamassa. Jokainen menstruoiva ansaisitsisi lempeyttä ja kunnioitusta tuona voimakkaana aikana. Lämpimän sohvannurkan, teetä, asioita jotka tekevät hyvän mielen. Tukea ja ymmärrystä, mielen aallokkojen hyväksymistä ja kunnioitusta. Kuukautisten aika on merkityksellinen.

Valitettavasti tämä aika on usein stressaavaa. Vuotaako yli, selviydynkö töistä tai koulupäivästä, riittävätkö suojat, haisenko pahalta. Tämä kaikki kertoo siitä, että emme näe tässä syklissä mitään arvokasta ja kunnioituksen arvoista. Emme hyväksy omia tarpeitamme, emmekä luota ympäristön hyväksyvän niitä. Ei pitäisi olla häpeä ottaa sairaslomaa kuukautisten vuoksi, tai joutua miettimään kehtaako niin tehdä.

Olemme omaksuneet kuukautisten ylle langetetun häpeän niin hyvin, että haluamme itsekin piilottaa kehomme, sammuttaa sen viisauden sen sijaan että pysähtyisimme kuuntelemaan sitä. Puhumattakaan siitä, että viestisimme ulkopuolle tarpeemme ja tuntemuksemme.

Häpeästä irtoutuminen on kuin raikas vesi

Pikkuhiljaa me murtaudumme häpeän kahleista. Opimme nauttimaan kehostamme, kunnioittamaan sitä, arvostamaan sitä.

Miltä tuntuu, jos päästää irti kaikesta kuukautisiin liittyvästä häpeästä? Se on kuin raikas vesi, joka valuu vesilinnun höyhenpeitettä pitkin. Aidat kaatuvat pään sisältä. Oma keho on vapaa ja hyvä. Oikeanlainen juuri sellaisena kuin se on. Se on mahdollisuus antaa energian virrata, kokea oma luonto itsessään ja olla yhteydessä alkuvoimaansa. Maailma on auki.

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Kiia Kakko

Kasvukipuja, nousee muutoksen lyömistä lovista

Miten paljon kauneutta nousee sieltä minne ei ennen ehtinyt katsoa Rakentaminen onnistuu...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.