Kunhan saan olla onnellinen

Teatterin lavalla on jännän näköinen pyörivä härpäke, joka toimittaa kodin virkaa. Näyttelijä esittää ite-taiteilijaa ja erakkoa, joka tallaa vankasti omia polkujaan.

Erakolla on vahvasti oma suunta. Hän vaeltaa ja kulkee. Kulkee ja vaeltaa. Isän ääni välillä varoittaa, että pysy poika polulla. Mutta erakkotaiteilija ei välitä muiden mielipiteistä. Hän kuuntelee itseään ja intuitiotaan. Hän kävelee halki Suomen ja asettuu lopulta aloilleen metsään, jonne hän saa rakentaa mitä eriskummallisimpia majoja hylkytavaraa hyödyntäen. Lopputulos miellyttää erakon silmää ja hivelee sielua. Täällä hän toteaa, että onnellisinta on olla onnellinen.

Esitys panee taas asiat arvojärjestykseen. Eipä ihminen sen kummempia tarvitse, kunhan on onnellinen.

Meillä on monesti valtava vimma tavoitella omaisuutta ja sitä kautta onnea. Olen joskus sanonut, että en halua lottomiljonääriksi, koska en osaisi hallita niin isoja summia rahaa. Mieluummin valitsen nykyisen elämäni ja elintasoni. Sitä paitsi omaisuuden vaaliminen ja huolehtiminen vaatii paljon työtä.

Maallisen mammonan sijaan tavoittelen aineetonta hyvää. Satsaan omaan ja läheisteni hyvinvointiin. Yritän kiinnittää huomiota ihan pikkujuttuihin ja olla kiitollinen. Äsken söin tuoreita joulutorttuja, suihkusta tulee lämmintä vettä, jaksoin juosta puoli tuntia, illalla menen ystävän kanssa teatteriin.

Rahasta haluan puhua avoimesti ja muodostaa siihen terveen suhteen. On hyvä, että on taloudellinen turva, mutta raha ei saa hallita liikaa elämää. Myös sen puute voi hallita.

Pidän melko lailla tutuista ja turvallisista jutuista. Silloin voi helposti jumiutua paikalleen. Monet rutiinit tuovat ihanaa perusturvaa ja saavat mielen levolliseksi. Mutta kyllähän pieni adrenaliiniryöppy silloin tällöin piristää! Olen tasaisen elämän kannattaja, joten en jaksa heilahdella jatkuvasti jonkin impulssin perässä.

Se tekee hyvää, että elämässä on pientä tytinää, värinää ja kutinaa.

Ne ovat heikkoja signaaleja, joilla on jotain sanottavaa. Kannattaa istua paikoilleen ja kuunnella. Mitä. Ne. Haluavat. Sanoa. Saattaa olla yllättävääkin kerrottavaa.

Hirmuisessa kiireessä kadottaa itsensä, eikä enää kuuntele, mitä sisällä tapahtuu ja mihin suuntaan on menossa. Se voi olla pakoa todellisuudesta. Yhtä lailla voi turruttaa itsensä syömisellä tai juomisella, ettei tarvitse kuunnella sisäistä kitinää.

Yksi seikka, josta pidän tosi paljon, on kokeilu. Jos epäröin jonkin asian kanssa, annan itselleni luvan kokeilla sitä ensin. Miltä mahtaisi tuntua, jos asuisin keskustassa? Entä jos kirjoittaisin kirjan? Osaisinko viettää joulun yksin? Halaisinko uutta ihmistä? Mitä jos pukisin päälleni vihreitä vaatteita?

Kokeilun jälkeen voi palata vanhaan tuttuun ja turvalliseen, jos siltä tuntuu. Onpahan kokeiltu.

Olen kyllä melko turvallisuushakuinen, ja siksi minulle on iso juttu kokeilla joitain uusia asioita. Mutta avartaahan se maailmaa.

Onnellisuutta voi tavoitella monin keinoin. Eikä se ole mikään pysyvä olotila. Välillä tarvitaankin kipeitä kuoppia, jotta voi taas kiivetä ylöspäin.

Onnenpilkahduksia löytää jokainen elämästään, kun vaan jaksaa etsiä ja huomaa ne.

Alussa viittaus esitykseen Onnellisinta on olla onnellinen, teatteri Avoimet ovet

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.