Kun jumaluus yhdistyy tekemiseen, syntyy luomista

Olemme tottuneet tekemään ja saavuttamaan asioita elämässä. Tekemisestä on tullut vahva mittari saavutusten sekä oman arvon suhteen. Tämän tekemisen määritelmän arvottaminen on enemmänkin yhteiskuntamme luomaa, paineistettua eteenpäin puskurointia. Olemme jakaneet kahtia tekemisen ja olemisen: suorittamiseksi ja laiskuudeksi. 

Jos kuitenkin keskitymme näiden asioiden positiivisiin puoliin, onhan kyse maskuliinisesta ja feminiinisestä energiasta, jotka ovat itsessään neutraaleja energioita, jotka toimivat apunamme elämässämme, voimme kiinnittää huomiota tekemisen laatuun. Voimme kysyä itseltämme: miten minä teen? Ei ole niinkään aina kyse siitä, MITÄ teemme, vaan loppupeleissä mikä jää kokemuksen hallitsijaksi on se, MITEN asiat teemme. Kun alamme kiinnittämään tekojemme laatuun, aletaan puhua luomisesta. Voimme alkaa ohjaamaan millä tavoin luomme elämäämme, mitä asioita korostamme, mitkä asiat tulevat hallitseviksi arjessamme.
Jos tekemistä ohjaa nautinto ja lempeys, kaiken voi tehdä tällä tavalla. Voimme vaihtaa tapojamme toimia sen mukaan, mitä kussakin hetkessä tarvitsemme. Joskus tarvitsemme lepoa, jolloin voimme tehdä päivän askareemme lempeästi, hitaasti ja nautiskellen. Jos taas olemme aktiivisia ja energisia, voimme maustaa päivämme teot ilolla, innolla ja säihkyen. 

Olemme turhaan jakaneet tekemiset laaduttain “rauhallisiksi” tai “vauhdikkaiksi” ja niin edelleen, ja yleensä elämässämme olemme tottuneet noudattamaan näitä kaavoja kaikessa, mitä teemme. Loppupeleissä se, että teemme asiat tahtoen ja hyvässä hengessä, oli se sitten miten aktiivista vain, on meille itsellemme terveellisin vaihtoeho. Jos teemme asiat negatiivisella mielellä ja vastustaen, myös maailma vastaa meille tuoden epäonnea. Asenteemme heijastuu meihin takaisin tekemisemme kautta, halusimme tai emme. Keskustelemme ja vuorovaikutamme maailman kanssa jatkuvasti, emmekä pysty estää tätä, eikä tarvitsekaan. Kun ymmärrämme valtamme vuorovaikutuksellisuudessa, löydämme oman voimamme suhteessa tekoihimme ja elämäämme. 

Alkuun voi tuntua tuskaiselta se valintojen määrä, mitä tietoinen tekeminen tuo tullessaan. Kuitenkin se lopulta muodostuu osaksi päivää, jolloin valinnanmahdollisuus alkaa tuntumaan vapaudelta. Automatisaatio loppuu, mutta tilalle astuu oma voima valintojen myötä. Alamme olemaan aktiivisessa roolissa omassa elämässämme, mutta eri tavoin, kun olemme aiemmin ymmärtäneet. Elämä ei enää ole taistelua tai sotimista, vastustamista tai pakoilua. Alamme virittäytymään hetken virralle, ja alamme ymmärtämään, että myrskysäällä ei kannata lähteä merelle, ja tyynellä kelillä on mukava laiskotella auringonpaisteessa. Sateisella säällä taas on hirmuisen mukavaa olla sisällä puuhastelemassa ja niin edelleen. Voit itse valita, miten suhtaudut mihinkin olosuhteeseen, ja mitä haluat olosuhteen tarjoamilla eväillä tehdä tai olla tekemättä. Ei tarvitse enää seurata valmiiksipureskeltuja ratkaisuja. Sinusta tulee oman elämäsi kapteeni, sellaisella hyvällä ja lempeällä tavalla, ei niinkään omaa paikkaansa ja asemaansa julistavana diktaattorina, vaan omaa oloaan seuraavana, yhteistyöhaluisena olentona.  

Kun alkaa ymmärtää, että voi itse ohjaa tekemisen laatua ja luonnetta tuoden haluamansa energian läsnöolevaksi tekemiseen, puhutaan luomisesta. Et vain suorita tehtäviäsi määränpää kiiluen silmissä (vaikka joskus tällainenkin tekeminen on itseasiassa melko kivaa, on todella hauskaa saada ja saatttaa asioita valmiiksi!), vaan olet läsnä omassa itsessäsi tekemisessä. Voit herkemmin kuulostella omaa oloasi ja sitä, mitä haluat tehdä ja miten. Alat myös huomaamaan, mitkä asiat sopivat sinulle ja milloin, mihin asioihin kannattaa panostaa, ja mille aika ja energia on juuri tässä hetkessä otollinen. Alat myös huomaamaan jatkumoa: kun teet läsnäolevasti asioita, ne etenevät juuri sillä energialla, kun olet ne liikkeelle laittanut. Alat ymmärtämään, miten voimakas ja upea olet, koska osaat kuunnella itseäsi ja sisintäsi. 

Tämä on palkinto siitä työstä, jonka joutuu käymään läpi, jotta tällaisen luomistilan ylläpitäminen olisi omassa elämässään mahdollista. Elämästä tulee taidetta, juuri sellaista ja sennäköistä, kun itse haluat, ja sisimmästä huokuu rauha, sillä koet tekeväsi jokaisessa hetkessä juuri oikein. Jokainen hetki on uusi hetki, ja meillä on mahdollisuus olla uteliaan hereillä käsillä olevaan energiaan jokaisessa hetkessä. Jos tarraudumme kiinni liikaa ihmisiin, tapohin, sääntöihin ja muodollisuuksiin, estämme luonnollisen virran. Jos taas emme ollenkaan huomio elämän lainalaisuuksia, rytmejä ja kiertoja, elämämme muuttuu sekavaksi kaaokseksi ja sattumalta tuntuvaksi pyörremyrskyksi. 

Tässäkin jälleen kerran avainasemassa on siis tasapaino. Ja kuka voisi tietää paremmin oman tasapainosi ja tarpeittesi tilaa, kun sinä itse? Niin, sitä minäkin, ei sitten aivan kukaan muu. Sinä olet oman itsesi asiantuntija, kun olet saanut kosketuksen tuohon omaan herkkään ja kauniiseen järjestelmään, joka on sinussa oleva voimavara oman elämän tuomiseksi taivaalliseen valtakuntaan maan päällä. Tuo taivaallinen valtakunta maan päällä mahdollistuu vasta sitten, kun tarpeeksi moni meistä ymmärtää oman osuutensa elämänsä luomisessa aktiivisesti. Siten alamme voimaan hyvin omassa keskuksessamme ja toimimme harmoniassa kaiken olevaisen kanssa, kaiken ympäristömme kanssa. Harmonia tuottaa hyvää ja parantaa niin meitä itseämme, kuin luontoakin. Siis kaikki voittavat, kun kuuntelet itseäsi. Eikä niistä vähiten kukaan muu, kuin sinä itse, rakas ystäväni <3 

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Luova Kuu

Kaiken takana on energia

Tämä ajatusvirta pulpahti mieleeni, kun pihaa haravoidessani annoin ajatusten virrata ja oivallusten...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.