Kukkien ei kuulu selvitä vaan kukoistaa
Juteltiin muutama päivä sitten ystävän kanssa pakkaamisesta ja tarkalleenottaen siis ihmeteltiin sitä miten erilaisesta kulmasta miehet tuntuu usein hommaa lähestyvän. Yleistän nyt toki vähän, mutta ainakin siis ne miehet joita meidän polulle on sattunut.
Ollaan lähdössä lomamatkalle koko perheen kera pariksi viikoksi ja mies lähti matkaan auton kanssa jo viikkoa meitä muita aiemmin. Ja niin – se auto siis tietenkin piti sitten pakata valmiiksi jo etukäteen. 😅
Tarkoitus on suunnata pohjoiseen, kierrellä vähän ympäriinsä, yöpyä välillä teltassa ja välillä jossain muualla.
Mulle tää matkalle pakkaus tarkoitti automaattisesti sitä että siihen varataan yksi kokonainen päivä, ja koska auto meni täyteen, mietitään tosi tarkkaan yhdessä mitä otetaan mukaan. -Miehelle se tarkoitti tyyliin telttaa ja pareja kalsareja ja hammasharjaa repussa.
Ei sillä ettenkö selviäisi itsekin vähällä jos on pakko. Mutta Painotus tosiaan sanalla pakko. Sillä mun mielestä lomalle ei mennä selviämään vaan nauttimaan. Ja mitä paremmin voi varmistaa että tarpeet tulee täytetyksi mahdollisimman ketterästi, niin sitä kivempaa kaikilla on.
Enkä tarkoita tällä siis mitään pikaruokaa, vaan sitä että kun suunnittelee hyvin, niin aikaa jää sille olennaiselle, eli läsnä- ja yhdessäololle, maisemien ihailulle, luonnossa seikkailulle ja sen sellaiselle.
Paljon puhutaan siitä kuinka feminiinin tulisi antautua maskuliinille. Kuinka nykyaikainen feminiini on kasvattanut maskuliinisen kuoren, eikä taivu vietäväksi, ei niin millään.
Tämä on ihan totta. Ja totta on myös se, että sisimmässään feminiini kyllä haluaa antautua.
Kaikki eivät tätä välttämättä tunnista itsessään, sillä moniin meistä selviytyminen on kasvanut niin syvälle, että todellisten tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen ja tunnustaminen itselle ei aina ole ihan haasteetonta.
Totta on myös, että feminiinienergian kuuluu virrata vapaana. Ja parhaiten se tapahtuu kun maskuliinin rajat on lujat, selkeät ja luotettavat.
Toksisen ja terveen energian erottaa helposti siitä tukahduttaako vai tukeeko se luonnollista elämän virtausta.
Mikä mun mielestä on ihanaa ja tuntuu rakkaudelta on että vaikka ollaan miehen kanssa pakkausasioissa erilaisia, niin oon aina voinut luottaa mieheeni matkojen suunnittelussa. Ja se kertoo hänestä ja meistä paljon, sillä olen luonnostani narut käsissäni pitävää tyyppiä.
Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä jo ihan nuoresta ja aina matkusteltu paljon. Ja mä kertakaikkiaan vaan rakastan sitä älyttömästi että voin luottaa ja antautua täydellisesti seikkailuun ja hetkeen hänen kanssa ja olla vielä feminiinisempi kuin yleensä arjessa. Koska hänen lähellä on niin turvallinen ja hyvä olla. ❤️
(Ainoastaan kerran jouduttiin vahingossa perheen kanssa Thaimaassa kuolemansaarelle viidakkomökkiin yöksi ( ei nukuttu 😳) ja kerran kreikassa kallionkielekkeelle keskellä yön pimeyttä. Mutta ne on juttu erikseen 😅)
Englannin kielessä kukka on flower – eli vapaasti käännettynä virtaaja. Vapaus joka on virtaamisen edellytys, syntyy luottamuksesta. Luottamuksesta tottakai ensin itseen ja universumiin, mutta ihmissuhteissa myös siihen toiseen. Ja siihen että on turvallista olla vapaasti oma itsensä.
Itseään arvostavaa aikuista feminiiniä ei juurikaan taida kiinnostaa helppoheikit, vaan hän antautuu vain maskuliinille joka on luottamuksen arvoinen.
Eli toisin sanoen maskuliinille, joka arvostaa feminiinin feminiinisyyttä. Herkkyyttä, luovuutta, tunteita jne. ja tukee niitä päälle runnomisen sijaan.
Feminiini kukoistaa ja nauttii kun tuntee olevansa turvassa maskuliinin energiassa. Ja se on maskuliinin pyhä tehtävä. Koska silloin kun feminiini kukoistaa ja nauttii, niin tekee koko maailma. Eikä se päde vain parisuhteissa vaan kaikessa vuorovaikutuksessa.
Feminiinin kukka aukeaa luonnostaan kun sitä hoidetaan oikein, mutta jos sen herkkyyttä hyväksikäytetään, niin se kuihtuu pois tai jää kitukasvuiseksi.
Eikä kukkien ei kuulu selvitä vaan kukoistaa.
