Mitä, jos alkaisit katsomaan itseäsi valokuvaajan silmin?

Aloitin noin kaksi kolme vuotta sitten valokuvausharrastuksen ja alussa kuvasin lähinnä luontoa. Oli ihanaa seurata luonnon heräämistä, ja kukkien puhkeamista. Sitä voi viettää rauhallisen päivän tarkkailemalla ja kiinnittämällä huomiota ympäristön kauneuteen ja yksityiskohtiin. Valokuvaajana alkaa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, tallentaa muistoja ja arvokkaita hetkiä.  Erityisesti silloin kun menee huonosti valokuvaaminen on erityisen tärkeää ja oppii näkemään kauneutta elämässään silloinkin, kun kohtaa surullisia aikoja.

”Valokuvaaminen on erityisen tärkeää ja oppii näkemään kauneutta elämässä”

 

Valokuvaajana erityisen motivoivaa on, että kehittyy koko ajan ja omista virheistä oppii. Sitä oppii vertailemaan itseään omiin suorituksiin, eikä kehittyneempiin valokuvaajiin. Kuvaukset eivät aina mene niin kuin itse tahtoo. Silti kuvaukset voivat olla onnistuneet kuvaukset. Lisäksi valokuvausharrastuksen jatkamista motivoi myös se, että jonain päivänä osaa ottaa täydellisen kuvan. Omiin epäonnistumisiin ja virheisiin ei kannata keskittyä liiaksi, sitä voi ajatella oppimisen kautta. Näin tietää, mihin kaikkeen kannattaa seuraavalla kerralla varautua.

 

”Vaikka kuvaukset eivät aina mene niin kuin itse toivoo, ne voivat silti olla onnistuneet kuvaukset”

 

Uskaltauduin pikkuhiljaa kuvaamaan ihmisiä. Aluksi uusien mallien tapaaminen ja uusien ihmisten näkeminen oli hyvin jännittävää. Pikkuhiljaa uusien ihmisten ja erilaisten ihmisten näkeminen toi valokuvaamiseen varmuutta. Valokuvaaja oleminen auttaa näkemään asioissa kauneutta, monessa ihmisessä on kauniita puolia, jotka ansaitsevat tulla nähdyksi ja ikuistettavaksi.

”Mallina oleminen palvelee tarvetta tulla nähdyksi itselleen ja muille”

 

Pikkuhiljaa minussa heräsi myös toive mallina olemisesta, mikä oli verrattain uusi tuntemus, sillä en ole oikeastaan koskaan aiemmin viihtynyt kameran edessä. Aikaisemmin kun olin ollut kuvattavana minusta otetut kuvat ovat olleet aika epäonnistuneita. Olen joskus näyttänyt kuvissa liian pullealta, tai silmänaluset olivat olleet liian mustat. Aloin myös pikkuhiljaa toivoa saavani kuvia itsestäni erilaisissa tilanteissa.

 

”Mallina olemisen idea ei ole mahtua mihinkään tiettyyn valmiiseen kategoriaan”

 

En kuitenkaan luovuttanut ja lopettanut harrastustani heti ensimmäisten kokemusten myötä. Vaan hakeuduin malliksi, lopulta huomasin, etten enää tuntenut niin kovaa myötähäpeää ja nolouden tunteita kuvistani. Aloin hyväksymään itseni ja oman ulkonäköni. Mallina oleminen palvelee tarvetta tulla nähdyksi itselleen ja muille. Mallina olemisen idea ei ole mahtua mihinkään tiettyyn valmiiseen kategoriaan. Mallina oleminen opettaa, että läsnäolo tässä hetkessä on tärkeää. Useimmiten tietyt kuvausideat syntyvät heittäytymällä siinä nimenomaisessa hetkessä. Asioita, ei tarvitse ottaa niin hirveän vakavasti. Siinä tallennetaan muistoja ja ollaan omia aitoja persoonia hyvine ja huonoine puolineen. Omat piirteet saavat tulla näkyviksi.

 

”En enää tuntenut niin kovaa myötähäpeää ja nolouden tunteita kuvistani”

 

Malli katsoo kuvia hyvin erilaisin silmin kuin valokuvaaja. Valokuvaaja saattaa olla kiinnostunut kuvan herättämästä tunnelmasta ja siitä nimenomaisesta hetkestä. Malli taas on kiinnostunut oman kehon ulkonäöstä ja siitä, miltä sattuu näyttämään. Kun katsoo itseään valokuvaajan silmin, kiinnittää huomiota siihen, miltä tuntuu kehosta? Mikä on sen hetkinen tunnelma?

 

Tässä Linkkejä kuviin ja tunnelmiin:

 

Valokuvaussivustolle: https://www.instagram.com/sonjas_portraits/?hl=fi

Mallisivustolle: https://www.instagram.com/helinae_model/

Lisää kirjoittajalta Sonja Sievers

Mitä, jos alkaisit katsomaan itseäsi valokuvaajan silmin?

Aloitin noin kaksi kolme vuotta sitten valokuvausharrastuksen ja alussa kuvasin lähinnä luontoa....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.