Kohti unelmia

Osaatko nimetä varmuudella, mitkä ovat todelliset unelmasi ja ennen kaikkea, mistä kohdasta itseäsi niitä tavoittelet? Autenttisuudesta vai pelosta? Annatko tien aueta itsestään vai pusketko läpi, vaikka et ole vielä valmis?

Sillä jos et ole valmis, unelmalla ei ole vakaata pohjaa. Ja se saattaa määrätietoisella asenteella olla jopa hetken käsissäsi… Kunnes se sortuu, valuu kuin hiekka sormiesi välistä. Mutta älä lannistu, nämä ovat meidän kaikkien elämän oppikouluja.

On hyväksyttävä että kaikella on oma aikansa. Aikataulu ei ole se, minkä me kärsimättömyydessämme asetamme. Ihmisen systeemi on sellainen, että se tarvitsee oman aikansa avautua. Asia kerrallaan, lukko kerrallaan, kerros kerrallaan. Ymmärrys kerrallaan. Ei auta, että ymmärrämme järjellämme jotakin, vaan meidän täytyy sisäistää asia. Niin että se tulee osaksi meitä. Niin että olemme yhtä kuin tuo ymmärrys. Sitä ei voi siis älyllisesti asetella elämäänsä ja päättää että olen valmis koska minulla on tämä tieto olemassa.

Kärsimättömyys johtuu siitä, että pelkäämme alitajuisesti jäävämme ilman. Pelkäämme että meille ei riitä. Katsomme toisia ja haluamme itse olla samassa asemassa, elää samaa elämää. Katsomme, kuinka toiset näyttävät jo saavuttaneen unelmansa ja toisaalta katsomme niitä, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä ja samaistamme itsemme heihin. Todellisuudessa emme voi tietää, kuka elää unelmaansa ja kuka ei. Se, jolla näyttää olevan kaikki, voi olla kaikista onnettomin sisällään. Se, jolla ei näyttäisi olevan juuri mitään, saattaa elää täyttymyksessään.

Mikä on siis juuri sinun täyttymyksesi? Tämä on keskeisin kysymys ja vastaus löytyy ainoastaan sisältäsi.

Meitä kuitenkin haastaa ulkomaailma, se häiritsee oman sisäisen totuutemme kuulemista. Samaistumme herkästi toiseten näkemyksiin, olemuksiin ja tekemisiin. Alamme tavoitella jotain, mikä ei olekaan autenttista meille. Joka ei olekaan osa omaa itseämme. Mutta tämäkin on tarkoituksenmukaista. Sillä juuri silloin opimme tuntemaan itsemme ja kokemuksen myötä käy aina vain kirkkaamaksi se, mitä todella sisimmässämme tavoittelemme.

Saamme hiljalleen sisäisen varmuuden siitä, mikä on linjauksessa juuri minun ainutlaatuisen polkuni kanssa. Käymme niin sanotuilla harhapoluilla, jotta löytäisimme tiemme kotiin. Koti on meissä itsesämme. Ja oikeastaan harhapoku ei ole sopiva sana, sillä se tuo mielikuvan siitä että en ole osannut toimia oikein.

Nimenomaan täytyy eksyä, jota löytäisi perille. Tutkia, kokea, ihmetellä uteliaisuudella. Kompastelu on taattua, sillä niin käy jotta oppisimme. Ajattele lasta, joka tutkii maailmaa. Hänelle tapahtuu yhtä sun toista, mutta vain niin hän oppii. Ole siis itsellesi armollinen, niin kuin olisit pienelle viattomalle lapselle joka koittaa ymmärtää moniulotteista ihmisyyttä ja tätä hurjan isoa maailmaa.

Lempeä ja anteeksiantoa tarvitaan. Valoa tiellesi!

 

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.