Kohti syviä, täyttymyksellisiä ihmissuhteita

Me jokainen kannamme arpia. Elämän kolhut ja satuttavat kokemukset ovat viiltäneet syvälle. Sinne, minne muiden katseet eivät yllä. Ne huutavat yksinäisyydessään pelastajaansa, mutta haluamme sulkea korvamme ja tukahduttaa tuon äänen, unohtaa. Miksi haluaisimmekaan antaa edes pienen mahdollisuuden sille, että joutuisimme kokemaan sen kaiken tuskan toistamiseen. Emme halua vapaaehtoisesti lähestyä uudestaan tuota kohtaa, jonka alla piilevä kokemus kerran uhkasi selviytymistämme.

Nämä arvet tekevät sydämemme ympärille panssarikuoren. Suojaamme hyvin inhimillisesti herkimpää kohtaa itsessämme. Samalla kuitenkin tulemme torjuneeksi sitä hyvää mitä me jokainen ansaitsemme. Emme näe edessämme avautuvia mahdollisuuksien ovia, kun katseemme on vanhassa ja joka päiväinen fokuksemme on suojauksien ylläpitämisessä.

Tie takaisin itseen käy kipukohtien kautta

Elämä on hyvä. Rakkaudesta se tuo meille tilaisuuksia astua eheytymisen tielle. Kohtaamme hetkiä, jolloin elämä peilaa piilotettua haavaamme. Tuo kokemus sukeltaa kuin polttava valojuova sydämen kuoren läpi ja tekee siihen pienen murtuman.

Kun meillä on tarpeeksi turvaa itsessämme ja hyväksyvää ja rakastavaa tilaa ympärillämme, kykenemme kohtaamaan tuon epämukavan, kipeän kohdan. Kykenemme katsomaan, mitä arpeumien alla on. Turvan tunne muodostuu hyväksyvästä ja rakastavasta itsensä kohtaamisesta. Lopulta se kannattelee meitä niin että saatamme kohdata kivun sisällämme.

Jos taas pelkäämme, emmekä tiedosta pelkoamme ja ohjaudumme tästä pelkoreaktiosta käsin, tilkitsemme aukon nopeasti. Olemme jokainen muodostaneet tähän omat keinomme. Suojamekanismimme. Se on ok, sillä saamme tehdä sen. Suojata itseämme. Tällä on kaunis tarkoitus ja tärkeä tehtävä – varmistaa selviytymisemme.

Kuitenkin suojaamalla sydäntämme, samalla rajoitamme itseämme. Peitämme panssarin alle todellisen itsemme – herkän, kauniin ja valovoimaisen ytimemme. Suojien alla asuu rakkaus, se, mitä pohjimmiltamme olemme ja mistä meissä jokainen kohta on rakennettu. Piilotamme itsemme itseltämme ja valitsemme elää roolia. Se estää syvyyden ja täyteläisyyden kokemisen itsessämme ja sitä kautta myös ihmissuhteissamme.

Kun meissä on tarpeeksi turvaa, portit avautuvat

Rehellisyys itseä kohtaan on haastavaa. Uskomme niin kovasti siihen tarinaan, jonka olemme muodostaneet itsestämme ja elämästämme ja joka kuitenkaan ei ole pohjimmainen totuutemme. Tuo tarina sisältää riittämättömyyden, häpeän ja syyllisyyden ääniä. Olemme tehneet olettamuksia itsestä ja elämästä entisten kokemustemme perusteella ja ylläpidämme rooleja, joilla huijaamme näitä kokemuksia nousemaan käsiteltäviksi.

Ennen kuin voimme täysin puhtaasti antaa noiden kipukohtien virrata valoon, ja päästää irti valheellisesta tarinasta, on meidän luotava sopivat olosuhteet. Turva itsessämme ja ympärillämme. Se tarkoittaa, että elämme jokapäiväistä elämäämme ympäristössä, joka tukee eheytymistämme ja osaamme kuulostella syvempiä tarpeitamme.

Joka päiväiset olosuhteet käsittää yhtä lailla fyysiset näkökulmat kuten elinympäristön, päivärutiinit, fyysisten perustarpeiden täyttymisen ja työympäristön, kuin henkistä hyvinvointia tukevan toiminnan, kuten tunnetyöskentelyä, kehoyhteyden vahvistamista, omaan sisäiseen rytmiin virittäytymistä tai vaikkapa luovuuden toteuttamista sen monissa muodoissaan.

Sisäiset, eheytymistä edesauttavat toimet sisältävät itsensä hoivaamisen ja rakastamisen eleitä, sitä kaikkea mistä saamme pysyvyyden ja vakauden tunnetta elämäämme. Pienet kauniit hetket, itsensä kuunteleminen ja arvostaminen. Askel askeleelta, aikaa ja tilaa antaen…

Fyysinen eheytymistä edesauttava ympäristö sisältää myös ihmiset, joiden kanssa vuorovaikutamme.

Ihmissuhteiden tarkastelua

On tarpeellista tiedostaa, milloin vuorovaikutus on vastavuoroista ja missä ihmissuhteista virtaus on taas enemmän yksipuoleista. Mitä lähempänä olen itseni ydintä, sitä herkemmillä vaistoilla alan hahmottaa, millaisia ihmisiä on minua lähimpänä.

Yksi työkalu on ihmissuhdekehä. Olemme itse oman kehämme ytimessä. Voimme tehdä tietoisia valintoja siitä, ketkä ihmiset ovat lähimmällä kehällämme, ketkä pidämme vähän etäämmällä ja ketkä ovat kauimmalla kehällä tai ketkä eivät kuulu kehällemme lainkaan. Sydän näyttää tien ja nämä asetelmat elävät jatkuvasti.

Kyse on luottamuksesta ja kunnioittavasta kanssakäymisestä. Lähimpänä minua on hän, joka ottaa minut vastaan kokonaan, kaikkineni. Joka on rakastava peilini, hän, jonka edessä voin paljastaa itseni koko syvyydeltäni. Hän, jonka uskallan päästää arpieni alle. Sinne kohtaan minussa, missä ei ole niin kaunista, mutta missä sijaitsee puhtain totuus.

Tällaisessa vuorovaikutuksessa on turvaa. Roolit murenevat ja panssarit saavat halkeilla ilman, että niitä paikattaisiin uudelleen ja uudelleen. Kipu saa tulla näkyväksi ja sen myötä syvin kauneus meissä. Eheyttävässä vuorovaikutuksessa kyse ei ole sanoista. Sen sijaan syvemmästä yhteyden tilasta. Aistimuksista, jonne mielen järkeilyt eivät yletä.

Vedämme puoleemme sitä mitä olemme

Voimme tiettyyn pisteeseen asti kulkea tietämme hyvin yksin ja inhimillisistä syistä teemme niin. Emme tässä vaiheessa vielä kykene avaamaan sydäntämme kokonaan. Käymme jokainen omaa kaunista ja kipeääkin eheytymisen matkaamme. Kuorimme suojia sydämemme ympäriltä kerros kerrokselta. Hiljalleen uskallamme paljastaa todellisen itsemme. Mitä enemmän meissä on sisäistä turvaa, sitä syvemmälle saatamme itsessämme sukeltaa.

Mutta tulee hetki, jolloin yksin kulkemalla ei enää pääse eteen päin. Kuulemme sisällämme kutsun toisenlaiselle polulle. Yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Emme enää voi olla yksinkulkijoita, sillä alamme huomaamaan, että hyvä virtaakin meille vain toisten kautta. Mitä täydemmän vastuun kykenemme ottamaan itsestämme, sitä vähemmän projisoimme kipujamme ulkopuolellemme. Uskon, että vastuunottaminen kulkee käsi kädessä sen kanssa, kuinka syviä ihmissuhteita vedämme puoleemme.

Kun sitoudumme itseemme täysin, meissä syntyvä tahtotila, nöyryys elämän edessä, antautuminen ja tietynlainen valheellisen vahvuuden luovuttaminen muodostavat uudenlaisen energian. Yhtenä päivänä tuo energia vetää puoleensa ihmisen, jolla on avain sydämeemme. Hän on se, jonka kautta pääsemme vihdoin sukeltamaan itsemme syvimpään osaan. Olemme avanneet portin, mahdollisuuden tämän tapahtumiselle. Sitoutumalla itseemme, rakastamalla itseämme, luottamalla itseemme ja sisäiseen johdatukseemme. Luottamalla elämään.

Sinä ja hän, muodostatte yhdessä tilan, jossa jokainen kohta sinussa voi tulla nähdyksi ja kuulluksi. Sillä jossain hyvin syvällä voi aistia täydellisen hyväksynnän ja ehdottoman rakkauden. Tässä intiimissä, haavoittuvaisessa vuorovaikutuksessa on turvaa tuoda esiin aidoin ja herkin kohta itsessämme. Tuo ihminen on niin liki, että hän on kuin yhtä kanssasi. Kuin puolikas, vaikka silti oma kokonaisuutensa sellaisenaan, mutta joka täydellisesti asettuu paikalleen ja tuo koko universumin sisällämme täydelliseen linjaukseen. Varjot nousevat valoon kaikessa raadollisuudessaan, valon kauneus korostuu.

Löydä viisaus kokemusten kautta, iloitse oppimismatkastasi

Elämässä on kyse matkasta, kerrosten kuorimisesta kohti todellista itseämme, täyttymystä. Uskomattomista elämänkokemuksista, jotka saattavat olla toisinaan kirveleviäkin, mutta jotka auttavat meitä murtamaan suojiamme. Ihmiskohtaamista, joiden tarkoitus on auttaa meitä löytämään tie takaisin kotiin.

Kaikilla kokemuksillamme ja kohtaamisillamme on siis rakkaudellinen tarkoitus, vaikka pieni ihmismielemme ei mitenkään kykene ymmärtämään noita moniulotteisia tapahtumia. Mutta ei tarvitsekaan. Jääköön ne mysteeriksi. Sen sijaan voimme kiittää elämää, kiittää sitä täydellistä korkeampaa järjestystä, joka kaiken taustalla vaikuttaa.

Ota kaikki haasteet oppimisen kannalta. Suhtaudu ihmiskohtaamisiin rakastavina peileinä, jotka ovat osoittamassa sinulle sisäisyytesi pimeät kohdat jotta löytäisit kauneimman valosi. Ole lähellä heitä, jotka peilaavat kauneuttasi ja luovat kanssasi tilaa käsitellä vaikeimmat kohtasi.

Tasapainoinen ja rikas elämä lähtee versoamaan sisältämme ja ulkoinen maailmamme linjautuu sen jälkeen omalla painollaan. Se mitä koemme ihmissuhteissamme, on tarkoitus saada meidät huomaamaan jotain sisällämme. Katsomaan arpiemme alle. Se on kerrassaan kiehtovaa ja varmasti kipeää. Tämä kaikki on elämän taikaa, mysteerejä, ihmeitä ja suuria palkintoja. Ei koskaan harmaata ja tasaista, vaan elämän makuista elämää.

**

Lämpöisesti tervetuloa seuraamaan matkaani myös Instagramiin

Lisää kirjoittajalta Oodi meille, eksyneille

Yksin ihmisten keskellä – mikä avuksi?

Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemus on meille kaikille tuttua, joillekin meistä päivittäistä elämää....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.