Kirottu täydellisyys.

Ihminen voi suhtautua elämään kahdella tavalla. Niin että kaikki on koko ajan täydellistä tai niin että mikään ei ole koskaan täydellistä.

Kun näihin lauselmiin sisältyy lempeä, syvä hyväksyntä, voivat ne molemmat palvella ihmisen elämännuorana mitä kauniimmalla tavalla. Kun huomaa, että on olemassa korkeampi järjestys, kuinka kaikella on oma paikkansa, aikansa ja tarkoituksensa, voi aistia jatkuvan täydellisyyden läsnäolon. Minä olen täydellinen. Sinä olet täydellinen. Juuri tässä ja nyt. Kaikki on aina oikein. Jokainen nuotti soi juuri oikealla hetkellä, täydellisellä puhtaudellaan, elämän suuressa sinfoniassa.

Ja toisaalta ihmisminä kaipaa sitä hellivää ajatusta, ettei mikään ole koskaan täydellistä. Ego kun vaatii kurottamaan aina korkeammalle, olemaan vähän parempi, yhtä hyvä kun tuo toinen, saavuttamaan aina enemmän ja nopeammin. Silloin epätäydellisyyden lempeä ja hyväksyvä läsnäolo, ääretön ymmärrys, loppumaton myötätunto silittelee hiuksiani ja kertoo että olen ok. Kaunis, sopiva, rakastettu. Omasta mielestäni rumana, viallisena ja epäkelpona. Kyllä, silloinkin. Sillä juuri epätäydellisyys tekee minusta minut ja muovaa elämänpolulleni yksilölliset askeleet.

Mutta eksynyt vaeltaja on kuin pakon sanelemana, menneisyyden ehdollistamana, ajautunut elämään maailmassa, jossa näihin lauselmiin sisältyy hyvin toisenlainen sävy. Puuteajattelu, kovuus, ankaruus ja vaativuus värittävät tuota synkkää ja meille niin monelle tuttua maisemaa. Silloin se, että kaikki on aina täydellistä tai että mikään ei ole koskaan täydellistä, saavat aivan toisenlaisen merkityksen.

Ankaruuden maaperällä se, jonka tiennäyttäjänä toimii näistä ensimmäinen, ei ole sijaa virheille. Raipan isku jokaisesta. Häpeää, kasvojen menettämistä, jopa tuho. Vähintään syyllistäviä sanoja ja vakuutteluja, ettei sitten enää koskaan mene tekemään mitään yhtä tyhmää ja harkitsematonta.

Kovuuden ja puutteen maailmassa jälkimmäinen teesi taas pakottaa ihmisen ankaran suorittamisen, kilpailun ja vertailun taistelutantereelle. Jos mikään ei ole koskaan täydellistä, on mahdotonta pysähtyä. Elämä on rankkaa puurtamista ja jokaisen nurkan takana vaanii vaara, joka voi romuttaa kaiken. Siksi on tarpeen olla jatkuvasti valppaana ja pyrkiä aina vain parempiin suorituksiin.

Näin universaalin rakkauden sanoma on ihmismielessä kääntynyt ihmistä itseään vastaan.

Täydellisyyden kirottu taakka harteillaan raahustava kulkija löytää lopulta aina itsensä pisteestä, jossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin luovuttaa. Silloin jokainen elämännektariinin pisara on valutettu kaivoon, jossa ei ole pohjaa. Jäljellä on enää vain kuiviin puristettu, väritön ruho, kehostaan täysin irrallaan oleva ihmiskuvatus, joka sytyttelee viimeisiä tulitikkujaan.

Kaunis sielu, säihkyvä ja herkkä täydellisen rakkauden ilmentymä, ihminen, on antanut pois itsestään kaiken. Mutta tämä tapahtumasarja on tuonut hänet tarkoituksellisesti tienristeykseen. Hän on nyt elämää muuttavan valinnan edessä.

Näin karu, epätoivoisen tuntuinen tilanne on nimittäin aina mahdollisuus. Siinä piilee suuri siunaus. Muutos on käsillä. Juotko tämän maljan, elämä kysyy?

Portti hyväksynnän maailmaan on silloin auennut. Pieni kultainen valonjuova paistaa kapeasta oven raosta.

Kurkkaat avaimenreiästä. Pidätkö siitä, mitä näet? Oven toisella puolella odottaa valtakunta, missä kaikki on koko ajan täydellistä eikä mikään ole koskaan täydellistä. Katsos, tässä maailmassa ei ole enää ääripäitä. Ei kaksinaisuutta. Ei mustavalkoisuutta.

Ihminen voi siis elää kolmannellakin tavalla. Sallia elämän epätäydellisen täydellisyyden. Olla kaikkien rosojensa kanssa juuri oikeanlainen. Aina oikeassa kohdassa. Tarkalleen oikeaan aikaan. Ja mikä ihaninta, ei jatkuvasti tekemällä, vaan nautiskellen olemalla!

Anteeksianto. Syvä myötätunto. Kärsivällisyys. Antautuminen muutoksen virtaan. Ne ovat pyhät askeleesi kohti runsauden viheriäitä niittyjä. Näin olet valinnut uuden suunnan, juonut elämän maljan, saapunut eksyneiltä kujilta tielle, joka vie takaisin kotiin.

Lisää kirjoittajalta Oodi meille, eksyneille

Yksin ihmisten keskellä – mikä avuksi?

Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemus on meille kaikille tuttua, joillekin meistä päivittäistä elämää....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.