Kirkas malja

Miksi koemme ristiriitoja ja miksi meidän ei tulisi pelätä niitä? Millä tavalla konfliktipelko estää meitä ja yhteisöämme voimasta hyvin? Miksi on tärkeää voittaa tuo pelko? Millainen on terve suhtautuminen ristiriitatilanteessa?

Niin sisällä kuin ulkonakin ja toisinpäin

Näen että sisäiset ristiriidat johtuvat siitä, että valo koittaa tulla sisään. Sielu puhuu ja mieli tekee vastarintaa. Silloin syntyy vastakkainasettelutilanne, joka voi johtaa jopa sielun pimeään yöhön. Masennus, epätoivo ja pelkotilat valtaavat olemustamme ja kuljemme hetken pimeässä.

Ihminen voi löytää itsensä tästä syvästä pimeydestä henkisellä matkallaan toisin sanoen silloin, kun valo alkaa nostamaan pintaan varjot ja vääristyneet uskomukset, valheelliset näkemykset, joita sinnikkäästi kannamme. Sokeina ja tietämättöminä.

Sisäinen ristiriita on siis aina mahdollisuus. Se kertoo, että jokin syvälle rakentunut valhe on valmis sinussa väistymään totuuden tieltä. Kun asetut hiljaiseksi kuuntelijaksi ja pyrit liikkumaan tilanteen ulkopuoliseksi tarkkailijaksi – poistut draaman keskiöstä – alat nähdä kirkkaammin.

Se mitä koemme ja oivallamme sisällämme, näkyy lopulta myös fyysisessä elämässämme. Sisäiset oppimme ilmentyvät aina siis ulkoisessa maailmassa ja toisaalta ulkoisen maailman tapahtumat peilaavat sitä, mitä kannamme sisällämme. Niinpä meidän on turha pelätä myöskään ulkoisen maailman konfliktitilanteita ja sen takia niellä todellisia tunteitamme.

Jos uskallamme ilmaista sen, että meitä sattuu, olemme surullisia, loukkaantuneita, emme ymmärrä tilannetta, koemme hätää, annamme mahdollisuuden ymmärryksen laajentumiselle. Toisin sanoen päästämme irti pelostamme ja otamme näin ensimmäisen askeleen sitä kohden, että synnytämme vahvempaa ymmärrystä itsessämme sekä ulkopuolisissa suhteissamme.  Valaisemme pimeimpiä nurkkia.

Kohti tervehtyneempiä ihmissuhteita

Ristiriitojen kautta kasvamme vahvemmin yhteen, synnytämme vahvempia yhteisöjä. Jos emme ilmaise aitoja tunteitamme, syntyy vihaa ja väärinkäsityksiä. Syntyy taistelua ja sotaa. Jos taas uskallamme olla haavoittuvaisia ja kertoa todellisista tunteistamme, on se lähtökohta rauhalle.

Puhumattomat tunteet myrkyttävät ilmapiiriä. Kun uskallamme avata sydämemme, uskallamme tulla kaikessa haavoittuvaisuudessamme näkyväksi, uskallamme puhua tunteistamme ääneen silläkin uhalla, että meidät hylätään, torjutaan että aiheutamme toiselle vaikeita tunteita kuten suuttumusta, surua tai pahaa mieltä, tervehdytämme sisäistä maailmaamme ja tervehdytämme suhdetta itseemme.

Tervehdytämme suhdettamme myös ulkopuolisiin ihmisiin ja rakennamme avoimempia terveitä yhteisöjä, joissa on aitous ja rehellisyys läsnä. Ja kun kohtaamme ihmissuhteissamme ja yhteisöissämme ristiriitoja, voimme oppia toisiltamme. Voimme oppia sen, että saamme jokainen seistä omien näkemyksiemme ja valintojemme takana vaikka toinen näkisi asian eri tavalla.

Voimme hyväksyä ja kunnioittaa toistemme näkemyksiä ja silti elää sovussa. Opimme myötätuntoista kohtaamista, sillä hiljalleen ymmärrämme, että kannamme kaikki pohjimmiltaan samoja taakkoja sekä syvimpiä toiveita ja että jokaisella on oma tarina kerrottavanaan. Kukaan ei ole päässyt tähän pisteeseen ilman uhrauksia, ilman kipua, ilman rohkeutta vaativia askelia. Kaikki etsivät tietä kotiin, turvasatamaa, yhteisöään, kuuluvuuden tunnetta, iloa, keveyttä…

Jos emme ilmaise tunteitamme ja ajatuksiamme rehellisesti, petämme itseämme. Painamme sisällemme sitä, mikä haluaa tulla ulos näkyväksi. Sisällämme tämä aiheuttaa pahoinvoinnin kehää ja lopulta jopa fyysisiä sairauksia.

Kun emme ilmaise haavoittuvaisia tunteitamme ihmissuhteissa ja työyhteisöissä, lisäämme pinnan alla muhivaa pahoinvointia, jotain sellaista minkä jokainen aistii mutta kukaan ei osaa sanoittaa. Silloin köysi kiristyy kiristymistään ja lopulta tilanne räjähtää käsiin jättäen jälkeensä monenlaista kytevää katkeruutta, joita sitten kannamme eteenpäin. Emme enää itsekään ole perillä siitä, mikä on kaiken alku ja juuri. Ja tämä tulehtuneisuus vie meitä itsestämme ja toisistamme erilleen.

Haavoittuvaisuutensa näyttävä on ketjun vahvin lenkki

Älä siis pelkää kertoa tunteistasi. Uskalla olla sinä kaikkine puolinesi. Tulet huomaamaan, että kun kerrot avoimesti sitä mitä tunnet, vaikka se olisi hyvin haavoittuvaisen tuntuista, sinun ei tarvitse enää kerryttää vihaa ja katkeruutta.

Toki on hyvä tässä kohtaa muistaa, että terveellä tavalla käytettynä viha on eteenpäin vievä voima ja sitä tarvitaan, jotta saamme murrettua sisäisiä esteitämme. Terve viha auttaa meitä ilmaisemaan itseämme haastavissa tilanteissa – joskus on noustava puolustamaan rakkautta itsessään ja vaatimaan esimerkiksi tasavertaisuutta.

Mutta kaikki tiedämme, että viha voi olla myös tuhoavaa. Ja tämä myrkyllinen viha pääsee syntymään juuri silloin, kun emme voi avoimesti, sydän auki kertoa, että pelkäämme, suremme, tunnemme yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta tai pelkäämme. Pelkäämme alitajuisesti ehkä jopa henkemme edestä ja koitamme selviytyä yksin ja projisoimme pelkoamme muihin. Viha tukahtuu sisällemme myrkyllisellä tavalla ja räiskähtelee hallitsemattomasti.

Kun kerran avaat sydämesi toiselle kaikessa haavoittuvaisuudessasi, voit yllättyä kuinka hän reagoi. Ja joka tapauksessa et koskaan häviä mitään. Vaikka toinen osapuoli ei olisi valmis ottamaan sinun rehellistä lähestymistäsi vastaan, voit kuitenkin olla ylpeä itsestäsi – olet tehnyt ison teon oman hyvinvointisi eteen. Olet uskaltanut olla sinä. Se on hyvin voimaannuttavaa.

Jos et tule toisen ihmisen osalta vastaanotetuksi, älä himmaa silti omaa valoasi. Älä jätä itseäsi silloin. Seiso silloinkin itsesi kanssa. Älä sinä hylkää itseäsi. Älä sinä torju itseäsi. Seiso itsesi puolella, hengitä myötätuntoa. Lohtua. Ymmärrystä. Luottamusta. Anteeksiantoa. Ota askel taaksepäin ja anna toiselle aikaa ja tilaa kasvaa omassa pyhässä tahdissaan.

Pidä huolta omasta virtauksestasi

Charlie Chaplinin sanoja mukaillen, meidän ei enää tarvitse pelätä konflikteja itsemme tai muiden kanssa, sillä tähtienkin törmäyksestä syntyy uutta elämää. Me olemme niitä tähtiä, jotka synnyttävät uutta, tervehtynyttä maailmaa, joka vielä tällä hetkellä elää narsismin varjossa.

Meidän ei todella tarvitse pelätä konflikteja, kunhan olemme valmiita katsomaan asiat loppuun, käyttämään omaa viisauttamme siinä, milloin on rakkauden ja rauhan nimissä aika luovuttaa ja milloin taas puolustaa itseään. Kunhan kykenemme ottamaan vastuun itsestämme ja tarkastelemaan ihmisitseämme objektiivisesti. Kunhan intentiomme on tuoda tullessamme valoa, rauhaa ja rakkautta.

Meidän ei tarvitse puolustautua aggressiivisesti tai hyökätä. Vaan seisoa itsemme takana ja olla valmiita näkemään ylpeyden takaa myös heikkouksiamme. Mikä on oma osuuteni ja vastuuni tässä? Missä asiassa voisin kehittyä? Tärkeintä on olla itselleen rehellinen.

Meidän ei tarvitse opettaa muita ja se on helpottavaa. Sen sijaan saamme keskittyä omaan energiaamme – otamme itsestämme vastuun ja hoivaamme omaa virtaustamme. Niin maljamme pysyy kirkkaana. Älä turhaan käytä kallisarvoista energiaasi sen miettimiseen, kuinka toisen tarvitsisi muuttua. Meillä jokaisella on omat oppiläksymme ja elämä opettaa kun oppilas on valmis.

Ristiriidoissa piilee siunauksia

Ristiriitatilanteessa, tulee se eteen sisällä tai ulkona, pätee samat lainalaisuudet. Harjoittele aktiivisesti löytämään oma keskuksesi. Etsi keinoja, joiden avulla pystyt palauttamaan tasapainosi. Etsi itsellesi parhaat tavat kanavoida tunteitasi terveellä tavalla. Ota aikalisä, voita kiire ja kärsimättömyys. Käänny sisäisyyteesi. Etsi haastavassa tilanteessa oleva siunaus. Etsi itsellesi sopivia menetelmiä, jotka auttavat sinua yhdistymään itseesi ja kehoosi. Ole itsellesi armollinen silloin, kun läikkyy yli. Saat oppia ja opetella!

Olen huomannut, että ennen pelottavan tuntuiset ristiriidat auttavat minua kasvamaan, kypsymään, laajentumaan. Hengittämään. Kunhan vain kohtaan ne ja asetun kuulemaan, mikä on totuus draaman takana. Valo voittaa aina pimeyden. Totuus lopulta valheen. Ja näin on myös ulkoisessa maailmassa.

On helppoa hengittää, helppoa hymyillä, kun uskaltaa antaa tunteiden virrata. Saatat tuntea itsesi voimallisemmaksi kuin koskaan, joka kerta kun ilmaiset todelliset tunteesi. Astut omaan voimaasi, sillä oma voima on oman haavoittuvaisuuden ja heikkouden näyttämistä.

Kun ilmaiset itseäsi vapaasti, annat tunteiden näkyä ja kuulua – kun olet rehellinen itsellesi ja valosi loistaa kirkkaammin. Tunnet sen sisälläsi. Olet kirkas malja. Tunnet olevasi voittamaton, vapaa! Kiitä siis vaikeankin tuntuisissa tilanteissa, että saat oppia. Kiedo itsesi myötätuntoiseen syleilyyn ja ole se aito, kaunis, valovoimainen, juuri oikeanlainen sinä, joka olet.

Lisää kirjoittajalta Oodi meille, eksyneille

Yksin ihmisten keskellä – mikä avuksi?

Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemus on meille kaikille tuttua, joillekin meistä päivittäistä elämää....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.