Kiia Kakko: Kierron kunnioittaminen opettaa rakastamaan itseään

Innostus. Se oli se tunne, joka minut valtasi kun kuukautiseni alkoivat. En tiennyt miksi, mutta ajattelin että tämä on matka, jolle haluan lähteä.

On tärkeää tiedostaa patriarkaatin vaikutus siihen, miten feminiiniseen voimaan suhtaudutaan. Se on niin syvällä, että naiset itsekään eivät aina osaa sitä arvostaa. Tätä asennettä siirretään myös naiselta naiselle.

Siirtymäriitti jää heti aluksi häpeän alle

Kun minulle kerrottiin kuukautisista, se kiehtoi ja kiinnosti, vaikka selitykset eivät antaneet selkeää kuvaa mistä on kyse ja myöhemmin huomasin monet käsitykseni vääriksi. Kun ne alkoivat, olin riemuissani ja tunsin siirtyneeni uudelle tasolle, täysin uudelle polulle. En uskaltanut kertoa, että olisin halunnut juhlia tätä siirtymää. Vihjasin, mutta en kehdannut sanoa suoraan, joten jäin ilman juhlia.

Kuukausien ja vuosien kuluessa jäin usein myös ilman siteitä, koska en uskaltanut sanoa niiden olevan loppu. Likaisia alushousuja lensi roskikseen, pesin yksin koulun jälkeen häpeissäni verisiä lakanoita. Joskus aamulla ylivuotanut lätäkkö oli niin suuri, että päätin kehdata kertoa asiasta. Seisoin vieressä katsomassa patjan pesua ja tuntemassa syvää häpeää ikitahroista. Halusin vajota maan alle. Johtuiko kokemukseni tunteesta, että olen aiheuttanut vaivaa ja likaiset lakanat ja patja ovat varsinainen katastrofi? Jälkikäteen haluaisin ottaa itseni syliin. Kertoa, että veri ei ole likaista, että tahroja syntyy aikuisillekin, että se ei haittaa. Häpeä on olennainen osa jokaisen teinin elämää, vaikka jokainen teini ansaitsisi kasvaa helliten ja hoivaten omaa kohtuvoimaansa.

Tabu elää edelleen. Muistan aikuisten vaivaantumisen ja muuttuvan äänensävyn. Muistan miten vaikeaa oli ottaa asioita puheeksi, keräsin rohkeutta monta päivää pyytääkseni rintaliivejä, tamponeja ja lupalappua olla pois liikuntatunnilta jolla mentiin uimahalliin. Naiset ovat kuvailleet kuukautisia ällöttäväksi. Ei tunnu samalta rapista siteiden kanssa vessassa, kuin napsauttaa auki huulipuna tai kurottaa ottamaan vessapaperia. Naisten hormonitoiminta aiheuttaa vitsailua, raivoavista ja rasittavista naisista kertoillaan juttuja jo alakoulussa. Nämä asenteet ovat tarttuneet lapsiin, niin tyttöihin kuin poikiinkin.

Nuoret oppivat, ettei kehon luonnollisessa toiminnassa ole mitään arvokasta. Syklisyyden ja hormonien arvostaminen ja kiertotietoisuus henkisellä tasolla jäävät jo heti aluksi häpeän alle. Naiset itsekin ovat oppineet peittämään oman luonnollisen tapansa olla ja elää. Miksi opetamme lapsillemme, miten muoviset siteet kiinnitetään alushousuihin ja miten kuukautiskipuihin syödään buranaa, opetamme merkitsemään kuukautiset kalenteriin mutta emme kerro mille matkalle he ovat lähteneet?

Kierron tunteminen opettaa kunnioittamaan itseään ja rajojaan

Nuorille ei kerrota kohdun viisaudesta, ei kuun vaiheiden vaikutuksesta naisen kehoon tai kuukautisten vaikutuksesta kykyyn tuntea ja aistia. Meidän on kerrottava lapsillemme siteistä ja ehkäisystä kertomisen lisäksi, miten rakastaa kehoaan ja nauttia sen syklisyydestä. Kierron alussa aktiivisuus ja sosiaalisuus ovat voimakkaimillaan. Miten ovulaatio vaikuttaa kehoosi ja mieleesi, mistä sen energia tulee. Miten ennen kuukautisia yhteys itseen ja maailmankaikkeuteen on vahvimmillaan ja miten kuukautisten aikaan luovuus, vaistot ja aistit ovat terävimmillään. Oman kierron tunteminen lisää itsevarmuutta ja kunnioitusta omaa voimaansa kohtaan. Tämäkin on asia, joka usein nuorilta puuttuu. Itsensä, kehonsa ja rajojensa arvostaminen on usein vaikeaa.

On tärkeää kertoa asioista niiden oikeilla nimillä jo silloin, kun lapsi on niin avoin ja puhdas vaikutteista, että kaikki on luonnollista. Opetetut arvot ja asenteet muuttavat valkoisen mustaksi ja veren sidemainosten siniseksi.

 

Pelko naisen seksuaalista voimaa kohtaan on ollut voimakas. Edelleen että siitä on muistona häpeä, sukupolvelta toiselle. Kuukautisista kerrotaan lähinnä kauhutarinoita, kuten synnytyksestäkin. Kun lapsille viestiään, että kuukautiset ovat asia josta ei ole sopivaa puhua, repun sivutaskussa vilahtavat tamponit nolostuttavat tai kun työelämässä kierron vaiheet nähdään heikkoutena, ruokimme satoja vuosia vanhaa pelkoa naisen seksuaalisuutta kohtaan.

Pelko kohtuvoimaa kohtaan on ymmärrettävä. Naisen on helppo kokea olevansa osa luontoa, oma keho muistuttaa jatkuvasti eläimellisyydestä ja luonnonvoimista. Luontoa ei voi hallita tai kahlita. Se ottaa aina omansa takaisin. Luonto ei ole epäreilu. Se voi olla raaka, julma ja mutta se kohtelee kaikkia tasavertaisesti. Naisen lisääntymisbiologia ei tee meistä heikkoja tai huononna osaamme. Ovulaation huuma, vuotamisen herkkyys ja synnytyksen pyhä ja hallitsematon voima näyttää paremmin kuin mikään muu miten uskomaton kokoaisuus ihminen on.

Esivanhempien ketjun kulkenut elämänlähde

Suomessa on ennen kumarrettu naisen alapäätä, vitunväkeä, kuten muitakin voimakkaita paikkoja. Kyky synnyttää elämää, tuoda uudet sielut maanpäälle ja elää samassa tahdissa kuun kanssa on siunaus. Niin kauan, kun opastajat, perimätieto ja toisten naisten tuki puuttuvat, rakkautta kiertoaan kohtaan on vaikea löytää ja sukupolvien häpeän kierre jatkuu.

Yhteiskunta ei tue ymmärrystä alkuvoimasta. Aina on pärjättävä, herkkyydelle ja tunteille ei ole tilaa. Tämä jatkuva suorittaminen ja kilpailu vaikeuttaa myös ihmisten keskinäisiä suhteita. Sen lisäksi, että kuuntelemme itseämme ja opimme elämään kiertomme tahdissa ja nauttimaan siitä, tarvitsemme toisiamme. Voimme vahvistaa toisiamme, kohdata toisemme. Voisimme antautua kohdun viisaudelle. Kun unohtaa suorittamisen, vuotopäivien luovuus, intuitio ja aistien avautuminen voivat olla todella vahva kokemus. Sen sijan että peitämme sen, jaetaan se. Me kierrämme kaikki samaa maata.

Kun kuun ollessa täysi, kuukautiseni alkoivat penetraation aikana. Siinä hetkessä oli jotain pyhää. Punaisenkuunkierto, noitakierto, joka alkoi kuin suuri pakanallinen rituaali jossa Jumala yhtyy Jumalattareen. Alkukantainen feminiinen voima virtasi minussa ja yhtyi maskuliiniseen voimaan. Sain vuotaa vapaasti, voimakkaasti ja tunsin hyvin vahvasti esivanhempieni ketjun takanani.

Olen kävellyt nurmikolla ilman housuja, veren valuessa pitkin jalkoja. Toivon, että se rauha ja vapauden tunne joka minut valtasi, ei unohdu koskaan. Kuukautiset ovat elämänlähde. Olen joutunut kulkemaan pitkän matkan huomatakseni sen. Sekä menneiden että tulevien sukupolvien vuoksi sitä on noustava kunnioittamaan.

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

SONJA: Löydä Elämän taika

Minun on aina ollut vaikea määritellä itseäni, sillä olen muuttunut ja muutun...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.