Keskusteluja kohdun kanssa osa 2: Pysähdys

Kohtuni on ollut suurin opettajani. Se oli vuosikymmenien ajan se kohta kehoa, johon minulla ei ollut mitään kosketusta. Kunnes sitten kaikki muuttui viime marraskuussa. Kohtuni näytti voimansa ja pakotti minut astumaan omaan voimaani Naisena.

Tosiasioiden kieltämisestä nykyhetken kohtaamiseen

Kaikki kohtuun liittyvä oli aina tuntunut minusta vieraalta ja vastenmieliseltä. En halunnut kohdata kaikkia niitä tunteita, joita olin varastoinut sinne. En myöskään halunnut kohdata elämän rajallisuutta enkä varsinkaan hedelmällisen iän päättymistä.

Kun kävin kaksi vuotta sitten gynekologilla tarkoituksena vaihtaa myoomien kasvua hidastamaan asetettu hormonikierukka, vanhaa kierukkaa ei saatukaan poistettua. Sen eteen oli nimittäin kasvanut uusi myooma. Gynekologi ehdotti silloin kohdun poistoa.  Tämä tuntui minusta hirvittävän pelottavalta ja radikaalilta toimenpiteeltä. Mahdollisuus saada lapsi olisi lopullisesti ohi. Vaihtoehtona olisi ollut kierukan irrottaminen nukutuksessa Naistenklinikalla. Tämäkin tuntui minusta pelottavalta ja hirvittävän kajoavalta toimeenpiteeltä. Halusin toisen mielipiteen.

Niinpä sain työkaveriltani vinkin hänen luottogynekologistaan. Sainkin ajan hänelle. Hän rauhoitteli minua, että ei ole tarpeen tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja. Vanha kierukka näytti vielä toimivan, sillä kuukautiset olivat varsin niukat. Sovimme hänen kanssaan, että mikäli kuukautiset muuttuvat runsaammiksi, olen häneen uudestaan yhteydessä ja mietimme sitten vaihtoehtoja.

Heinäkuun lopussa minulla oli normaalia runsaammat kuukautiset, mutta sen jälkeen kuukautiset palasivat niukoiksi. Kunnes sitten loka-marraskuun vaihteessa alkoi tapahtua nopeasti. Kuukautiset alkoivat normaalisti. Mutta yhtäkkiä ne muuttuivat todella runsaiksi. Minun piti käydä töissä aamupäivän aikana vaihtamassa tamponi tunnin välein. Sitten sekään ei riittänyt, vaan minun piti laittaa lisäksi side, että pystyin pitämään oppitunnin. Lounastauolla pyöräilin apteekkiin ostamaan kuukautiskupin ja elämäni ensimmäiset Tenat. Laskeskelin kuukautiskupin tyhjennyksistä, että olin menettänyt päivän aikana verta noin 360 ml. Olo oli hirvittävän väsynyt. Alkuillasta vuoto kuitenkin lakkasi kuin seinään. Ja seuraavana päivänä vuoto oli niin niukkaa, että en meinannut saada kuukuppia asetettua. Päivän aikana sen sisälle tuli vain joitain tippoja.

Sitten alkoikin tapahtua. Aloin illalla vuotaa todella rajusti. Kuukautiskuppi tuli täytenä ulos nopeasti. Vaihdoin maksikokoisen tamponin, mutta se tuli verta täynnäolevana ulos muutaman minuutin päästä. Veri valui virtana wc-pönttöön. Matkalla pesulle kylpyhuoneeseen (matkaa on muutamia metrejä) veri valui virtana reisiä pitkin.

Kävin pesulla, mutta verta pulppusi jatkuvasti ulos. Vaihdoin muutaman kerran tamponin, mutta se tuli aina parissa minuutissa ulos. Ulos tuli myös kämmenenkokoisia verihyytymiä. Sitten päätin jäädä kylpyhuoneeseen, jotta kaikki paikat eivät olisi tahriutuneet vereen. Makasin kylpyhuoneen lattialla jalat 90 asteen kulmassa kylpyammetta vasten veren pulputessa ulos.

Mietin, että jotain on nyt vialla. Terveyskeskus oli kuitenkin ehtinyt mennä. Peijaksen päivystykseen taas oli niin pitkä matka, että matkan aikana olisin sotkenut niin taksin kuin ambulanssinkin kauttaaltaan vereen. Päätin odottaa aamuun asti ja mennä sitten tervesasemalle.

Tässä vaiheessa avukseni tuli jooga- ja meditaatioharjoitus. Tiesin, että minun on saatava syke ja verenpaine pysymään mahdollisimman alhaisina. Paras keino tähän on rauhallinen hengitys. Niinpä aloin tehdä hengitysharjoitusta, jossa keskityin hengittämään syvään ja rauhallisesti. Laskin hengityksiä. Aluksi 1-2-3-4 sisään, 1-2-3-4 ulos. Sitten laskien viiteen ja vähitellen pidentäen hengitystä niin, että sisään- ja uloshengitys kestivät kumpikin 15 sekuntia. Jossain vaiheessa sitten nukahdin kylpyhuoneen lattialle. Havahduin aamuyöstä siihen, että vuoto oli lakannut ja siirryin omaan sänkyyn.

Käynti terveyskeskuksessa

Seuraavana aamuna vuotoa oli minimaalisesti. Minulla oli töissä muutama verkostopalaveri, joiden sopiminen oli ollut vaikeaa. Olin sekaisin valvomisesta, pelosta ja verenhukasta, mutta päätin käydä hoitamassa nämä palaverit ja mennä sitten terveyskeskukseen.

Olin terveyskeskuksessa puoliltapäivin. Hoidontarpeenarvion teki venäläistaustainen sairaanhoitaja. Kun hän kuuli, että minulla on hormonikierukka, joka on ollut yli 5 vuotta, hän kieltäytyi kuuntelemasta minua sen enempää. Hän kertoi, että kierukka olisi pitänyt vaihtaa ja kierukkavuoto ei kuulu terveysasemalle. Kerroin, että kierukan vaihdosta on ollut puhetta oman gynekologin kanssa, mutta se on vähän kinkkisempi juttu. Nyt kuitenkin edellisenä yönä vuodin niin paljon verta, että haluan päästä lääkärintarkastukseen. Korvissani humisi, minua pyörrytti ja jouduin kävelemään hitaasti, jotta en menettänyt tajuntaani.

Sairaanhoitaja eväsi minulta pääsyn lääkärin luokse. Hän ei myöskään suostunut kirjoittamaan minulle laboratoriolähetettä verenkuvaa tai edes hemoglobiinia varten. Selitin hänelle, että olen vuotanut niin paljon verta, että pelkään hemoglobiinini laskeneen merkittävästi. Vastaus oli silti ei. Samoin hän eväsi minulta ferritiinin mittauksen. Hän neuvoi minua vain varaamaan ajan omalle gynekologille, mutta ei mitannut sykettäni tai verenpainettani.

Kultaseni, pysy hengissä

Kun kävin terveysasemalla, oli perjantaiaamupäivä. Kun en saanut terveysasemalta minkäänlaista apua, palasin kotiin ja soitin omalle gynekologille. Kuin ihmeen kaupalla sain hänelle ajan maanantaiaamuksi. Varatessani aikaa vuoto oli käytännössä katsoen lakannut kokonaan – vain alkaakseen illalla uudestaan yhtä rajuna kuin edellisenäkin iltana.

Tässä vaiheessa minulle oli jo muodostunut rutiini. Laitoin kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle ja annoin sen olla päällä jatkuvasti. Tein lämpimän lattian päälle pedin paksuista pyyhkeistä. Keskityin tuttuun hengitysharjoitukseen. Toistelin itselleni: “Kultaseni, pysy hengissä. Ei hätää. Sinun tarvitsee kestää enää pari päivää, maanantaiaamuna päästään gynekologille. Kaikki järjestyy. Hengitä vain syvään.”

Ja niin taas kävi, että aamuyön aikana vuoto tyrehtyi ja siirryin sänkyyn nukkumaan. Päivän ajan vuoto oli poissa, mutta palasi aina illalla rajuna.

 

Päivystyksestä Naistenklinikalle

Sunnuntai-iltana oloni alkoi olla todella heikko. Peilistä katsottuna olin silmin nähden kalpea. Minulla on luonnostaan poikkeuksellisen korkea hemoglobiini naiseksi. Olen käynyt nuorempana luovuttamassa verta, ja hemoglobiini mitattiin työterveyshuollon terveystarkastuksessa syyskuussa. Se vaihtelee välillä 148-156. Syyskuun arvo oli 156.

Nyt peilistä katsoi kuitenkin todella kalpea nainen. Kun olin käynyt päivällä kaupassa ostamassa maksalaatikkoa (ajattelin saavani siitä rautaa menettämäni raudan tilalle), minun piti pysähtyä tuon tuostakin, sillä hengästyin niin voimakkaasti. Hengästyin jopa kenkien pukemisesta. Mutta nyt aloin näyttää todella huolestuttavan kalpealta. Jyske ja humina päässäni olivat hurjia ja sydämeni hakkasi todella voimakkaasti. Pelkäsin, että sydämeni räjähtää.

Lopulta minusta alkoi tuntua siltä, että en selviä hengissä maanantaiaamuun asti. Hakeuduin sunnuntai-iltana Peijaksen päivystykseen. Siellä havaittiin, että leposykkeeni oli 123 ja hemoglobiini oli romahtanut 80:een. Lääkäri kertoi, että minun on lähdettävä kiireesti Naistenklinikan päivystyksen. Asialla oli sen verran kiire, että en voinut jäädä odottamaan ajosta vapautuvaa ambulanssia vaan minun oli lähdettävä Naistenklinikalle saman tien taksilla.

 

Elämä palaa kehoon

Naistenklinikalla pääsin tarkkoihin tutkimuksiin. Kohtuni tutkittiin huolellisesti sekä käsin tunnustelemalla että ultraäänellä. Kohtuni ultrattiin sekä alakautta että vatsan päältä. Mutta kierukkaa ei löytynyt ei sitten mistään. Lopulta tutkiva gynekologi tuli siihen tulokseen, että verenvuoto on ollut niin rajua, että se on huuhtonut kierukan mennessään.

Kohdusta löytyi nyt useita läpimitaltaan 5-6 cm myoomia. Kohtu on myös laajentunut merkittävästi. Kävi ilmi, että enää ei ole muuta tehtävissä kuin poistaa kohtu. Sitä ei kuitenkaan tehdä päivystystoimenpiteenä vaan minut asetettin leikkausjonoon. Lisäksi kerrottiin, että ennen leikkausta olisi hyvä saada myoomat pienenemään. Tätä varten minulle aloitettiin Esmya-lääkitys.

Tutkimuksen jälkeen sain suonensisäisesti lääkettä, joka tyrehdyttää verenvuotoa. Tämän jälkeen sain kaksi pussia punasoluja korvaamaan menettämääni verta. Tunsin voimien palaavan kehooni ja kasvoilleni virtaavan taas väriä. Mielenkiintoista oli se, että vaikka verivalmisteet tehdään kokoamalla niitä usealta eri luovuttajalta, tunsin hyvin vahvana yhden luovuttajan energian. Ehkä häneltä oli tullut valtaosa punasoluista. Punasolujen virratessa minuun näin luovuttajan ikään kuin hologrammina. Tunsin myös hänen energiansa. Hän on parikymppinen nuori, hyvin kaunis nainen, joka on tehnyt mallintöitä. Hän on selvästi kasvissyöjä, ja minun alkoi tehdä mieli porkkanakeittoa. Hassu mieliteko keskellä hektistä päivystysosastoa ja verensiirtoa! 🙂

Kun tiputus oli ohi ja vuoto oli lakannut, sain luvan lähteä kotiin.

Paniikista omaan voimaan

Huokaisin helpotuksesta ja palasin tyytyväisenä kotiin. Aluksi kaikki meni hyvin, kunnes yöllä verenvuoto alkoi uudestaan rajuna. Odotin puoli tuntia, josko se lakkaisi. Tänä aikana valuin verta pitkin kotiani. Tajusin, että en voi enää jäädä odottamaan. Niinpä soitin Naistenklinikan päivystyksen puhelinvaihteeseen ja sieltä neuvottiin tulemaan taksilla äkkiä takaisin. Tilasin taksin ja kerroin vuotavani rajusti verta, jotta kuski osaa varautua asiaan. Ennen taksin saapumista vaihdoin maksitamponin, uuden Tenan ja mukaan kaksi paksua pyyhettä imemään verta matkan ajaksi.

Naistenklinikalla huomattiin, että hemoglobiinini oli romahtanut uudestaan 80:een. Niinpä sain jälleen suonensisäistä verenvuodon hyydyttävää lääkettä ja punasoluja. Koska veriryhmäni on Suomessa todella harvinainen AB Rh+, tällä kerralla ei saatu tilattua oikean veriryhmän punasoluja vaan AB Rh- -punasoluja. Niinpä jouduin tehotarkkailuun ja tiputus tehtiin todella hitaasti tippa kerrallaan. Lopulta punasolut saatiin kuitenkin annettua ja pääsin jälleen kotiin.

Mutta vielä kolmannen kerran vuoto alkoi todella rajuna. Tässä kohtaa jouduin paniikkiin. Minulla oli ollut tiputus jo kummassakin kädessä ja minusta oli otettu niin paljon verikokeita, että kaikki suoneni kämmenissä ja kyynärtaipeissa olivat menneet tukkoon. Viimeisiä verikokeita ei meinattu saada otettua ja olin aivan mustelmilla. Ajattelin, että vaikka lähtisin Naistenklinikalle, uutta tippaa minulle ei enää saada.

Onnekseni olin kuitenkin ehtinyt hakea apteekista suun kautta otettavaa vuotoa hillitsevää lääkettä. Otin sitä ja keskityin olemaan mahdollisimman liikkumatta paikoillani verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Tässä kohtaa avukseni tuli myös viha. Löysin raivon minut virheellisellä hoidontarpeenarviolla hengenvaaraan asettanutta sairaanhoitajaa kohtaan.  Olin vihainen ja arvaamaton. Käyttäydyn tavalla, joka ei ollut ollut minulle tyypillistä. Ilmaisin vihaani ja huomasin, että se oli joillekin ihmisille sietämätöntä. Tajusin, että elämässäni oli ihmisiä, jotka söivät elinvoimaani. Ymmärsin, että olin sillä hetkellä kuin haavoittunut tai sairas eläin, ja tarvitsin vihaa säilyäkseni hengissä.

Tajusin, että tarvitsen kaikki voimani toipumiseen. Minulla ei ollut energiaa hukattavaksi miellyttämiseen tai ihmisiin, jotka vievät energiaani. Opin laittamaan rajat selkeästi. Poistin elämästäni ihmisiä, jotka eivät hyväksyneet minua aidosti tai pyrkivät rajoittamaan minua. Tästä seurasi huikea vapauden ja voimaantumisen tunne. Sain tilaa olla aito oma itseni ja ilmaista itseäni avoimesti. Niin syntyi mm. artikkeli Little Baby Nothing. Aiemmin minua oli kielletty kertomasta julkisesti raiskauksesta. Koin, että tämä asian salaaminen kulutti valtavasti voimiani ja piti minut kiinni tapahtuneessa. Halusin kertoa tarinani ja tulla näkyväksi sen kanssa. Ja voilá! Artikkelin julkaisemisen jälkeen vuotoa hillitsevät lääke Caprilon alkoi vihdoin toimia!

 

Pimeydestä valoon, traumasta voimaan

Mitä opin tästä kokemuksesta? Opin aivan valtavasti. Se oli niin intensiivinen kokemus, joka vei minut lähelle kuolemaa, että koen sen shamanistiseksi initaatiorituaaliksi. Initaatioksi omaan voimaani. Sain vihdoin yhteyden kohtuuni, kun aloin puhua sille. Ymmärsin, että olen säilönyt kohtuuni valtavasti traumoja: raiskauksen, muut ei-toivotut seksuaaliset lähestymiset, oman kauneuteni ja seksuaalisuuteni tukahduttamisen. Kohtu on täynnä kauhua ja traumoja. Mutta ei pelkästään omia traumojani, vaan kannan siellä myös sukuni naisten traumoja. Olen prosessoinut asioita, keskustellut kohdun kanssa ja pyytänyt siltä anteeksi. Olen pyytänyt siltä anteeksi, että se ei koskaan saanut tilaisuutta kantaa vauvaa. Olen pyytänyt anteeksi myös sitä, miten huonosti olen sallinut itseäni kohdeltavan naisena.

Prosessi opetti minulle myös paljon vihasta, tunteista ja rajoista. En enää pelkää tai kiellä mitään tunteita. En myöskään enää kiellä omaa totuuttani. Olen minä, ja minulla on vahvoja mielipiteitä. Toisinaan ne ovat ristiriidassa yhteiskunnassa vallalla olevien näkemysten kanssa.

Ennen kaikkea prosessi oli kiirastuli, joka poltti pois turhia kerroksia. Koen myös olleeni perhosentoukka, joka oli hyvin pitkään koteloituneena. Tämän prosessin myötä kuoriuduin vihdoin ulos aikuisena, kauniina perhosena. Naisena, joka seisoo vahvana omassa voimassaan ja ottaa vastuun valinnoistaan ja elämästään. Tajusin myös, että olen valtavan vahva niin henkisesti kuin fyysisesti.

Olen nyt hakeutumassa terapiaan käsittelemään traumani, jotta voin elää eheää ja vapaata elämää. Rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta. Sillä sitä minulla on paljon jaettavaksi. Ja olen tajunnut olevani myös rakkauden arvoinen.

Olen päästänyt irti kohdusta. Olen hyväksynyt, että tässä elämässä en saa lapsia. Kohtuni on tehnyt minulle valtavan suuren palveluksen, kun se on kantanut traumojani kaikki nämä vuodet. Nyt on tullut aika vapauttaa kohtu. Se ei jaksa enää. Eppu Normaalin erästä biisiä mukaillen voisin sanoa: “Siis kiitokset kohdulle, kun se kaiken kesti!”

Kohdunpoistoleikkaus on ensi perjantaina 1.3.2o19. Vaikka tuntuu hurjalta, että sisältäni poistetaan kokonainen elin, samalla leikkaus tuntuu helpottavalta. Onneksi minulla on ollut kolme kuukautta aikaa prosessoida asioita. Kun kohtu poistetaan, samalla minusta poistuvat traumojen energia. Vapaudun elämään täysipainoista elämää seksuaalisena ja sensuellina naisena ilman pelkoa henkeäuhkaavista vuodoista. Vapaudun olemaan minä. Se Nainen, joka olen ilman traumoja.

 

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Himalajan Nauru

Mitä seksi on minulle?

Oletko miettinyt, mitä kaikkea seksi voi olla? Aina ei jaksa tai huvita...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.