Keho täällä, kuuleeko kukaan?

Kaikkeuden kohtu

Sukelsin syvemmälle ja syvemmälle, läpi intensiivisen fraktaalien viidakon, läpi itseensä romahtavien struktuurien, jatkuvan kaoottisen kuoleman ja uudelleensyntymän. Värien loiston, mustuuden, pimeyden, kirkkaiden valojen. Näin ihmisten syntyvän ja kuolevan, sukeltelevan ulos ja sisään fyysisestä ulottuvuudesta. Näin heidän itkevän, kärsivän, kaipaavan ja etsivän yhteyttä, josta he tulivat ja joka he unohtivat olevansa sukeltaessaan läpi syntymän porttien, naisen kohdusta lantion luiden välisestä portista maailmaan. Jokainen keho erillisyyden illuusiossa etsien toinen toistaan, kaivaten kosketusta, yhteyttä, hoivaa ja rakkauden tilaa. Vanhukset makaamassa kattoon tuijottaen laitoksissa, hylättyinä, vauvat käpertyneenä sikiöasentoon turvaa etsien, yksin kehdoissaan itkien, äidin kehoa ja yhteyttä kaivaten. Vain elämän keskiosaa, nuoruutta ja tehokasta aikuisikää palvova kulttuurin irvikuva, ihmisyyden – itsensä – hylänneenä. Salkkuja, silmälaseja, rahaa, autoja, epäinhimillisen korkeita kerrostaloja, joissa asuu ihmisen kuoria, jotka toistavat päivien ketjua ohjelmoituina toimimaan näin, koskaan tuntematta intohimoa. Yhteyden kadottaneena. Valtava suru vyöryi ylitseni kuin valtameri, salvaten hengitykseni, kun sieluni karisteli kipujaan. Sielustani kumpuaa valtava kaipaus veljiäni ja sisariani kohtaan, halu ottaa syliin, halu hoivata, halu rakastaa. Yhtäkkiä jossain syttyi valo. Kaksi kehoa liittyivät yhteen rakkaudessa, ja tuo rakkaus loi repeämän todellisuuksien välille. Tuosta repeämästä siirtyi kirkkaasti hohtava sielu fyysiseen maailmaan. Käsi kosketti toista, sydän löysi yhteyden. Ja toinen, ja toinen. Näin yhden toisensa jälkeen heräävän, muistavan, poistuvan päättömästä ja tiedottomasta kuoleman ja elämän kiertokulusta. Vauvat rauhoittuivat äitiensä rinnoille, vanhuksia pidettiin sylissä, kosketettiin ja heidät nähtiin elämänsä loppuun saakka ihmisinä, viisaina ja tärkeinä. Paljaat varpaat löysivät Maan, suuret puut kohosivat, tulet syttyivät ja ihmiset kerääntyivät niiden ympärille. Heimot kerääntyivät yhteen, rakensivat kyliä, niin kauniita ja monimuotoisia, ettei ole pitkään aikaan nähty. Ihmiset ylistivät elämää yhdessä, loivat yhdessä kaunista planeettaa, jossa kaikilla on hyvä ja turvallinen olla. Ihmiset rakastivat, koskettivat, hoivasivat ja hellivät Maata ja toisiaan, elämän alusta loppuun saakka. He muistivat keitä he ovat ja mistä he tulevat, heidän sydämissään asuva yhteyden kaipuu sai täyttymyksensä, kun heistä jokainen muisti olevansa yhtä ja samaa. Rakastaessani sinua, rakastan itseäni. Koskettaessani sinua, kosketan itseäni. Kun yksi kärsii, kaikki kärsivät. Kun yksi paranee, kaikki paranevat. Minua ei ole erillään sinusta. Minua ei ole erillään luonnosta.

Päätähuimaavaa vauhtia lähestyin kohti spiraalin pohjaa, jossa ammotti suuri musta aukko. Vajosin läpi tuosta mustasta aukosta kaikkeuden kohtuun. Pimeyteen, kuolemaan, siihen mikä ei ole vielä syntynyt. Kaikki kelluu luovassa kaaoksessa, fraktaalisessa alkumuodossaan. Mitään ei ole, ja kaikki on jo. On vain ykseys ja suuri mysteeri. Dear, sweet nothing. Tuolla ykseydessä, kaikkeudessa, olin vain minä – Alkulähde.

Uudelleensyntymä

Kunnes oli aika syntyä jälleen. Matka ykseydestä, alkulähteestä, fyysistyneeksi tietoisuuden säikeeksi, kehollistuneeksi ihmiseksi, on pitkä ja haastava. Kun täydellinen ykseys päättää syntyä fyysisyyteen, ihmiskehoon, se käy läpi valtavan prosessin, kerroksia toistensa jälkeen rakentuu tietoisuuteen, joiden avulla tietoisuus löytää uuden keskipisteen – ihmisen. Kaikkeudesta minuksi on pitkä matka, vaikkakaan mikään muu ei muutu kuin tarkastelukulma. Erillisyyden illuusio on lahja, josta käsin tietoisuus saa luoda ja rakastaa ja jakaa, kokea elämän ihmeen ja muistamisen ällistyksen. Me olemme kaikkeus, maailmankaikkeus tutkimassa itseään, kokemassa itsensä. Syntymän siirtymässä tietoisuus matkustaa ykseydestä erillisyyden kokemukseen, kehollistuu ja löytää oman keskiönsä vähitellen. Syntymässä ihmisen lasta pitäisi johdattaa läpi tuon kehollistumisen matkan, hoivata ja helliä. Syntymän keskiössä kuuluisi olla syntyvä lapsi, jolle äiti avaa portit ja pitää tilaa suuressa kiitollisuudessa ja rakkaudessa. Ymmärtäen, että tuo sielu on juuri tehnyt matkan, josta menee jonkin aikaa toipua. Syntymän siirtymä ei lopu fyysiseen syntymään – siitä tuo siirtymä vasta alkaa. Lapsella kestää vähintään kuun kierto laskeutua kehoonsa millään tavalla, tietoisuuden saapua uuteen keskiöönsä. Tuon ajan hänen tulisi saada olla äidin rinnoilla, sylissä, pimeässä ja rauhallisessa, turvallisessa paikassa, josta häntä pikkuhiljaa vähitellen aletaan tuoda tähän maailmaan. Näin rakentuu lempeä ja todella sielun tarpeet huomioon ottava syntymä.

Synnyin kehooni valtavan puserruksen läpi, lensin halki tähtiavaruuksien ja fraktaalirakenteiden, kunnes tietoisuuteni löysi jälleen keskiönsä, kieppuminen lakkasi. Yhtäkkiä olin jälleen minä, tämä keho, tämä hengitys, tämä kokemus, tämä näkökulma, tämä todellisuus. Ja oli yhteys, oli ykseys, oli kaikkeus ja alkulähde. Mikä lahja on olla fyysisessä kehossa! Hengittää, koskettaa maata, tuntea käteni, jalkani, kasvoni. Tunsin jokaisen sisäelimeni, niiden tärkeät tehtävät, veren pauhun suonissani ja sydämeni väsymättömän sykkeen. Syntyessäni uudelleen olin yksin, mutta olin löytänyt Suuren Äidin sisältäni, ja hän piti minulle tilaa. Jokainen soluni muistaa nyt tuon ykseyden, jokainen hengitys, jonka kehoni saa ottaa on lahja. Jokainen ihminen, jokainen sielu silmien takana, on minä, ja samalla täysin uniikki ilmentymä kaikkeudesta. Minä olen Maa, olen multa ja olen vesi, joka virtaa Maaemon suonissa. Olen yhteydessä kaikkeen tietoon mikä kulkee sienirihmastojen verkoissa ympäri koko planeetan, olen puiden juurissa, peruskalliossa. Olen jokaisen kasvin eetterissä, jokaisessa kuun kierrossa. Kaikki vesi virtaa minussa, vesi virtaa kaikessa elävässä – ilman vettä ei ole elämää.

Kehon kadonnut käyttöohjekirja

Ihmiskehon muoto kertoo kaiken siitä, mitä tuo tietoisuuden säie on tullut tänne kokemaan, transformoimaan. Muodosta näkee traumat, uskomukset, ohjelmoinnit, rakkaudettomuuden kokemuksen ja sydämen kivun. Muodosta näkee intohimon, viisauden, yhteyden kokemuksen, sydämen avoimuuden ja virtaavan elinvoiman. Muoto kertoo sairauden kielellä sen mistä löytyvät terveyden avaimet. Keho on joka hetkessä yhtä aikaa kuollut ja elävä – jokainen solu kuolee ja syntyy uudelleen koko ajan. Munuaiset, jokainen solu, uudistavat itsensä kuukaudessa. Yhdessä kuun kierrossa, ajatelkaa! Joka hetki, jokaisessa hengenvedossa meillä on mahdollisuus jälleenrakentaa kehomme uudella tavalla. Ravintoaineet, rakennusaineet, hivenaineet, mineraalit, mikrobit, määrittelevät sen, kuinka kehomme pystyy rakentumaan uuteen muotoonsa. Me olemme sitä mitä syömme, absoluuttisesti. Mikään ei mene meistä vain läpi, vaan me rakennumme kaikesta siitä, mitä kehomme saa ravinnokseen. Kehon rakennusaineita eivät kuitenkaan ole vain puhdas ravinto, vaan myös se millaista vettä juomme, ilmaa hengitämme, millaisessa ympäristössä elämme, mitä tunnemme ja mitä mieltä olemme itsestämme, ja miten hoivaamme ja rakastamme itseämme, muovaa kehojamme joka hetki. Säteiletkö rakkautta ja terveyttä vai kieliikö kehosi muoto rakkauden ja hoivan tarpeesta?

Kehomme on heijastus ajatuksistamme, mentaalisesta maailmastamme. Kehomme ilmentää kaikkia niitä uskomuksia mitä meillä on ihmisyydestä, terveydestä, rakkaudesta, elämästä, itsestämme. Voimme visualisaation avulla rakentaa uudelleen jopa selkärankamme, niin kuin Joe Dispenza teki. Olen itse auttanut kehoani parantamaan kaikenlaisia vaivoja visualisaation ja mielikuvatyöskentelyn tuella, ja tiedän, miten tämä toimii. Me emme ole kehomme – tämä on todella tärkeää ymmärtää. Kehomme ovat äärimmäisen viisaita olentoja, joiden kanssa saamme täällä yhteistyössä toimia ja elää, kokea ihmiselämää. Kehomme ovat olentoja, joilla on viisaus, jolle ei vedä mikään vertoja. Kun opimme kuuntelemaan kehojamme, rakastamaan kehojamme, ruokkimaan ja hoivaamaan kehojamme, niin kehomme antavat meille uskomattoman lahjan – terveen, onnellisen ja nautinnollisen elämän lahjan.

Älä hyökkää hyväntekijäsi kimppuun

Kehomme ovat olleet todella kovilla tässä ihmiselämässä jo pitkän aikaa, koska niitä ei ole ymmärretty lainkaan. Ihmiset ovat samaistuneet kehoihinsa, luullen ”olevansa kehonsa”. Siitä huolimatta, että ihmiset ovat luulleet olevansa kehonsa, eivätkä asuttavansa kehoja, eivät ihmiset ole osanneet pitää kehoistaan huolta. On kuin olisimme hukanneet ihmiskehon käyttöohjekirjan pitkäksi aikaa, ja yrittäneet mitä epätoivoisimmilla keinoilla räpeltää näiden kehojemme kanssa, ajellen niitä aivan miten sattuu, leikellen ja myrkyttäen, satuttaen ja rääkäten, ymmärtämättä lainkaan miten tämä kompleksinen kokonaisuus toimii. Aivan kuin emme ymmärtäisi, ettei meitä tässä muodossa ole, jollei kehojamme ole! Miten olemme voineet myrkyttää ja satuttaa ja puhua ilkeästi jollekulle, joka rakastaa meitä niin paljon, että pyrkii parantamaan itsensä joka sekunti ja joka hetki, pyrkii pitämään itsensä mahdollisimman terveenä mitä haastavimmissa olosuhteissa? Liekö tuo nyt sitten reilua. Se on kuin kiusaisit ja rääkkäisit jatkuvasti jotakuta, joka yrittää vain parantaa sinua ja rakastaa sinua täysin ehdoitta. Se on todella syvällä oleva kuolemanvietti, itsetuhomekanismi, joka kertoo syvästä rakkaudettomuudesta ja kivusta, katkenneesta yhteydestä. Se on sinun kehosi, sinun kotisi, sinun lihallinen ilmentymäsi! Ilman sitä, sinua ei ole. On vain ykseys, itseensä sortuvia fraktaalimaailmoja ja kuolema, jossa kaikki on syntymättömässä muodossa. Jos saan antaa vinkin, niin se on tämä: ole vähän kiltimpi kehollesi, ilman sitä et olisi elossa.

Kehon keinot kommunikoida meille ovat hienovaraisia, jos kehoa osaa kuunnella. Jos kuulet kehon kuiskaukset, sen ei tarvitse koskaan huutaa sinulle. Sairaudet ovat kehon keinoja huutaa APUA! Keho huutaa sairauden kielellä apua, koska siihen laitetaan jatkuvasti jotakin, joka on sille haitallista, tai kehoa rasitetaan jatkuvasti yli sen rajojen, keho ei saa tarpeeksi ravintoaineita, lepoa, liikuntaa, tai keholle puhutaan jatkuvasti todella negatiivisesti ja ilkeästi tai sielu kehossa on epätoivoinen ja yksinäinen. Keho yrittää kaikkensa kertoakseen, että jotakin täytyy muuttua, tai muuten keho ei selviä. Kun koululääketiede turruttaa näitä oireita, kehon viestejä pahasta olosta, ihminen ei usein saa viestiä otettua vastaan. Kun päätä särkee, ei kysytä, mitä tämä kipu kertoo minulle? Otetaan burana, ja jatketaan niin kuin keho ei olisi juuri yrittänyt huutaa sinulle jotakin. Masentuneelle ihmiselle syötetään lääkkeitä, jotka manipuloivat hänen luontaista aivokemiaansa, jotta hänelle tulisi keinotekoisesti parempi olo – kun todellisuudessa masennus on oire siitä, että ihmisen täytyisi saada todella pysähtyä ja tarkastella elämäänsä, saada lepoa ja hoivaa, tehdä isoja muutoksia ja löytää jälleen se kipinä, joka sytyttää elämän liekin uudelleen. Löytää yhteys jälleen. Keho ja sielu kaipaavat luontoa, metsää. Aivokemia kyllä korjaantuu, kun ihminen on taas valmis palaamaan elämään. Jos ihmisellä on suolisto-ongelmia, häntä leikellään ja hänelle määrätään lääkkeitä, jotta oireet poistuisivat – sen sijaan että todella tarkasteltaisiin lattiasta kattoon koko ihmisen elämäntyyli, stressitekijät, ruokavalio, elämän mielekkyys, rehellisyys itselle kaikissa asioissa. Jos sinulla on kipeät kuukautiset, pysähdytkö kuuntelemaan kehosi kaipuun saada kääntyä sisäänpäin, levätä ja saada hoivaa, vai otatko särkylääkkeen ja painat vanhaan tahtiin niin kuin et juuri vuotaisi verta kohdustasi? Mitä kehosi yrittää sinulle kertoa, kuunteletko?

Kasvien ja luonnon parantava voima

Oireiden lievittäminen ei ole tietenkään paha asia, kun ei ole kyse oireiden tukahduttamisesta. Koululääketiede on nimenomaan todella rajujen tilanteiden ensiapua ja pahimman kärsimyksen lievittämistä varten – sen jälkeen olisi heti hyvä siirtyä kokonaisvaltaisempaan lähestymiseen eikä yrittää yhden pillerin ihmettä. Erityisesti luonnonlääkinnästä voimme saada tukea kehon luontaiselle parantumiskyvylle aktivoitua. Luontomme on täynnä kasveja, joilla on erilaisia lääkinnällisiä ominaisuuksia – on kipua lievittäviä, ruoansulatusjärjestelmää aktivoivia, kuona-aineita poistavia, lihaksia rentouttavia, unentuloa edistäviä, kuukautiskipuihin auttavia, ihoa parantavia jne. yrttejä. Näitä voi käyttää tarpeen mukaan kokonaisina kasveina (villiyrtit ruoanlaitossa tai kylvyissä), teenä, tinktuuroina, mausteina ruoassa tai uutettuna vaikkapa hierontaöljyyn. Pureskeltu ratamo ja siankärsämö haavan päällä auttavat ihoa parantumaan nopeasti. Tapoja on monia. Kasvilääkintä on kokonaisvaltaista ja toimivaa. Kasvit ovat lääkettämme ravintona, ravintolisinä, vaivoihin kohdennettuina voimakkaampina lääkkeinä ja kasvien ympäröimänä ajan viettäminen parantaa meitä jo aivan itsessään. Ennen kun söimme ravintoa joka oli itse kasvatettu tai tuli suoraan luonnosta, saimme valtavat määrät lääkettä ravinnossamme joka päivä joka auttoi kehojamme pysymään terveinä – länsimaalaisella nykyruokavaliolla ihminen jää miltei täysin vaille näitä elintärkeitä lääkkeitä joita ravintomme pitäisi olla täynnä.

Se, että elämme maassa, jossa kasveilla ei saa virallisesti sanoa olevan parantavia ominaisuuksia, on aikamme suurin vitsaus. Ei siis lannistuta vaan nauretaan! Kasvilääkintä, herbalismi, yrttilääkintä, on kaikkien parannusperinteiden ytimessä. Länsimaalaisen koululääketieteen haaste kasvien kanssa on niiden kokonaisvaltaisuuden ymmärtämisen heikkous. Koululääketiede pyrkii erottelemaan, mittaamaan, kontrolloimaan ja tuhoamaan. Kasvit pyrkivät eheyttämään, hoivaamaan, kohottamaan kehon omaa immuunipuolustusta ja aktivoimaan kehon omaa luonnollista kykyä parantua. On kyse eri traditioista, erilaisista tavoista nähdä paraneminen ja se, kuinka näitä prosesseja voidaan mahdollisimman optimaalisesti tukea. Tällä hetkellä valtion virallisesti hyväksymä parannusperinne on tieteellinen traditio, ja koululääketiede perustuu siihen. Tämän lisäksi on kuitenkin erilaisia tapoja ajatella paranemisesta, hyvinvoinnista ja terveydestä – ja vaikka ne eivät ole virallisesti hyväksyttyjä tämän hetkisessä yhteiskunnassamme, on niillä ollut ikiaikaisesti oma paikkansa ja tulee olemaankin. Itse edustan Viisaan Naisen Traditiota (lue: esim Healing Wise by Susun S. Weed), jonka pohjana on hoivaaminen ja sairauden hyväksyminen osana elämän kiertokulkua ja opetuksia, kokonaisvaltainen hoiva ja kehon omaan parannuskykyyn luottaminen.

Japanissa on metsälääketiedettä tutkittu Nipponin lääketieteellisessä yliopistossa jo vuosikymmeniä, ja tieteelliset tutkimustulokset kiistattomasti vahvistavat metsän parantavan voiman. Lääkäri Qing Li on tieteellisillä tutkimuksilla osoittanut puiden ja metsän parantavien ominaisuuksien olevan äärimmäisen tärkeitä. (Aiheesta erinomainen kirja lukea on Shinrin-yoku: Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet, Terveyttä ja hyvinvointia puiden avulla.) Meillä Suomessa on myös aika alkaa muistaa, että metsiemme arvo on jossain aivan muualla kuin sellutehtaassa.

Takaisin yhteyteen

Eri parannusperinteiden ja traditioiden on nyt aika tulla esiin piiloistaan, riippumatta siitä, ovatko ne länsimaalaisesti lääketieteellisesti tutkittavissa vaiko eivät. Meillä on kaikilla oikeus parantua aivan niin kuin haluamme. Elämä ei ole täällä siksi, että voisimme mitata sitä ihmisen keksimillä mittaristoilla, kontrolloida ja eristää. Elämä on monitahoista, kokonaisvaltaista ja arvaamatonta. Minua ei kiinnosta tippaakaan, onko valtio sitä mieltä, etten osaa synnyttää ihan itse, tai huolehtia lasteni terveydestä – tein sen joka tapauksessa. Minua ei kiinnosta tippaakaan, ymmärtääkö valtio, että jokaisella ihmisellä on energiakeho – hoidan omaani ja muiden energiakehoja joka tapauksessa. Minua ei kiinnosta tippaakaan, pystyykö joku tiedemies mittaamaan keksimillään mittaristoilla sen parannuksen määrää, mitä suoraan koivusta syöty, kevään ensimmäinen hiirenkorva saa aikaan ihmisessä – syön niitä joka tapauksessa ja suosittelen kaikkien muidenkin syödä. Minä kuulen kehoni kuiskaukset, kasvien viestit, luen energiakehot ja kuulen ne lausumattomat lauseet, jotka ovat sairauden aiheuttaneet. Kuuletko, kun minä sanon tämän: Elämä ei ole täällä ymmärtämistä, mittaamista ja kontrollointia varten. Elämä on täällä, jotta antautuisimme sille, oppisimme siltä ja eheytyisimme. Jotta rakastaisimme elämää.

Iso osa apteekin lääkkeistä on, vaikkakaan kasveilla ei ole virallisesti mitään parantavia vaikutuksia, valmistettu kasveista – niissä on pyritty eristämään jokin kasvin vaikuttava ainesosa mahdollisimman kontrolloitavaan ja mitattavaan muotoon, jotta sillä voitaisiin osua mahdollisimman napakasti ja voimakkaasti johonkin tiettyyn oireeseen. Tällainen toimintatapa tulee tieteellisestä parannustraditiosta, jossa kaikki sairaudet nähdään vihollisena, joka tulee tuhota ja eliminoida mahdollisimman voimallisesti ja nopeasti.

Kehon tai kasvien viisaus ei kuitenkaan toimi näin. Kehon paranemisprosessit ovat joskus hitaita, kun paraneminen tapahtuu luonnollisesti ja kokonaisvaltaisesti. Olen itse viime vuodet antanut kehoni parantaa itse itsensä jokaisesta oirehdinnasta, samoin tyttäreni. Näitä kehon omia prosesseja tuetaan ravinnolla, kasvilääkinnällä sekä levolla ja hoivalla. Toki oirehdintamme ovat myös olleet melko lieviä, koska kuuntelemme kehojamme ja pyrimme auttamaan niitä pysymään terveinä päivittäisellä tasolla. Luotan täysin kehon kykyyn oikein tuettuna ja hoivattuna parantaa pois oireet, kun olen ottanut viestit vastaan ja vastannut todelliseen juurisyyn pyyntöön muuttaa jotakin tai huomioida jotakin sen hetkisessä elämässäni. Esimerkiksi antibiootit saattavat ”tuhota sairauden” eli poistaa oireet niin, että ihminen on taas työkykyinen parissa päivässä, mutta millä hinnalla? Yksi poskiontelotulehdukseen syöty antibioottikuuri tuhoaa vatsan mikrobiomin eli bakteeri- ja mikrobikannan totaalisesti. Keholla menee pitkän aikaa, puhumme vuosista, emme kuukausista tai viikoista, palautua tuollaisesta valtavasta shokista ja rakentaa mikrobiomi kuntoon. Usein näitä antibioottikuureja kuitenkin syödään melkein vuosittain, jotkut useamminkin. Mikrobiomin palautumiseen vaikuttavat ravinto, elinympäristö, elintavat, altistuminen elämää tukeville bakteereille ja mikrobeille esimerkiksi mullan muodossa, metsän puiden fytonsidit tukevat tätä prosessia. Vatsamme mikrobiomin ollessa heikko, alkavat kaikki oireet kärjistyä kehossamme. Vatsan ja suoliston terveyden merkitykselle ollaan onneksi alettu viime aikoina todella voimakkaasti havahtua ja asiasta löytyy paljon tietoa ihmisten avuksi. Antibiootit ovat vain yksi hyvä esimerkki kestämättömästä tilanteesta, joka syntyy, kun pyritään korjaamaan tuhoamalla. Toisenlainen lähestyminen bakteeri-infektioiden hoitoon vahvistaa kehon luontaista immuunipuolustusta kaikin mahdollisin keinoin ja antaa kehon parantaa itse itsensä.

Kehon viestit

Jos voit tehdä yhden asian itsellesi ja kehollesi, se on alkaa kuunnella kehon viestejä silloin kun keho vielä kuiskaa – jottei sen tarvitsisi huutaa. Jokainen kehon osa ja sisäelin vastaavat jotakin tunnetta ja osa-aluetta elämässäsi. Maksa varastoi raivoa, munuaiset pelkoa, paksusuoli liittyy irti päästämiseen ja ohutsuolen ongelmat voivat kertoa liiallisesta analysoinnista. Kaikki nämä kehon koodistot ovat löydettävissä kaikista maailman perinteisistä parannustraditioista, ja kun oppii itse todella kuuntelemaan kehon viestejä, huomaa aivan samat asiat. Näiden tunnepuolen viestien lisäksi toki ovat kehon eliminaatioon, hormonitoimintaa jne. liittyvät tekijät – nykyihmisellä on usein maksa tukossa myös alkoholin, ravinnon mukana tulevien myrkkyjen jne. vuoksi, lisämunuaiset ylikierroksilla liiallisesta kofeiininjuonnista joka tuottaa jatkuvasti kehoon valtavia määriä adrenaliinia, ranka vinossa epäergonomisten työasentojen ja vääränlaisen liikunnan vuoksi, jalat supussa kapeakärkisissä kengissä ja käpytumake kalkkeutunut ja tukossa kaikesta fluorista ja raskasmetalleista, joita olemme saaneet etenkin lapsena ja rokotteissa. Käpytumakkeen puhdistaminen vahvistaa intuitiota, kykyä kuunnella kehon viestejä ja omaa sisäistä ääntä, sekä herkistää tuntemaan hienovaraisempia tasoja kuten energiakehojamme.

Louise Hay on kirjoittanut todella paljon  kehon eri osien viesteistä ja siitä, kuinka lukea kehon viestejä hienovaraisemmilla ja metafyysisemmillä tasoilla.

Ihminen tarvitsee ihmistä

Samana vuonna, kun minä synnyin, kirjoitti Tommy Tabermann runon nimeltä ”Pieni laulu

ihmisestä”. Tämä runo on puhutellut minua koko elämäni ajan voimakkaasti, niin kuin lukemattomia suomalaisia.

Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.

Lämpimin peitto on toisen iho,

toisen ilo on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,

olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Tommy Tabermann: Maa, 1987

Ihminen todella tarvitsee ihmistä. Kehomme syntyvät tänne erillisyyteen, kaivaten joka hetki kosketusta, hoivaa ja yhteyttä. Lapsena uskallamme sitä pyytää, syliä, rintaa, paijausta, mutta kun kasvamme, meidät vähitellen siedätetään kosketuksen puutteeseen. Jatkuvaan yhteyden puutteeseen. Tuosta yhteyden puutteesta kumpuaa suurin osa kaikesta oirehdinnasta mitä yhteiskuntamme ja maailmamme tällä hetkellä pyrkii meille viestimään. Ei ole mitään järkeä yrittää korjata ongelmia erillisinä, jos ei ymmärrä syvempää viestiä globaalin oirehdinnan takana.

Palatkaa takaisin yhteyteen, halatkaa toisianne. Muistakaa, että jos toinen kärsii, sinä kärsit. Muistakaa että olette luonto, että Äiti Maan vedet virtaavat teissä ja ilman vettä ei ole elämää. Muistakaa hoitaa toisianne läpi koko elämän, rakentaa elämä sellaiseen muotoon jälleen, jotta se palvelee koko ihmiselämää alusta loppuun saakka. Rakentakaa elämä planeetalla sellaiseen muotoon, että se muoto tukee yhteyttä ja sen vaalimista. Kuunnelkaa kehojanne, älkää taistelko itseänne vastaan. Rakastakaa itseänne ja jokaista olentoa, jonka Maa päällään kantaa ja ottakaa vastaan lahjat ja se runsaus mitä elämä meille antaa. Naurakaa enemmän, rakastelkaa, hellikää toisianne ja toistenne kehoja. Rakastakaa itsenne niin auki, ettei mikään enää saa sydäntänne suljettua. Nauttikaa elämästä, rajoituksetta ja itseänne kuunnellen. Eläkää viisauttanne todeksi, rohkeasti ja raivokkaasti ja rakkaudellisesti.

Spiraali pyörii ja pyörii, kuljen ajattomassa ajassa. Olen esiäitini, esi-isäni, olen tulevat sukupolvet, olen kehojen ketju, tulleita ja menneitä. Olen muisto DNA:ssani, solujeni muistissa, sisäelinteni viisaudessa. Muutan holograafista todellisuutta ympärilläni pelkällä ajatuksellani, visualisaationi saa kehoni muodon muuttumaan. Olen tyhjyys ja ykseys, samalla verta ja lihaa. Olen kaikkeus ja uniikki ilmentymä jollaista ei ole toista. Olen viisas vanha nainen, joka istuu ja kutoo ja kutoo ja kutoo.

Rakkaudella sinun,

Emma

 

 

 

 

 

 

 

Lisää kirjoittajalta Pohjoisen Valkoinen Noita

Punainen Kuu – paluu naiseuden luontoon

Maailma jossa naisen keho on häiriöksi ”Monille naisille kuukautiset ovat kivulias ja...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.