Kahden ihmisen taivaallinen liitto

Romanttinen rakkaus, aihe, jota olen tutkinut omassa elämässäni oikein pohjamutia myöten, melkein voisin kuvailla että poissulkumenetelmällä ja uskon, että olen saanut tähän aiheeseen juuri siksi kosketuksen, jonkin syvemmän ymmärryksen.

Mitä on (parisuhde)rakkaus? Parisuhteen laitan sulkuihin, koska se on vanhentunut ja kömpelö kuvaus tästä liitosta, jota aion seuraavaksi avata.

Tällä liitolla ei ole mitään tekemistä myöskään avioliiton kanssa, vaan kyse on jostain ei-maallisesta. Avioliitto toki voi seurata tätä liittoa. Liitto, josta puhun, on yhteen- tai yhdeksisulauma ihmisyyden tuolla puolen. Se on lähempänä energeettistä tunnistamista, eräänlaista leimaantumista. Jotain sellaista, minkä me ihmisenä voimme vain aistia kehossamme. Ja mitä enemmän olemme yhteydessä kehoomme, sitä voimallisemmin. Se on rauhanomainen, mutta väkevä sisäinen tietämys. Se avaa sisimmässämme jonkin uuden kerroksen tai jotain sellaista, mikä on aina ollut, mutta ikään kuin toisella olisi tähän energeettinen avain.

Arvatenkaan tämän liiton synty ei katso maallisia asioita ja piirteitä ihmisessä, mihin me olemme täällä enimmäkseen virittäytyneet. Nuo kaksi voivat olla maallisessa mittapuussa hyvinkin erilaisia. Heillä voi olla erilaiset kiinnostuksen kohteet, he kukoistavat eri elämän osa-alueilla tai voivat olla ulkoisesti toisistaan eroavat. Mutta rakkaus ei ole tätä, vaan se elää jossain selittämättömällä tasolla. Sille ei löydy ehkä sanoja mutta se säteilee. Tuon säteilyn huomaa jokainen. Mutta toisinaan nämä maalliset olosuhteet tuovat hidasteita fyysiselle yhteentulemiselle. Joskus tarvitaan kärsivällisyyttä.

Liiton syntyä ei voi suorittaa. Sitä ei voi pakottaa tai päättää rakentaa. Se tulee kohdalle ja muodostuu omassa ajoituksessaan.

Tunnusmerkki tälle liitolle on ennenkokemattoman syvä sitoutuminen. Tuo sitotuminen ei taaskaan ole sitä maallista versiota, joka on lähempänä omistamista ja omistautumista. Ainoa, kenelle voimme omistautua ja kenet voimme omistaa, on itsemme. Silloin taas puhutaan jo eri aiheesta, omassa voimassa olevasta ihmisestä.

Mutta kun tulemme toisen ihmisen kanssa liittoon, kyse on omistamisen sijasta vapaudesta. Jotta tämä vapaus olisi totta, on pohjalla vallittava energeettinen sitoumus – täydellinen, luonnollinen luottamus. Tämä luottamus, joka ei ole suoritus ja jota ei voi väkisin rakentaa, on ehdotonta. Siinä ei ole säröä, ei pelosta häivääkään. Palaset lokasahtavat täysin paikalleen ja kahdesta tulee hyvin syvällä tasolla yksi. Ja tämä taas mahdollistaa yksilöiden kukoistuksen maallisessa elämässä.

On kaksi yksilöä omassa voimassaan, rikkomattomassa rintamassa, raviten toinen toistaan ehdottomalla hyväksynnällä ja rakkaudella. He ikään kuin ovat viimeinen katalysaattori toinen toiselleen noustakseen täyteen potentiaaliinsa ja he ruokkivat tuota toistensa potentiaalia jatkuvasti olemisellaan.

Tämä liitto on taivaallinen.

Se luo tilan, jossa voi kurkotella ja opetella maallista elämää tietäen että on aina olemassa koti, turva – parantava rakkauden lampi, johon laskeutua helliväään ja voimaannuttavaan keskinäiseen energiatilaan lepäämäään. Ensin tuo liitto syntyy yksilössä sisäisesti, ja ulkoinen liitto tulee luokse sen jälkeen.

Tämä kyseenalaistaa nykyiset näkemykset siitä, kuinka parisuhteet oletetaan koko elämän kestäviksi ja kuinka meillä on uskomus, että suhteen eteen täytyy tehdä kovasti töitä. Tämä ei ole useinkaan mahdollista tällä tietoisuuden tasolla, jolla elämme. Sitten on vielä avioliitto, jolla koitamme liimata ihmiset yhteen ja joiden kautta haluamme omistaa toinen toisemme, ennen kuin syvä yhteensulautuminen on tullut kohdalle. Maallinen liitto on oikeilla jäljillä, mutta se on rajattu, määritelty, ja byrokratisoitu pilalle. Jotta homma kääntyisi oikein päin, tulisi meidän jo lapsesta saakka oppia omaan voimaamme tai oikeastaan saada elää maailmassa, jossa meidän on mahdollista pysyä omassa voimassamme ja rakastamaan itseämme ehdoitta enne kuin joku opettaa, että rakkaudella on ehdot.

Se on yksilöiden ja sitä kautta koko yhteiskunnan transformaatioprosessin takana, jota käymme tälläkin hetkellä. Kun emme menettäisi omaa voimaamme elämämme varralle, jo pieninä lapsina, emme jotutuisi käymään näitä (välillä hyvin kipeitäkin) suhdekokemuksia, jotka ovat täällä vain osoittaakseen tietämme takaisin kotiin. Mutta vielä emme ole siinä pisteessä, jossa olisimme niin kokonaisia itsessämme, ettemme janoaisi toiselta täytettä omiin tyhjiin kohtiimme. Suunta on kuitenkin oikea. Ja tulee aika, jolloin tulevien sukupolvien ei enää tarvitse kahlata näitä oppimiseen tarkoitettuja suhteita, vaan tie pyhään liittoon on puhdas.

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.