Itsetunnosta ja itsemyötätunnosta

Nykyisin voi olla vaikeaa arvioida, onko oma itsetunto hyvä vai huono, sillä nykyään on vallalla aika hektinen elämänrytmi. Lisäksi oman äänen voi helppo hukata ympäristöön ja median ajatuksiin hyvästä ja toivotunlaisesta elämästä.  Lisäksi aika paljon somessa varsinkin odotetaan ihmisten olevan onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä, niin omista heikkouksista ja huonoista puolista ei paljoa puhuta.  Lisäksi itsetunto voi muuttua ja se voi vaihdella eri aihealueittain, esimerkiksi henkilö voi kokea olevansa hyvä akateemisesti, mutta ei sosiaalisesti ja toisinpäin. Tämä mutkistaa itseen tutustumista, ja sen tajuamista, mitä todella tahtoo ja mikä olisi itselle hyvästä.  Lisäksi itsetunto voi joutua arvioinnin kohteeksi aikuisiällä työelämään siirtymisen, seurustelusuhteen päättymisen tai vanhemmaksi tulon takia. Tällöin omaa itseä rakennetaan aina uudelleen, ja vanha minuus ei enää istu päälle.

Hyvällä itsetunnolla tarkoitetaan realistista ja positiivista käsitystä itsestään: henkilö hyväksyy omat vahvuudet ja heikkoudet osaksi itseä. Ihminen kokee olevansa ainutkertainen ja arvokas sekä omalla elämällä on tarkoitus ja päämäärä. Hyvä itsetunto saa ihmiset arvostamaan itseään ja auttaa rakentaa elämää toivotunlaiseen suuntaan, ja se on kykyä asennoitua tulevaan avoimin mielin. Henkilö ei myöskään ole niin riippuvainen muiden ihmisten ja median luomista hyvän elämän tavoitteista.  Se, ei tarkoita sitä, että ihminen kokisi olevansa täydellinen tai paras. Jos on hyvä itsetuntoa arvostaa muita samalla tavalla kuin itseäänkin. Silloin ei asetu toisten yläpuolelle.  Lisäksi henkilö, jolla on hyvä itsetunto, kykenee käsittelemään erilaista palautetta.  Se, jos kokee olevansa toistuvasti riidoissa itsensä kanssa voi kieliä huonosta itsetunnosta. Usein hyvä itsetunto on sellaista, että tulee toimeen, ja on hyvä olla itsensä kanssa.

“Se, jos kokee olevansa toistuvasti riidoissa itsensä kanssa voi kieliä huonosta itsetunnosta”

Myönnän itse kärsineeni huonosta itsetunnosta, ja minulla on vieläkin ajoittain heikkoja hetkiä. Itseä on välillä vaikea rakastaa. Eli olen kokenut olevani huono ja epäonnistunut ja tietyllä tavalla vääränlainen. Tämä kokemani huonous on vaikuttanut elämääni aika vahvasti. Tämä on näkynyt elämässäni suurena itsekritiikkinä, ahdistuneisuutena, epäonnistumisen pelkoina. En ole oikein uskaltanut kokeilemaan sellaisia asioita, joita olisin tahtonut kokeilla, koska olen ajatellut, etten kuitenkaan osaa. Sitten olen pyrkinyt suorittamaan, sillä olen pyrkinyt osoittamaan itselleni olevani riittävän hyvä. Jotkut aiheet eivät ole olleet varsinaisesti itselleni merkityksellisiäni, olen vaan pyrkinyt toteuttamaan niitä, koska olen kokenut ympäristön odottavani niitä asioita minulta. En uskaltanut lähtemään tavoittelemaan asioita, joita syvällä sisimmässäni toivoin.  Jossain vaiheessa huomasin kadehtivani sellaisia asioita muissa, joita en itse uskaltanut toteuttaa.

Huonon itsetunnon on tapana johtaa negatiiviseen noidankehään. Kun itseensä ja omiin kykyihinsä ja taitoihinsa ei luota, ei uskalla yrittää uusia asioita. Näin onnistumisen kokemukset voivat jäädä väliin. jolloin uusien asioiden kokeileminen voi tuntua vaikealta. Näitä pysyviä muutoksia voi olla hirveän vaikeaa muuttaa pelkästään ajattelumallien muutoksella. Kun lähtee mukaan johonkin uuteen tai kokeilee uusia asioita, sitä itsestään alkaa saamaan uusia positiivisia kokemuksia, mutta niitä pitää vaan alkaa yrittää.  Näin ajattelumallejakin on helpompi lähteä muuttamaan. Se, että suhtautuu itseensä hyväksyvämmin ja antaa itselleen mokailuja anteeksi auttaa paljon.

Itsellensä voi puhua lempeämmin, ja olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa nauttii.  Sitä voi itse valita, tahtooko olla itsellensä paras ystävä vai pahin vihollinen.

Se, että koin olevani vääränlainen johtui siitä, että olen arvostanut sellaisia piirteitä ja asioita, joita minussa ei ole tai niitä on hyvin hankala muuttaa.  Minun on pitänyt myös hyväksyä sellaisia asioita itsessäni ja elämässäni, joille en oikein voi mitään. Olen introvertti ja vaikka viihdynkin hyvin ihmisten kanssa, minun pitää olla silloin tällöin yksin. Joskus minun on ollut vaikea hyväksyä itseäni ja olen verrannut itseäni paljon ulospäinsuuntautuneempiin ihmisiin. Sitä kannattaa harjoittaa itsetutkiskelua, miettiä toiveitaan, odotuksiaan ja unelmiaan.  Jokaisella on omia vahvuuksiaan ja kykyjä, joita voi kehittää. Se on paljon parempi ratkaisu, kun toivoa olevansa joku täysin toinen persoona ja vertailla itseään tähän kuvitteelliseen hahmoon. Se on oman itsensä hukkaan heittämistä.  Lisäksi muutos voi alkaa hyvin pienistä muutoksista.

“On oman itsensä hukkaan heittämistä, jos kokee toivovansa olevansa joku toinen”

Joskus uudet asiat tilanteet ja ihmiset jännittävät, mutta sen voi hyväksyä.  Voi itselleen myöntää, että jännittää, niin se ei tunnu enää niin pahalta. Itse olen viime aikoina aloittanut henkilövalokuvauksen, ja olen jo siitä haaveillut jo pitkään.  Alussa se jännitti hyvin paljon jopa se ajatus, että joutuu valokuvaajana tekemään yhteistyötä toisen kanssa. Kuitenkin itse valokuvaustilanteessa auttaa, että keskittyy malliin ja siihen tilanteeseen ja kertoo olevansa aloittelija. Näin ne kaikki säädöt ja valotusasiat eivät tunnu niin mahdottomilta enää.  Minun on pitänyt myös hyväksyä se tosiasia, että olen aloittelija valokuvaaja ja kaikkea ei voi heti osata. Epäonnistumiset ja virheet voi nähdä palautteena ja oppimiskokemuksena.  Lisäksi ne valokuvaustilanteet ovat olleet kivoja uusia kokemuksia ja ihmisten tapaamisia.  Virheistä ja tekemällä oppii, pahintahan se on, ettei tee mitään.

“Virheistä ja tekemällä oppii, pahintahan on se, ettei tee mitään”

Lisää kirjoittajalta Sonja Sievers

Itsetunnosta ja itsemyötätunnosta

Nykyisin voi olla vaikeaa arvioida, onko oma itsetunto hyvä vai huono, sillä...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.