Imetys nostaa esiin häpeää ja kontrollintarvetta

Imetys on aihe, joka herättää paljon mielipiteitä. Siihen kytkeytyy traumoja, häpeää ja pettymyksiä. Itse tajusin vasta, kun imetystä oli takana yli kaksi vuotta, että on olemassa ihmisiä, joista julki-imetys, taaperoimetys (isomman lapsen imetyksestä puhumattakaan) tai rintamaito ylipäänsä on vastenmielistä tai hävytöntä. Usein nykyään hävyttömänä pidetyt asiat ovat kuitenkin luonnon näkökulmasta elämää ylläpitäviä.

Some on usein kuin laaja kahvipöytäkeskustelu, jossa jokaisen on sanottava jotain, vaikka ei olisi mitään sanottavaakaan. En voi lakata ihmettelemästä tarvetta ilmaista oma mielipide silloinkin, kun on selvää että siitä ei seuraa muuta kuin pahaa mieltä. Miksi imetys on aihe, johon jokaisella on oltava mielipide? Onko se vain tarvetta kontrolloida naisen kehoa ja sitä mihin sitä käytetään? Kontrolloida naisten valintoja, tapoja olla äiti. Päästä sanomaan, että olet vääränlainen, vääränlainen äiti ja nainen. Häpeä on syvällä.

Tukekaa äitejä elämän kasvattamisessa

Erityisen surullista se on, jos tuore äiti jää ilman läheistensä tukea heidän häpeänsä vuoksi. Imetyksen ja lähellä pitämisen hyödyt on tiedostettu vasta niin vähän aikaa, että sen sijaan että vastasynnyttänyt äiti saisi apua ja tukea läheisiltään, hän saattaa joutua puolustelemaan valintojaan ja tapaa hoitaa lastaan. Tapaa, johon vaistot ja hormonit huutaen kehottavat.

Ihmiskunnalla on takanaan paljon erehdyksiä. Nännien desinfiointia, ihokontaktin puutetta, kellotettua imetystä. Paljon rakenteiden rakentamia haasteita, joista on muodostettu normaali. Luottamus omaan kehoon saattaa olla hukassa jo ennen kuin kehon kanssa on yritetty tehdä yhteistyötä. Puhumattakaan siitä, miten vaikeaa kehoon on luottaa, jos ulkopuolta tuleva viesti on päinvastainen. Onneksi kasvu on jatkuvaa, ja elämä ikuista oppimista.

Eli jos läheisesi on saanut vauvan, tai imettää leikki-ikäistään, ja se tuntuu sinusta pahalta, hengitä pari kertaa. Mieti mistä tunteesi tulevat. Muistuta itseäsi, että sinun tehtäväsi ei ole olla asiasta mitään mieltä. Jos haluat pysyä läheisenä, tarjoa apua. Kuuntele. Tue uuden elämän kasvattamisessa.

Imetyksen vihamielinen kommentointi on naisen kehon alistamista

Imetyksen kommentoiminen negatiivisesti, silloin kun kyse ei ole omasta imetyksestä, on vain patriarkaalista vainoa, naisen kehon voiman väheksyntää. Naisen kehon alistamista ja kontrollointia. Se on pelkoa, pelkoa hallinnanpuutteesta ja mysteeristä. Se lannistaa, sammuttaa ja kesyttää.

Äitiyden voima on ravitsevaa, luovaa ja parantavaa. Kasvamme maailmassa, jossa on aina oltava jotain enemmän. Suoritettava, pyrittävä, päästävä. Joku toinen tietää aina paremmin. Todellisuudessa, viisaus ja voima on meissä itsessämme. Tieto on kehossamme jo valmiiksi. Ei tarvitse pyrkiä ulkopuolelta annettuun ihanteeseen, riittää, että tutustut omaan voimaasi ja omaan totuuteesi.

Olkoon voima kanssanne, kantajat, synnyttäjät ja imettäjät!

Kiia

”Neiet käyä notkutteli, astui immet pilven äärtä
utarilla uhkuvilla, nännillä pakottavilla.
Lypsit maalle maitojansa, uhkutit utariansa;
lypsit maille, lypsit soille, lypsit vienoille vesille.
Yksi lypsi mustan maion: vanhimpainen neitosia;
toinen valkean valutti: keskimäinen neitosia;
kolmas puikutti punaisen: nuorimpainen neitosia.
Ku on lypsi mustan maion, siitä syntyi meltorauta;
ku on valkean valutti, siit’ on tehtynä teräkset;
ku on puikutti punaisen, siit’ on saatu rääkyrauta.”