Iloisesti kesken

Minä olen keskeneräisyyden ammattilainen. Olen jättänyt muutamia kouluja, ihmissuhteita ja useita lauseita kesken. Ajatus on katkeillut, työt ovat pätkineet ja usein olen uuvahtanut kesken kaiken. Olen aloittanut, lopettanut ja jättänyt aloittamatta. Asiat ovat jääneet roikkumaan ja maaliviivat ylittämättä. Olen ollut syvästi häpeissäni keskeneräisyydestäni, ja siinä on jokin sellainen tahmea kohta, johon jalkani ovat jääneet kerta toisensa jälkeen jumiin ja kierre on ollut valmis.

Keskeneräisyys on ihmisyyttä, me kaikki olemme ihmisinä enemmän tai vähemmän kesken. Mitä enemmän sipulia kuorii, ihmisyyttä ja itseään tutkii, sitä enemmän kerroksia avautuu. Kerrosten äärellä on hyvä olla nöyrä, ja kuunnella, mitä elämä haluaa kulloinkin opettaa. Ihmisyys on siitä mainio oppikoulu, että siinä riittää opittavaa niin kauan, kun jalat maan päällä kantavat. Ja kun olemme tässä pelissä valmiit ja kaiken opittavan oppineet, voimme rauhassa kuolla kupsahtaa ja siirtyä seuraaviin seikkailuihin. 

Miksi siis hävetä keskeneräisyyttään? Keskeneräisyys on lahja: mikä mainio tilaisuus oppia! Keskeneräinen on vapaa liikahtamaan suuntaan jos toiseenkin ja kasvun mahdollisuuksia kukkii siellä sun täällä. Keskeneräisyys antaa tilaa ja vapautta, se hengittää. Kun hyväksyy keskeneräisyytensä, armo ja myötätunto virtaa vapaammin niin itselle kuin muillekin. Keskeneräisyys avaa tietä läsnäoloon ja läsnäolo on lopulta kaikki, mitä tarvitsemme.

Keskeneräisyys on kaunista ja luonto näyttää siitä mallia: siellä on aina jokin kesken ja silti kaikki on täydellistä ja tarkoituksenmukaista. Muurahaispesä rakentuu, lehdet puhkeavat, putoavat ja maatuvat. Vanha kuolee ja uusi syntyy, yhä uudestaan.

Tässä blogissa aion huuhdella tunteitani, heijastella maailmaa sisimpäni läpi ja olla iloisesti kesken. Sallin itseni aloittaa keskeltä, kirjoittaa keskeneräisiä ajatuksia keskeltä elämää. Aika näyttää millaiseksi tämä blogi muodostuu. Sen jo tiedän, että asiat virtaavat paremmin, kun kirjoitan. Jos en kirjoita ja jumitun jahkailemaan, asiat jämähtävät ja virtaus hidastuu. Asetun siis virtaan ja katson, mihin virta vie.

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Iloisesti kesken

Tornitalo kaatuu

Pelkäsin tätä syksyä, aavistin jonkin olevan tulossa. Ja niin kävi: kun syksyn...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.