Ilo kaikesta ja ei-mistään
Ilo laajenee sisälläni, sydän kuplii ei-mistään ja kaikesta. Siitä että olen, siitä että elän. Siitä että elämä on tuonut tähän hetkeen, jossa sydän saa levätä rauhassa ja kauneus on se, mitä silmä enimmäkseen näkee. Rakastan.
Ihmisen matka on niin hieno. Kuinka monesti voikaan syntyä uudestaan saman elämän aikana! Kuolla ja syntyä. Muuttua tuhkaksi ja aueta uutena. Olen tehnyt sen useasti.
Pyhän äärellä. Kunnioitan kaikkea. Kehoani, joka on kestänyt kaiken. Sieluani, joka on luovinut hienosti näissä oudoissa olosuhteissa. Kunnioitan elämää, kaikkea elävää. Jokaista kohtaamaani kunnioitan.
Nämä ihmisyyden puitteet ovat niin opettavaiset! Olen oppinut niin paljon. Kipu opettaa ja kasvaminen sattuu, mutta suvantovaiheessa katse siintää kauas ja lepo ravitsee juuria myöten. Ymmärrys valtaa mielen ja kaiken merkitys ja tarkoitus on kristallinkirkasta.
Ilo kaikesta ja ei-mistään täyttää minut kokonaan.
