Hylätyksi tulemisen pelko

Hylätyksi tulemisen pelko. Kuinka inhimillinen ja yleinen tuo tunne onkaan. Monet eivät edes huomaa sen olemassaoloa, koska se on useimmiten alitajuinen. Näin se on ollut minullakin.

Kirjoitin seuraavan tekstin noin vuosi sitten, kun hylätyksi tulemisen pelko oli noussut pintaan. Nyt rohkenen julkaista tämän sinun luettavaksesi. Tässä esimerkki tunnetyöskentelystä:

”Kun kirjoitan tällaista, osa minusta sanoo: Ole hiljaa! Tarviiko kaikesta kirjoittaa!! Silti jatkan kirjoittamista. Tämä on tapani puhdistaa menneisyyttäni ja osa minusta joutuu sen vain kestämään!

Hylätyksi tulemisen pelko on vaikuttanut hyvin kokonaisvaltaisesti elämässäni. Ihmissuhteissani, koulumaailmassa, työpaikalla ja muissa ryhmätilanteissa. Lisäksi se on vaikuttanut ennakko-odotuksiini monenlaisista asioista.

Ala-asteella luokallani oli kuoroharjoitukset englannin tunnin aikaan. Ryhmän muut tytöt lähtivät kuoroharjoituksiin ja minä jäin yksin poikien kanssa jatkamaan tuntia. Muistan istuneeni luokan peräosassa oikealla reunalla ja katsoneeni muista tytöistä tyhjentynyttä luokkaa. Luokassa oli opettajan lisäksi vain minä ja pojat. En kelvannut kuoroon huonon lauluääneni takia! En kelvannut! Olin hylätty! Hylkiö! Tuon jälkeen koin vielä koulukiusaamisen, joka entisestään vahvisti hylätyksi tulemisen tunnettani.

En tullut nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi sellaisena, kuin olin. Perustarpeeni jäivät täyttymättä ja pienenä lapsena jouduin opettelemaan selviytymään tässä maailmassa. Löytämään keinot selviytyä. Ja selvisin.

Tunteen kohtaaminen

Olen monet kerrat käsitellyt hylätyksi tulemisen tunnetta elämäni aikana. Yrittäjyyden aikana jälleen, koska uusi tilanne nosti sen pintaan, vaikkei sillä ollut todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Tunteethan eivät kysy järkeä.

Mitä hintaa voin pyytää? Kelpaanko asiakkaille vai tulenko aina olemaan se luokan ainoa tyttö, joka ei kelpaa mihinkään? Joudunko aina taistelemaan paikastani tässä maailmassa enkä välttämättä sittenkään kelpaa!?

Vai voisinko jo päästää irti tuosta tunteesta? Mitä tapahtuu, jos päästän irti? Millainen tämä maailma sitten on? Mihin tarvitsen tuota tunnetta? Miksi pidän siitä kiinni? Mitä tunne haluaa sanoa minulle?

Olen paljas ilman tuota tunnetta! Iso osa ”minusta” jää pois. Sellainen osa, jota en oikeasti koskaan ole tarvinnutkaan. Tai no, olihan se suojelijani. Hylätyksi tulemisen pelko suojeli minua hylätyksi tulemiselta. Uskallanko siis päästää irti?!

Nyt, kun muistelen elämääni taaksepäin, minua ei ole koskaan varsinaisesti hylätty. Olen aina ollut hyvä kaikessa, paitsi laulamisessa. Ainakin omasta mielestäni. Olen ollut pärjääjä. Pelko on ajanut minut suorittamaan ihmissuhteita, työasioita ja elämää yleensä, etten tulisi hylätyksi. Kuinka kokonaisvaltainen vaikutus jollakin tunteella voi olla!!

Pelon vastakohta

Mikä sitten on vaihtoehtona? Mikä on pelon vastakohta?

Pelon vastakohta on…

  • Rakkaus! Rakkaus itseäni, läheisiäni ja elämää kohtaan.
  • Rohkeus! Rohkeus toimia joskus pelostakin huolimatta.
  • Rauha! Rauha olla aito itseni kaikissa tilanteissa sellaisena, kuin olen.
  • Rukous! Rukous, joka on väylä Viisauteen.
  • Ilo! Ilo, joka täyttää sielun ja sydämen.
  • Vapaus! Vapaus hengittää sellaisena, kuin olen.
  • Kunnioitus! Kunnioitus muita ihmisiä, omaa itseäni ja omia tarpeitani kohtaan.
  • Hyväksyntä! Hyväksyn itseni kaikkine puolineni ja olen itseni puolella kaikissa tilanteissa!
  • Valo! Valo, joka voittaa pimeyden.
  • Kirkkaus! Kirkkaus, joka syntyy Pyhän Hengen kosketuksesta.
  • Keveys! Keveä askel mennä eteenpäin elämässä.

Tämän kaiken annan tuolle ala-asteikäiselle itselleni. Et ole hylätty, vaan hyväksytty juuri sellaisena, kuin olet! Kaikkine puolinesi! Yhdessä kuljemme tätä elämänmatkaa. Käsi kädessä!

Rakastan sinua sellaisena, kuin olet! <3”

 

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.