Herkkyyttä ikä kaikki

“Sä mietit liikaa! Yliajattelet! Mitä sä välität? “

Kun erityisherkälle ihmiselle sanoo noin ja olettaa että siitä on hyötyä, ollaan juurikin yhtä hakoteillä, kuin silloin, kun käsketään alkoholistin lopettaa ryyppääminen tai anorektikon laihduttaminen. Tai sanotaan masentuneelle että otapa itseäs ny niskasta kiinni. Tehoaa yhtä hyvin. Eli ei tehoa.

Edellisiin vertauksiin viitaten, mainittakoon tietenkin se fakta, että erityisherkkä ihminen ei ole sairas.

Eikä se ’yliajattele’ ja välitä kaikesta mahdollisesta siksi, että saisi draamailla tai siksi että se olisi jotenkin typerä tai tarkoituksella hankala. Se ei hermostu kovassa hälinässä ja metelissä siksi, että se olisi jotenkin raivopää tai heikkohermoinen. Se ei myöskään vetäydy omiin oloihinsa työpäivän jälkeen tai tarkoituksellisesti välttele ystäviään siksi että se jotenkin tykkäisi näistä vähemmän tai haluaisi vältellä heitä, tai mikä pahin olettamus on; koska se on välinpitämätön.

Ei se rasitu esimerkiksi juhlien järjestämisestä tai juhlissa olemisesta siksi, että se olisi jotenkin epäsosiaalinen ja tyly. Se ei myöskään ole millään tavalla heikko.

Se toimii laillaan siksi, koska sen kaikki aistit ja anturit on ylilastattuina ja -viritettyinä suurimman osan ajasta. Se aistii, kokee ja tuntee kaiken triplana (vähintäänkin!) ja sen henkisen jaksamisen elinehto on se, että se saa vapaa-aikanaan heittää aivot narikkaan, ladata akkujaan ja olla omissa oloissaan ilman mitään aistiärsykkeitä. Omalla tyylillään. Ilman että sen tarvitsee selitellä itseään ja ajatella olevansa rasittava, draamailija taikka tyly.

Se rakastaa läheisiään ja ystäviään ihan yhtä paljon kuin ei-erityisherkkä. Sekin on hyvä muistaa.

Tämä ei ole muoti-ilmiö, toisin kuin on monta kertaa saanut kuulla. Tämä ei myöskään ole mielisairaus tai mikään muukaan vika. Tämä on sisäänrakennettu ominaisuus, jonka kanssa on opittava elämään. Se on yleensä haasteellisempaa itse erityisherkälle henkilölle kuin ympäristölle, uskokaa pois.

Meitä on monen monta.  Me huomataan suunnilleen kaikki, ja se käy välillä vähän raskaaksi. Usein me ollaan myös empaatikkoja, jotka kaiken edellä mainitun lisäksi vielä tuntee ihmisten tunteet ja mielialat ja helposti imaisee ne itseensä, menettäen oman energiansa sen kaiken keskelle.

Itselleni on tämäkin asia valjennut kunnolla vasta viime vuosina. Tunnistamaton, epämääräisen uuvuttava tunne on usein vallannut minut, enkä ole tiedostanut sen olevan jostain toisesta lähtöisin. Olen vain ihmetellyt oloa ja kiltisti lusinut raskaat hetket, kunnes olo on helpottanut.

Kun oivalsin, että näitä tilanteita pystyy helpottamaan ja ennaltaehkäisemään, tapahtui suuri muutos elämässäni. Opin tekniikoita, joilla pystyn suojaamaan itseäni muiden energioilta, olemaan vastaanottamatta kaikkea itseeni. Opin myös tapoja, joilla pääsen irti näistä tunteista ja energioista, mikäli ne ovat päässeet minuun imeytymään. Keinoja on lukemattomia.

Aina se ei onnistu, vaikka miten olisin tietoinen. Joskus, etenkin väsyneenä tai kiireisenä, tilanteet ja energiat pääsevät yllättämään ja olo tuntuu maahan lyödyltä. Siinä sitten hetken ryven ja räpiköin, kunnes osaan nollata tilanteen ja tiedostan taas, mistä tässäkin tilanteessa oli kyse.

Keskittymistä se vaatii, tämä erityisherkän elämä. Tästä puhutaan paljon, valmennetaan, opetetaan ja oivalletaan. Silti tämä on jokaisen oma, hyvin henkilökohtainen ominaisuus ja kokemus. On hyvä tutkia asiaa ja opiskella, mutta jokaisen on kuitenkin käytävä oma oppipolkunsa oman herkkyytensä tuntemiseksi.

Harjoittelua, kompurointia, kaatumista ja taas nousemista. Jokaisen muksahduksen jälkeen sitä on kuitenkin aina yhtä muksahdusta viisaampi, ja seuraavassa samankaltaisessa tilanteessa voi käyttää hyväkseen edellistä kertoo; mikäs se silloin menikään mönkään, miksi siinä kävi niin, miten voin nyt toimia toisin?

Joskus muksahduksia saa kokea noin seitsemänsataa kertaa, ennen kuin homma sujuu luontevasti, eikä siltikään vielä aina pysty välttymään negatiivisten energioiden vaikutuksilta (story of my life!). Jokainen niin sanottu ylösnouseminen on kuitenkin aina eteenpäin, kohti omaa voimaa. Ja se voima on jotain niin ihmeellisen vahvaa ja todellista.

Lisää kirjoittajalta Freian jäljillä

Hello darkness.

Pimeys. Asia, jota olen karttanut ja pelännyt. Yrittänyt puskea maton alle ja...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.