Herkkä ihminen kärsii kaupungissa

Avaan asunnon ikkunan. Sisään tunkeutuu liikenteen meteliä. Herkkä ihminen kärsii… Tunnen nahoissani, miten nastarenkaat purevat märkään asfalttia ja moottorissa polttoaine palaa, kun miljoonat iskut polttavat sitä saaden auton liikkumaan autoilijan polkiessa kaasua…

Kehoni ja olemukseni hermostuu metelistä, tuosta sietämättömästä häiriöäänestä. Suljen ikkunan. Kaipaan olemustani kirjaimellisesti hivelevää puhdasta ilmaa ja luonnon rauhaa. Luonnon ääniä, jotka saavat minut usein liikuttumaan siitä kokonaisvaltiasesta hyvästä olosta jonka ne saavat aikaan. En tarvitse asfalttiviidakon karjuntaa, joka raiskaa olemukseni ja raatelee sieluni…

Kaupunkiolosuhteet eivät ole optimaaliset yhdellekään herkälle ihmiselle, jos toiveissa on pystyä palautumaan normaalisti eli  hyvillä yöunilla arjen normaalista pyörityksestä. Herkkä ihminen kärsii eikä palaudu kunnolla, ei yksillä eikä kaksilla yöunilla. Sillä myös uni kärsi jatkuvista häiriöistä olemuksen eri tasoilla.

Tässä artikkelissa avaan omaa kokemustani herkkänä kaupunkiolosuhteissa. Kerron, miten joudun hyväksymään sen, että en pääse kuulemaan sisintäni tavalla, jolla kuulin oman totuuteni ja itseni asuessani metsässä keskellä hiljaista luontoa.

Lopuksi jaan joitain vinkkejä, miten kaupungissa voi elää edes vähän siedettävämmin, jos on ainakin toistaiseksi asuttava ja elettävä kaupunkiolosuhteissa.

Rakastuminen vie kaupunkiin

“Minä rakastan sinua.” hän sanoi ja minä pillahdin itkuun.

Nykyinen kumppanini sanoi nuo sanat minulle joitain kuukausia sitten ensimmäisen kerran. Ja minä todella tunsin hänen rakkautensa. Tunsin, miten pystyin ottamaan sen sydämeeni täysin. Olin helpottunut ja onnellinen.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla jo tiesin, että tämä oli nyt se ihminen, jota olin elämääni toivonut. Vertainen,  jonka kanssa voisin uskaltaa olla turvallisesti kaikkea sitä mitä olin.

Myös kaikkea sitä mitä oli vielä hyvin syvällä piilossas sisälläni kaiken sen itsenäisen kannattelun alla, jolle olemukseni oli odotellut tukea, jotta voisin päästää tunnekuormaa ulos… Olin tullut kasvussani kohtaan jossa se oli vihdoin mahdollista.

Herkkä ihminen siirtyy unelmaolosuhteista toisenlaisiin unelmaolosuhteisiin

Neljä kuukautta ennen tätä huhtikuussa olin sisäisestä vahvasta ohjauksestani käsin asettunut kesäksi metsäiselle pikku kylälle elämään eräkämppäelämää. Työ- ja opiskeluhuoneena halpa vuokrarivari-yksiö vesistömaisemalla, jonka ovelta pääsi luontopolulle.

Iltapäivisin hurautin pyörällä 10 km keskelle korpea metsälammen rannalle juomaan teetä luontoäidin kanssa. Saunoin, uitin kehoni metsälammessa raviten luontaisen bakteeristoni ja vahvistaen maayhteyttäni. Illalla painoin pääni tyynyyn täydellisessä hiljaisuudessa vain luonnon henget, oravat ja linnut seuranani.

Aamulla heräsin luontaisesti hiljaisuuden vallitessa. Ei kelloja, ei sähkön surinoita eikä pirinöitä. Vain luonnollinen rytmi sisällä ja ulkona.

Pakkasaamuina sytytin vielä tulet kaminaan, kuljin tee kuppinikanssa pihalla ja toivotin luontoäidille hyvää huomenta kuunnellen luontoa ja sen keväistä aamukonserttia. Aivan kuten pari vuotta ennen tätäkin vain vähän eri kohdassa Suomineitoa.

Tietoisena valmis uuteen haasteeseen

Työkämppä-rivariyksiön osoite metsäisellä kylällä oli Lempeläntie 11 as 11. On se elämä ovela. Osasin aavistaa jo huhtikuussa mitä oli tulossa. Olin kihelmöivissä tunnelmissa. Olin valmis tietoiselle, aidolle rakkaudelle. Ja niinhän se ilmestyi vain kuukausi osoitteeni vaihduttua Lempeläntielle. Toisaalta tiesin, että syksy toisi taas tullessaan muutoksia asumiseeni. Ja niin toi.

Pääsin lähelle kumppaniani hiljaiseen taloon, mutta keskelle asfalttiviidakkoa. Olin tietoisena tästä valmis sietämään, koska ajattelin, että muut elämän olosuhteet tasapainottaisivat kokonaisuuden. Lisäksi tiesin, että tämä olisi tilapäistä.

Luottamus elämään ja tarpeideni täyttymiseen, myös siihen, että elinolosuhteeni ovat minulle optimaaliset, oli kokemuksesta muuttunut vahvaksi. Olin kuitenkin unohtanut millaista sietäminen tulisi olemaan.

Herkkä ihminen kärsii asfalttiviidakossa

Vaikka olosuhteet ovatkin kuluneiden parin kuukauden aikana tasapainottaneet kokonaisuutta, silti tämä herkkä ihminen kärsii kaupungissa, ei se muutu miksikään.

Entistäkin haasteellisempaa kaupungissa asumisesta tekee PMDD oireyhtymä (LUE LISÄÄ), joka vaatii minua edelleen menemään metsään vuorokaudeksi tai kahdeksi kerrallaan.

Naiseuteni ohjaa minua pois kaupungista hiljaiseen metsään etenkin kierron puolikkaalla 14-28.

Ymmärrän tämän täysin, koska tiedän vuosien kokemuksesta, miten selkeästi ja ihanasti voisin kuulla sisintäni, jos vain saisin taas yhdistyä häiriöttömästi luontoäitiin täysin meluttomassa, häiriöttömässä luonnon hiljaisuudessa yhtäjaksoisesti ainakin vuorokauden ajan, mieluummin kaksi.

Ja pian minä taas saan.

Saan kulkea hiljaisuudessa teekuppini kanssa pitkin mökkipihaa, kuunnella nuotiotulen ratinaa ja katsella hiljalleen virtaavaa vettä, jonne saunan lämmettyä pulahdan uimaan vaikka lämpötila hivelee nollaa.

Pian. Jopa ennemmin kuin arvaankaan.

Ennen sitä teen parhaani ja kaikkeni, että kuulisin totuuteni vaikka jatkuvasti läsnä olevat häiriöt eivät siitä helppoa teekkään.

Helpota oloa kaupunkiolosuhteissa seuraavien vinkkien avulla

  1. Ota aika (1-6-12 tuntia) ilman puhelinta ja tee luovia juttuja: askartele, tanssi, lue kirjaa, kirjoita käsin, järjestele/kaunista kotia ym. Todella tärkeää. Itse teen usein niin että laitan puhelimen laatikkoon jo klo 19 aikoihin ja otan sen seuraavan aamuna käyttöön klo 9 aikoihin.
    *
  2. Kuuntele rauhoittava musiikki, kuten klassista, huilua ym ja ns hertsimusiikkia esim. hz 432 musiikkia.
    *
  3. Ota avuksi hoitavat soittimet kuten äänimaljat.
    *
  4. Harrasta itsellesi sopiva liikuntaa, iloitse, inspiroidu, hikoile ja hengästy. Se vahvistaa omaa värähtelyäsi kokonaisvaltaisesti. Solut tuottavat jatkuvasti sinun energiaa ja hikoillessa energian tuotanto kiihtyy, aineenvaihduta kiihtyy, kuonaineet poistuvat ja olemuksesi uudistuu.
    *
  5. Käytä vastamelukuulokkeita. Vältä altistumasta sinua raastavalle ja hermostoasi rasittavalle metelille tarpeettomasti.
    *
  6. Muista vertaistuki. Lue /kuuntele esim. tämä kirja: Suvi Bowellan: Ihana herkkyys – Rikasta elämää kaikilla aisteilla (2018) TAI Ronja-Ilona Junkkari: Herkän ihon alle (2020)
    *
  7. TÄRKEIMPÄNÄ: Hakeudu metsään ja puiden luo kosketuksiin niin usein kuin mahdollista! Valitse metsä aina kun mahdollista! Itse käytän myös metsässä vastamelukuulokkeita silloin, kun kaupungin meteli kuuluu liikaa.

 

Tunnen hermostuttavan “taustasinkoilun” itsessäni, jonka vain herkkä ihminen voi ymmärtää. Vain hän voi ymmärtää sen, mikä ero siinä on, kun sinkoilua ei ole.

Sen sijaan on virtaava harmoninen aaltoileva virtaus. Tätä voi tapahtua pääasiassa vain metsässä luonnon keskellä. ehkä myös luovuuden flowssa.

Taustasinkoilun kirvoittamana ovat vahvistuneet entisestään visiot Hyvinvoivat asuinyhteisöt- organisaatiosta ( LUE LISÄÄ.), joka mahdollistaa jokaiselle herkälle harmoniset asuinolosuhteet varallisuus- ja tulotasosta riippumatta. Suunnittelua sparraamassa Business Center Pohjois-Savo.

Herkälle elämä on kaupunkiolosuhteissa tarpeettoman paljon sinnittelyä, ponnistelua ja sietämistä, jotka ovat syntyneet yhteiskunnallisen tehoajattelun lopputuloksena.

 

Lisää kirjoittajalta Viisaan Hullun Naisen matkassa

Herkkä ihminen kärsii kaupungissa

Avaan asunnon ikkunan. Sisään tunkeutuu liikenteen meteliä. Herkkä ihminen kärsii… Tunnen nahoissani,...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.