Herkimmät, haavoittuvaisimmat ja hävettävimmät kohdat itsessäni – PART ONE

On aika katkaista hiljaiselo ja raottaa tämänhetkisten prosessieni aarrearkkua. Aiheet, joita käsittelen, ovat vahvasti tunteita herättäviä – ovathan ne yleisiä ja inhimillisiä kipukohtia. Haluan kuitenkin avata nimenomaan henkilökohtaisia pohdintojani ja oivalluksiani omasta rajoittuneesta perspektiivistäni käsin.

Ole hyvä ja ota vastaan se, mikä puhuttelee ja resonoi sinussa.

 

Kuva: Tú Bông

 

PART ONE

Aloitan pinnalla olevasta ja itselleni hyvin häpeällisestä oivalluksesta: olen itsekeskeinen. Itsekeskeisyys, itsekkyys ja ennen kaikkea narsismi tuntuvat olevan kirosanoja varsinkin henkisissä piireissä. Uskon kuitenkin, että ne ovat todennäköisesti jokaisen ihmisolennon matkakumppaneita aika ajoin, ellei aina. Olen ajatellut hyvin pitkälti tähän asti, ja ajattelen edelleen, että itsekkyys on luontaista meille kaikille, ja jopa terve ja elämää edistävä ominaisuus. Koen että itsekkyys perustuu puhtaimmillaan ykseyden ajatukseen ja kokemukseen – jos kaikki on yhtä, kaikki on ITSEÄ eli itsekästä. Sitten taas voi olla epätasapainossa ilmenevää itsekkyyttä; kun satutetaan muita satutetaan väistämättä itseä, ja toisin päin.

 

Narsismi tuntuu olevan ihan omaa luokkaansa tässä aihepiirissä. Olen huomannut, että on hyvin yleistä kokea omien vanhempiensa tai entisten ja nykyisten kumppaniensa olevan narsisteja. Olen itsekin kokenut samoin ja minussa on se kohta, joka haluaa kokea tulleensa kaltoinkohdelluksi narsistien toimesta.

Oivallukseni narsismiin liittyen on se, että sen havaitseminen ja tuomitseminen on äärimmäisen tehokas ja kavala keino syyllistää ja kiduttaa ITSEÄÄN. Vain ja ainoastaan itseään, koska oma kokemus uhriudesta paljastaa sen, mitä ajattelee itsestään ja KUKA kokee olevansa. Todellisuudessa ei voi luopua uhrin viitasta ellei laskeudu alas syyttäjän pallilta – uhri ja syyttäjä kun ovat saman kolikon kaksi eri puolta.

Nyt sanon jotain, mikä varmasti herättää vastustusta ja tunteita: meissä kaikissa elää narsisti. Kyllä vain, sinussa ja minussa on narsisti. Toisissa meistä se ilmenee vahvempana, toisissa se kätkeytyy uhrin maskin taakse. Me emme voi havaita “ulkopuolisessa maailmassa” mitään, mitä ei olisi valmiiksi sisäisessä todellisuudessamme. Jos siis näemme narsistin ulkopuolellamme, se kertoo siitä, että tunnistamme sisällämme sen, mitä narsismi on. Ja sen minkä tunnistamme ja tunnemme täytyy myös olla meissä itsessämme.

 

Ja mitä sitten, jos olenkin narsisti? Tekeekö se minusta huonomman ihmisen? Syökö se pohjan ihmisarvoltani?

Ei. Se vain pakottaa kohtaamaan isoa häpeää itsessäni omaan viallisuuteeni, vammaisuuteeni ja keskeneräisyyteeni liittyen. Ja koska häpeä on yksi pääporteista, joista ihminen kulkee tulikasteen läpi ikuiseen elämään, ollaan voimakkaan ja vapauttavan vihkimyksen äärellä. Mikä lahja narsismi siis onkaan luotaantyöntävän ja iljettävän ulkokuorensa alla!

(Koen, että narsismi on häpeällistä juurikin sille annetun “pahan” leiman johdosta. “Hyvä ja paha” -kategorisointi on inhimillistä dualismia, mutta tarpeetonta ykseystietoisuudessa. Ihminen pelkää omaa voimaansa häpäistessään itseään ja muita kanssaeläjiään. Kyseinen Elämän voima on tietysti kaikkivoipa ja läsnä meissä jokaisessa. Kuitenkin niin pitkään kun jotain arvottaa hyväksi ja pahaksi, rajoittaa voiman virtausta omalla moraalikäsityksellään, joka perustuu pelkoon. Rakkaus ei käsittääkseni moralisoi, vaan rakastaa ja antaa kaikkien kukkien kukkia.)

 

On olennaista, ajankohtaista ja elämää ylläpitävää, että koemme rakkauden ja valon itsessämme ja toisissamme. Kuitenkin yhtä tärkeää on, että tunnistamme meitä ihmisiä yhdistäviä inhimillisiä tekijöitä, jotka kaikessa kauheassa kauneudessaan tuovat meidät yhteyteen sydämen tasolla myötätunnon lempeiden siipien kannattelemina. Kun muistamme olevamme yhtä, muistamme olevamme Kristus (joka on siis synonyymi Alkulähteen ykseystietoisuudelle).

 

Mitä ajatuksia sinulla herää? Kuulen mielelläni, mitä pohdintani sisälläsi liikuttaa.

 

Seuraavassa osassa käsittelen (kauhistuttavaa häpeää nostattavaa!) läheisriippuvuutta.

Pysy siis kuulolla, säätiedotus lupaa mehukkaita herkkusateita helteisten kesäpäivien kylkeen.

 

<3

 

 

 

Lisää kirjoittajalta Sydämen Alkemia

Leijonakuningas ELÄÄ meissä jokaisessa!

Kävin katsomassa Disneyn uudelleen animoidun Leijonakuninkaan eilen (26.7.). Elokuva oli hyvin vaikuttava,...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.