Henkisyyttä harrastamassa

 

Henkisyyden määritelmä minun ajatukseni mukaan.

Hyväksyä ja uskoa se, että meitä ohjaa ja opastaa jokin Korkeampi voima. Meissä jokaisessa on mittaamaton määrä ikiaikaista viisautta, tietoa, rakkautta ja hyvyyttä. Kuuntelemalla omaa sisäistä ääntämme, intuitiotamme, voimme oppia tuntemaan tuon syvän, todellisen minämme. Oppia, palauttaa mieleemme, keitä oikeasti olemme, mitä on olla onnellinen, tyytyväinen, vapaa oman egon ja ulkoisten asenteiden ja ajatusmallien kahleista. Kuunnella omaa sisäistä ääntämme, intuitiotamme. Vahvistaa sitä sellaisilla menetelmillä, jotka itseä resonoivat, jotka saavat tuntemaan olon hyväksi ja varmemmaksi. Oppia, oppia, oppia. Lisää, lisää, lisää.

*  *  *  *  *

Keinoja henkisellä polulla kehittymiseen on lukemattomia, jokainen halutessaan löytää oman, itseä resonoivan tapansa varmasti. Henkisyys sinänsä on jo vanha juttu, ei mikään uusi muotivillitys, “harrastus”, kuten olen useamminkin kuullut sanottavan. Jo kauan ennen minkään maailman uskontojen keksimistä, ihminen on ollut yhteydessä sisimpäänsä, luontoon sekä pitänyt yhteyttä “näkymättömään”. Jokin voima on ajanut ihmisiä sellaisiin tekoihin ja saavutuksiin, joita ei olisi mitenkään ollut mahdollista saada aikaan esimerkiksi tuhansia vuosia sitten olemassaolleella teknologialla. Tästä ja paljosta muusta on olemassa lukemattomia todisteita, niitä ei voi kiistää. Henkisyys ilman raameja on saanut huonon leiman jossain vaiheessa, kun tietyt tahot päättivät, että kaikki se mikä poikkeaa heidän filosofiastaan, on lähtöisin pahasta. Tämä on yhtä kaukana totuudesta, kuin aurinko kuusta. Sitäpaitsi pahuuden määritelmäkin on ihan erilainen henkisyyden mittapuun mukaan luettuna.

Kaikki eivät näkymättömään, korkeampaan voimaan usko, eikä kaikkien ole pakkokaan. Jokaisella on lupa elää oman ajatuksensa ja totuutensa mukaan, kunhan pystyy olemaan tuomitsematta myös toisten elämänfilosofiat. Sama pätee molempiin suuntiin. Usein kuulee sanottavan joitain aihetta reippaastikin raapaisevia ajatuksia ja pohdintoja, mutta heti perään todetaan, että “minähän en sitte missään nimessä usko mihinkään korkeampaan, enkä usko että millään on mitään suurempaa tarkoitusta”. Näissä tilanteissa jään miettimään, mutta en yleensä sano yhtään mitään. Kunnioitan tämän toisen ihmisen ajatusta, se on hänen totuutensa. Yhtälailla joku ajattelee mun pohdinnoistani samalla lailla. Kun kukaan meistä ei tiedä, ei kukaan meistä voi myöskään varmaksi mitään väittää. Ketään ei voi vaatia uskomaan, tämä olisi aikanaan ollut hyvä niidenkin tietää jotka esim uskonpuhdistusta harrastivat hyvin raaoin keinoin, ja ihan nykypäivänäkin ajatellen sotia ja väkivaltaa uskontoihin ja muuhun valtavirta-ajatteluun liittyen. Ihminen kyllä alkaa ihan itse haeskella näitä asioita, mikäli kokee vetoa niihin.

Henkisen heräämisen voidaan ajatella olevan aika samanlainen, kuin se, että kun kananpoikanen elää elämänsä alkuvaiheen kiinteän munankuoren sisällä, se luulee että sen koko maailma on siinä. Se ei missään nimessä voi uskoa, että olemassa on mitään muuta, koska se ei ole nähnyt ja kokenut mitään muuta. Pieniä ääniä sieltä täältä kuuluu kuitenkin, kuoren ulkopuolelta, ja se kananpoikanen saattaa vähän aavistella, että jotain muutakin vois olla. Se ei kuitenkaan voi uskoa sitä koska se ei ole nähnyt sitä. Kun sitten kuoriutumisen aika koittaa, aukeaa kananpoikaselle ihan uusi maailma. Tai se kuvittelee sen olevan uusi, koska se ei ole sitä aiemmin nähnyt. Tosiasiassahan se on kokoajan ollut siinä munan ympärillä, eli ei mikään uusi juttu, mutta tuo kanavauva ei vain ole siitä ollut tietoinen. Tämä kanavauvan oivallus pätee elämässä oikeastaan ihan kaikenlaisiin asioiden oivaltamisiin ja on erittäin arvokas huomio ongelmien ratkaisussa.

Henkisyys on nykyään kovasti pinnalla, aihe myy tällä hetkellä. Maailman tilanne on kauhea ja syvempi merkitys kaikelle tuntuu yhä useammalle lohdulliselta. Sitä markkinoidaan vähän mystisenä, “hörhöilynä”. Tästä varmasti johtuu sekin, että aihe tuomitaan uudeksi muotivillitykseksi. Ollaan vähän varovaisia, mitä ja miten näistä asioista puhutaan, ettei tulla leimatuksi, toisaalta voidaan haluta myös hieman sekoittaa pakkaa heittämällä aihepiiriin kuuluvia ajatuksia ihan julkisestikin. Mun mielestä tämä on ihanaa, kun uskalletaan tulla esiin omien oivallusten kanssa. Yhä useampi avaa silmänsä näille asioille, jotka ovat kokoajan olleet nenän edessä.

Erilaiset  symbolit on kovassa huudossa kauppojen valikoimissa, nyt muodikkaaseen boho-tyyliinkin kuuluu vahvasti nämä. Monet hankkii näitä esineitä itselleen ja kotiinsa tietämättä ollenkaan, mistä on kyse ja mitä mikäkin merkitsee. Eikä siinä mitään, kauniitahan ne ovat ja kaikille sallittuja. Kunhan ei vain käy niin, että jos/kun asiasta joskus tulee ottaneeksi selvää, kyseinen esine tai symboli kuvastaakin jotain, mihin ei uskokaan ollenkaan, tai mikä puhuu täysin omaa ajatusvirtaa vastaan. Sekään ei ole lainvastaista, mutta voi olla vähän ikävää ihmiselle itselleen.

Jokaisen ihmisen henkisyys on hänen oma ainutlaatuinen juttunsa ja kokemuksensa. Kenelläkään ei ole mitään sanomista siihen, mikä on “oikeanlaista” henkisyyttä ja että missä pisteessä ihminen on hyväksyttävästi “hörhö”. Henkisyyden genreen liitetään yleensä monenlaisia oheisilmiöitä, narratiiveja, toimintatapoja. Tarjolla on lukemattomat määrät erilaisia hoitomuotoja, meditaatioita, erilaisia energsoivia ja energioituja esineitä, oppaita näiden valmistamiseen ja käyttöön jne. Kaikki eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita henkisistä luennoista, webinaareista, kirjallisuudesta tai joogasta, tai kaikkia ei kiinnosta astrologia tai yksisarviset ja helposti “vastikään heränneenä” voi helposti ajatella ettei olekaan tarpeeksi hyvä tähän. Se on Ihan Oikeasti ihan ok, vaikkei näitä kaikkia allekirjoitakaan, ja siinä ei pitäisi kenenkään joutua tuntemaan oloaan “vähemmän henkiseksi”. Tämän alueenhan pitäisi olla juuri se hyväksyvä, tuomitsematon ja rakastava, ilman rajoja ja sääntöjä. Kaikki ovat enemmän kuin hyviä tähän, mikäli nämä asiat tuntuu oikealta sydämessä ja resonoi. On tärkeää muistaa, että henkisyys ei kuitenkaan ole välineurheilua. Henkinen kasvaminen ja itsensä avartaminen on mahdollista myös ilman ulkoisia tekijöitä ja harjoitteita. Se, miten suhtaudut vallitsevaan tilanteeseen, ratkaisee paljon, ei se, miten paljon harjoitat henkisiä rituaaleja, miten usein joogaat tai miten paljon hankit kristalleja kotiisi. Nämä ulkoiset työkalut ovat ihania ja parhaimmillaan niistä saa tosi paljon iloa, neuvoa ja tukea henkiseen kasvamiseen ja heräämiseen, mutta ilmankin selviää.

Kun hyväksyt sen, että olet kaiken sen rakkauden ja hyvän arvoinen, minkä soisit muille, muttet itsellesi, olet jo oikealla tiellä. Elämän vastoinkäymisille me ei voida mitään, niiden olemassaolo ja ilmaantuvuus on vakio; täällä sattuu ja tapahtuu asioita joihin me ei voida vaikuttaa vaikka miten oltais valaistuneita. Itse olen siitä maanmainio esimerkki; huomaan toistuvasti, etenkin haastavissa tai vaikeissa tilanteissa olevani siinä ajatuksen ja tunteen vankilassa, jonka mukaan olen sitä miksi ulkomaailma yrittää minua muokata ja lokeroida, hermostun ja kiroilen. Kunnes huomaan hengittää ja todeta, että vaikka tilanne olisi mikä on, minä von vaikuttaa siihen miten itse sen asian kanssa olen ja elän. Kun sen oivallan, koko tilanne tuntuu taas paljon siedettävämmältä. Voit hankalalla hetkellä valita vastustamisen ja tapella kiukkuisena vastaan, tai voit miettiä mitä on tehtävissä, tehdä sen ja hyväksyä sen mille et voi mitään. Ensimmäisen vaihtoehdon jäljiltä olet todennäköisesti ihan puhki, eikä tilanne ole parantunut mihinkään. Toisen vaihtoehdon jälkeen saatat olla jotain oivallusta rikkaampi, löytänyt ehkä jollekin osa-alueelle ratkaisua, tai sitten olet todennut ettet voi asialle mitään, hyväksynyt tilanteen (koska et voi sille mitään) ja omaksunut ajatustavan “näillä mennään”. Kun olet tämän toisen vaihtoehdon saavutuksen kohdalla, voit todeta kasvaneesi henkisesti.

On varsinainen taitolaji oppia kulkemaan ja kunnioittamaan sitä juuri itselle oikeaa, omaa polkua. Tuomitsevuutta on joka puolella; niin kauan kun ihmiset egoineen on asialla, toisten tuomitsemista ilmenee. On ihan sama, ollaanko jonkun uskonnon tai filosofian, lastenkasvatuksen tai vaikkapa laihduttamisen äärellä, ihmiset muodostaa erilaisia ajattelutapoja, joita sitten muut alkaa seurata ja toteuttaa. Ja jos ja kun ei kaikki sitten lähdekään tähän, on pahimmillaan muiden silmissä, tai vähintäänkin omissa silmissään vähän vajavainen tai harhaoppinen. Haastavaa, mutta sitäkin palkitsevampaa on löytää se oma tapa elää, joka ei kaipaa yhtään mitään sellaista lisäystä, joka ei oikeasti tunnu hyvältä. Harjoittelemalla se on mahdollista ja hyvin todennäköistä, mutta vaatii enemmän energiaa ainakin alkuun.

Minulta on joskus kysytty, miten voin olla “noin normaali” ja silti tommonen hörhö. 😀 Niinpä, mikä on sitten normaalia ja mikä hörhöä? Ja miksi näin on ajateltu, kuka sen on määrittänyt? Ihan yhtä hyvin mä voisin olla rastatukkainen kaftaanissa kulkeva hippi, enkä toki sano ettenkö joskus siltä voisi näyttääkin. Minä nyt vain satun viihtymään villatakissa ja farkuissa ja tukka kammattuna ja naama meikattuna. Enkä koe olevani millään lailla vääränlainen spiritualisti-hippi-pakana-tulkitsija. Pyörittelen riimukiviäni oikein sujuvasti, vaikka olisin juuri ollut kuntosalilla tekemässä pakaratreeniä. Mun mielestä se on ihanaa tasapainoa. Ihmisessä on aina kaksi vastakohtaista puolta, joiden ei kuulukaan sulkea pois, vaan tukea ja tasapainottaa toisiaan. Ja kun näin kerran on, eikä me voida sille mitään, niin miksemme sitten hyväksyisi asiaa? Paljon helpommalla pääsee.

*  *  *  *  *

Tähän päätteeksi vielä pieni uuden blogin disclaimeri. 🙂

Tämä blogi on paikka mun jorinoilleni pääasiassa henkisyys-aiheeseen liittyen, mutta jaan myös muitakin juttuja naiseuteen ja voimaantumiseen ja ihan elämään liittyen. Elän hektisenpuoleista elämää työn, suurperheen sekä harrastusten keskellä, ja aina silloin tällöin näihin asioihin liittyen nousee jotain pintaan, jota mahdollisesti sivuan myös täällä. Huomio sille, että nämä on mun ajatuksiani ja kokemuksiani, ei missään nimessä mitään faktatietoa (jos näin on, ilmoitan lähteen kyllä). Jos herää kysymyksiä, keskustelen mielelläni!

Tervetuloa mukaan!

Lisää kirjoittajalta Freian jäljillä

Uuden maailman edessä

Mikä saa ihmisen kohtelemaan toista alentuvasti? Halveksuen? Vihamielisesti? Mikä saa ihmisen suhtautumaan...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.