Henkinen herääminen ja elämän symboliikka

Henkisessä heräämisessä haastavinta on varmaan se, kun tajuaa ja ymmärtää, miten koostumme valosta. Miten oikea ytimemme, sielumme, koostuu rakkaudesta ja pehmeydestä, tähtipölystä ja pastellisävyistä.
 
Sitten on tämä ihmisyys. Sen luku onkin aivan eri! Tunnelma muuttuu, minuuteni muuttuu. Ei vain muutu, vaan muuNtuu. Se sama ydin pohjalla, johtona, niinkuin lampuille sähköjohto, pistoke seinässä. Lamppu ei itse tuota valoa, on vain väline, kanava tuon valon johtamiseen.
 
Me ollaan noita valojohtimia. Erilaisia lampunvarjostimia, kanavia, vastaanottimia. Erilainen suunnittelu, rakenne, tarkoitus. Jokaisella omansa, uniikkinsa.
 
Kun henkinen herääminen alkaa olemaan kynnyksellä, sitä tajuaa tuon oman johtonsa ja sitä alkaa seuraamaan… Siinä vaiheessa on vielä kuin lapsi, jonka mielestä leikkiminen on hauskaa… Sitten löytää seinäpistokkeen, ja alkaa kysymykset. Kuka tuon valon tuottaa? Mistä se tulee? Tuossa on pistoke, mutta miksi se toimii noin? Miten se toimii noin?
 
Suurin osa ihmisistä olisi vain tyytyväisiä: no siinä se nyt on, pistoke, ja ja johto, lamppukin (ja sen lampunkin pystyy vaihtamaan, kuinkas makeeta se on!), mitä sä nyt ihmettelet siinä, mistä ihmeestä se valo tulee. Anna olla. Mennään. Lopeta nyt. Älä ole tyhmä.
 
Jonkin aikaa voi katsella pistoketta kauempaa.. Unohtaa. Sanoa itselleen, tyhmä olet, kun tollaisia mietit. Ole niinkuin muut. Ole normaali. Laita pistoke nyt seinään, maksa sähkölaskut kiltisti, älä kyseenalaista. Valitetaan välillä, kun sähkön hinta koko ajan kallistuu, mutta tää nyt on vielä helppoa, ja ollaanhan me totuttu siihen, että meille sanellaan ehdot ulkoapuolelta – myös sähkön hinta…
 
Sähkö kallistuu ja kallistuu… Oma kiinnostus tuota sähköpistoketta kohtaan kasvaa.. Ei hemmetti, nyt en enää kykene lopettamaan, mun on mentävä ja otettavaa selvää. Vaikka se veisi loppuelämän.
 
Työnnät sormet pistorasiaan, etkä saa sähköiskua… Ihmettelet… Kaikkihan on aina sanonut, ettei sinne saa tunkea sormia. Nyt ei tapahdukaan mitään. On vain neutraali tila. Kärsimättömyys kasvaa vähän. Mitä ihmettä, jos tätä ei ole kerrottu mulle oikein, jos tää ei ole totta, niin mikä sitten on?!
 
Kohta huomaat, että moni muukin asia on paperilla oikein ja sääntö, kaava ja “totuus”, mutta käytännössä hyvin harva on sukeltanut sinne ytimeen katsomaan, miten ja mistä sähkö koostuu, mitä oikeasti tapahtuu kaikella tällä… Ovat vain tyytyneet kuuntelemaan joidenkin muiden kokemuksia ja oppeja, opetusta. Lienevätkö hekään aidosti koskaan löytäneet sähkön ja valonjohdatuksen syvyyttä. Nyt alan kyseenalaistamaan ihan kaiken. Hermothan tässä menee.
 
Lopulta valopistoke katoaa, ja tilalle syntyy tyhjyys. Pehmeys. Valo ei tulekaan mistään, se vain on ympärillä. Lamppu häviää, tarve tietämiselle häviää. Verhot aukeaa, ja saat välähdyksen siitä, miten valoverkosto onkaan oikeasti todella todella todella abstrakti käsite. Miten meidän lamput ihmisyydessä on symboleina sille, mitä me ihmisinä ollaan täällä maanpäällisessä elämässä.. Miten ihmismieli aina, ja lopulta, kuitenkin seuraa tuota korkeamman valon ohjausta kaikessa siinä, mitä tekee…
 
Mutta kun tuon äärettömän ja pohjattoman valoverkon löytää, todentaa sielussaan, kokee aidosti, palaa ihmisyyteen aivan erilaisella asenteella… Tajuaa, että sen sijaan, että alkaisi kiistelemään lamppujen sähköntuotannosta, niiden johdoista, wateista, hinnoista, tuotantotavoista, mistä vain, tärkeämpää onkin se, että me johdetaan valoa itse… Tuolta meidän ihanasta alkulähteestä, jonka läsnäolo ei koskaan meistä häviä.
 
Rakkaus ja totuus eivät koskaan katoa, ne ovat alati läsnä, ne pysyvät muuttumattomina ja pysyvinä rakenteina. Meidän tehtävä on huomata naamiaisasut, ja nauttia pellenä olemisesta sen sijaan, että jäätäisiin kiinni asujen oikeellisuuteen.
 
Näitä esimerkkejä tulisi minulle loputtomiin elämän loputtomasta symboliikasta… Sielun ja rakkauden kieli avautuu niille, ketkä pysähtyvät kyseenalaistamaan, tutkimaan ja tarkkailemaan. Ei ole oikeaa tai väärää, mutta on yksi ainoa ydin, josta me kaikki koostumme, ja se on rakkaus. Se on abstrakti käsite niin kauan, kunnes sitä alkaa todentamaan omassa elämässään ja siitä tulee tietoiseksi.
 
Tämän tekstin myötä haluan toivottaa sinulle rakkaudellista, pimeää, marraskuuta, jossa sallit itsellesi hyvää, valoa toisilta, pehmeyttä ja sallivuutta, hymyä ja lepoa <3 Kaikkea sitä, jota sinun oma johtosi tarvtsee valaistaakseen taas jälleen yhden kaamoskauden <3

 

 

 

Kuka täällä kirjoittelee?

Olen Noora: äiti, valokuvaaja, holistinen hoitaja, ja ikuinen elämän opiskelija. Koen sanatonta yhteyttä, energiaa koko universumiin ja luomisvoimiin, ja käytän tätä yhteyttä luodakseni sisältöä blogiini. Haluan jakaa tietoa ja auttaa ihmisiä teksteilläni löytämään oman sisäisyytensä ja luovat voimansa. Kaikki työni tähtää luovuuteen, rakkauteen, jakamiseen ja eheytymiseen. Rakkaus on yhtä kuin luovuus.

Ja luovuus on etenkin naisille voimavara, jolla luomme uuden ajan Maata – todelliseksi teoillamme <3

Kaikki blogissani esiintyvät kuvat ovat itseottamiani, rakkaudella ja tietoisesti valittuja <3

Omat verkkosivuni

Seuraa somessa:

 

 

 

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Luova Kuu

Henkinen herääminen ja elämän symboliikka

Henkisessä heräämisessä haastavinta on varmaan se, kun tajuaa ja ymmärtää, miten koostumme...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.