En laihduta enkä vietä tipatonta tammikuussa

Joulumässäilyn ja uudenvuoden kuohuviinien jälkeen pitää panna itsensä ruotuun. Ottaa niskasta kiinni. Tehdä ryhtiliike. Perinteisesti tammikuussa täytyy laihduttaa ja viettää tipatonta. Näin meille ainakin opetetaan.

Minua tämä malli ei puhuttele.

Tammikuu on minulle kuukausista vaikein. Se on pitkä ja kylmä ja pimeä. Tuntuu että se vaan jatkuu ja jatkuu, eikä loppua näy. En ole erityisemmin talvi-ihmisiä, enkä kaipaa lunta. En hiihdä enkä laskettele. Palelen helposti. Toppavaatteissa on hankala liikkua. Nenä vuotaa jatkuvasti.

Täytän vuosia tammikuussa, eikä se ole minulle niinkään ilonaihe. Silloin olisi hyvä tehdä tilinpäätös menneestä vuodesta, enkä jaksa sellaista.

Jos joutuisin tammikuussa vielä dieetille ja tipattomalle, en kestäisi koko kuukautta.

Todettakoon että minä olen sopivan painoinen, eikä minun tarvitse laihduttaa. Aina voisi silti kohentaa ruokailutottumuksiaan. Syödä enemmän vihanneksia, jättää pois lihan. Tarttua vegaanihaasteeseen.

Viininlipittämistä voisi tietysti vähentää.

Alkoholia nautin omasta mielestäni kohtuullisesti. Talvi-iltana mikään ei maistu paremmalta kuin pehmeä punaviini illan hämärissä. Juhlahetkenä poreileva kuohujuoma on omiaan nostamaan ilon pintaan.

Viininlipittämistä voisi tietysti vähentää. Olen kyllä kokeillut tipatonta, mutta silloin oli toukokuu.

Tahmea tammikuu

Minä kyllä selviän tammikuusta, kunhan saan viettää sen omalla tavallani.

Ohitan lehtien laihdutusjutut, enkä ryhdy kokeilemaan vegaanin elämää. Heitän sivuun pirteät tarinat tipattomasta kuukaudesta, miten elimistö puhdistuu ja vireystaso nousee. Syön hyvällä omallatunnolla ihan niin kuin ennenkin: kaikkea sopivasti. Ja silloin tällöin kaadan itselleni lasillisen punkkua.

En jaksa olla aina reipas ja supertehokas.

Tammikuussa teen kaiken välttämättömän ja yritän mahduttaa jotain kivaakin mukaan. Pakollisia hommia on sen verran, että saan ne tehtyä. Voin aloittaa erilaisia suunnitelmia, mutta minun ei tarvitse saada asioita valmiiksi. En jaksa olla aina reipas ja supertehokas.

Sallin itselleni sen, että teen vain välttämättömän. Ja suorittajan elämässähän se tarkoittaa sitä, että kaikki kuitenkin pyörii. En jätä töitäni tekemättä, mutta jos mahdollista, aloitan isot projektit vasta helmikuussa. Annan itselleni tavallista enemmän aikaa hoitaa työt.

Tammikuussa joka paikassa on hiljaista. Ihmiset vetäytyvät pesiinsä ja pistävät harvoin nenäänsä ulos. Koronatammikuu on pahin mahdollinen, kun meiltä on viety jo vähätkin kokoontumiset. Tässä joutuu jo kekseliäisyys koville, kun miettii, missä ja miten tavata ihmisiä. Onneksi on some! Se helpottaa paljon.

Pimeys alkaa rasittaa minua tammikuussa, ei niinkään tyypilliseen loska-aikaan loka-marraskuussa. Tarvitsen todella paljon unta. Jos mahdollista, en pane herätystä soimaan aamulla, vaan odotan, että herään itsekseen. Jos on oikein nahkea päivä ja väsyttää ja väsyttää, heittäydyn iltapäivällä myös päikkäreille. Ai, se on niin ihanaa.

Illat voi työpäivän jälkeen surffailla somessa, lukea ja katsoa telkkaria. Uloshan en mielellään enää iltasella lähde, jos ei ole ihan pakko. Saatan käydä kaupassa kävellen ja reippailla puolisen tuntia, mikä tekee todella hyvää. Mutta jos sekään ei huvita, hyrisen peiton alla sohvalla.

Valoa tammikuussakin

Kun oikein pinnistän, löydän hyviä asioita, jotka heijastuvat myös tammikuuhun.

Pidän työstäni. Viime vuonna syksyllä irtisanouduin vakituisesta palkkatyöstä, mikä oli iso päätös. Nyt saan tehdä töitä koko ajan kotona. Voin nukkua pidempään, eikä tarvitse raahautua aamuisin ruuhkassa toimistolle. Voin ulkoilla valoisaan aikaan. Voin itse rytmittää päiväni. Otan myös päiväunia, jos siltä tuntuu. Töitä voi tehdä osissa. Luen hyviä kirjoja ja katson kotona sarjoja ja leffoja. Ystäviin pidän yhteyttä somessa, soitan ja tapaan heitä kävelyllä.

Tärkeä tammikuu

Haluaisinko skipata koko tammikuun? En tietenkään. Siitä on paljon hyötyäkin.

Ajattelen asioista niin, että ensin työ sitten huvi. Tätä voi soveltaa tammikuuhunkin. Se on yksi kuukausi vuodesta. Kun se on ohi, pahin on ohi. Työ on tehty. Sen jälkeen sisäinen aurinko nousee ja energia virtaa. Menee vuosi ennen kuin on seuraava tammikuu.

Elämä ei ole pelkkää tasaista latua, joka koko ajan soljuu eteenpäin tyynesti ja vakaasti. Tarvitsemme erilaisia ajanjaksoja, alakulonhetkiä ja valonpilkahduksia. Muutoin olisi tavattoman tylsää. Minä ainakin pidän vaihtelusta.

Kokonaan en siis halua poistaa tammikuuta. Koska jos elämässä ei ole lainkaan kärsimystä, ei mikään tunnu miltään. On tietysti omasta asenteestaan kiinni, miten kuukauteen suhtautuu, mutta minä tarvitsen myös tämän ankean kuukauteni. Ja kun olen siihen valmistautunut, se saattaa mennä ohi nopeammin.

Ja tänään aion juhlistaa synttäreitäni.

Lisää kirjoittajalta Onnenpilkahduksia

Ystävyys on parasta terapiaa

Oli sunnuntai-iltapäivä ja olin juuri lähdössä palauttamaan laina-autoa, kun puhelin soi. Siellä...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.