Elätkö pelosta vai rakkaudesta käsin?

Hei ihana!

Voisitko pysähtyä pieneksi hetkeksi? Hengittäisit parit syvät hengitykset ja antaisit huomion siirtyä sun kehon ääriviivoihin, kehon asentoon. Anna kehon rentoutua, sulaa.

Mitä sun keholle kuuluu tänään?

Mitä SULLE kuuluu tänään?


Paljon isoja asioita muovautuu minussa ja ympärilläni, ja tuntunut levottomuutena kehossani. Jos levottomuuden purkaa pienemmiksi paloiksi löytyy aika kirjo tunteita: Syyllisyyden viittaa on soviteltu painamaan hartioitani. Ilo ja innostus on kuplinut sisälläni ja karannut nauruna ulos, rentouttaen. Harmi siitä etten ole tullut kuulluksi tarkoittamallani tavalla on kiristänyt kurkkuani. Kehon oma autenttinen liike on vapauttanut ja keventänyt oloa. Suru on hidastanut vauhtini ja auttanut päästämään irti. Rakkaus on vallannut jokaikisen sopukan minussa ja räjähdellyt pieninä, hellinä ilotulituksina sisälläni.

Epävarmuuden ja pelon hetkellä mulle antaa voimaa katseen suuntaaminen valoisaan tulevaisuuteen. Mutta se edellyttää laskeutumista tähän hetkeen, luottamukseen. Omaan keskustaan.

Jos karkaa jatkuvasti tulevaan, pysähtymättä tarkkailemaan itseään ja reaktioitaan kaikella lempeydellä  TÄSSÄ hetkessä, miten voi tehdä itselle ja ympäristölleen aidosti hyvää tekeviä, rakkaudesta käsin tehtyjä päätöksiä ja tekoja? Vai hosuuko silloin vain menemään pelon johtamana eteenpäin?

Tiedän, kumman haluan valita.

Pyörteistä huolimatta on hyvin valoisa olo tulevasta. Isot pyörät pyörivät sen eteen, että oma hyvinvointini on taas vakaammalla pohjalla ja korkeammalla jalustalla. Aion jatkossakin sinnikkäästi suunnata huomioni pieniin ja isoihinkin auringon ja onnenpilkahduksiin arjessa, joita elämä on tarjoillut viime päivinä.

Aion jatkossakin keinua luottavaisena tyynessä ja tyrskyssä, antaen tunteiden tulla ja mennä aaltojen tavoin. Haluan elää ja tuntea täysillä, ympäröidä itseni rakkaudella. En pelkää. Tai tottakai välillä, mutta pelko ei enää ole ajurin paikalla. Se on muistuttamassa tärkeistä asioista.

Mikä tuo sulle voimaa, kun elämä heiluttelee epävarmuuden, pelon tai keskeneräisyyden äärelle?

Mikä tuo sut rakkauden äärelle?

Lisää kirjoittajalta Virtaus sinussa

Raskausajan liitoskivut ovat yleisiä, EIVÄT NORMAALEJA

Raskausajan liitoskivut ovat yleisiä, eivät normaaleja! Moi ihana, mitä sun talviseen viikonloppuun...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.