Elämänvaiheet osa 2/3: Kolmikymppinen periaatteen prinsessa löytää sielunsa soinnun
Nautin aikuisesta itsenäisyydestäni ja jaan helmeni
Tällä kertaa jaan havaintoni elämästä kolmikymppisenä. (Huom! Jälleen kerran seuraavaa ei voi soveltaa jokaiseen, vaan kaikkeen vaikuttaa se kuinka perusteellisesti kävimme läpi edellisen elämänvaiheen pimeät yöt)
Itsenäistymisprosessi on ohi. Tunnemme olomme itsenäisiksi ja vapaiksi nuoressa aikuisuudessamme. Luotamme itseemme ja lahjoihimme. Jos edellisen vaiheen egon pimeät yöt käytiin läpi perusteellisesti, elämme elämäämme sielusta käsin. Jos olemme aikaisemmin eläneet sielusta käsin, luomme nyt sydämestämme. Sisäinen lapsi leikkii, joka voi ilmetä esimerkiksi rajojamme koettelevina kokeiluina ja sielukkuutemme sovelluksina.
Kutsun tätä aikaa prinsessuuden tai prinsseyden vuosiksi. Alamme löytää naiseuttamme/mieheyttämme tietoisesti tai tiedostamattamme. Elämämme periaatteet, principles=prinsessuus tai prinsseys, se mikä meille on totta, kirkastuvat. Sisäinen soturi voi nostaa päätään kokiessaan ja todistaessaan epäoikeudenmukaisuutta.
Nämä vuodet ovat kuin prinsessan harjoitukset tosielämää ja oman elämämme kuningattaruutta varten, valmistautumista jonkin pysyvämmän rakentamiseen. Kukoistavan alkuhuuman jälkeen sukellamme syvemmäs itseemme kohtaamaan epätasapainoisuuksiamme ja löytämään juuremme.
Sielumme sointu ja helmi
Jos olemme eläneet sielustamme aiemmassa vaiheessa, sielumme sointu paljastuu ja antaa lahjoihimme ainutkertaisen silauksen. Löydämme sisimmästä helmemme, joka hioutuu meille näkyväksi kaiken ulkopuolelta kerätyn alta. Helmi voi olla esimerkiksi visio, sanoma, elämän kokemusten punainen ydinlanka, jota alamme tuoda esiin. Meillä on jokaisella jotain annettavaa maailmalle.
Aarrearkkumme avautumisen myötä lahjamme hioutuvat edelleen, ja luovuus virtaa aivan uudella tavalla intohimoisemmin. Helmi herättää meissä uudenlaista varmuutta. Voimme halutessamme inspiroida helmellämme muita. We want to talk the walk more than walk the talk. Emme ole tulleet tänne pelkästään puhumaan, joten tämä ei välttämättä onnistukaan odotetunlaisesti. On elettävä se mistä puhuu. Tämä on kokeilujen aikaa, joilla hahmotamme meille toimivaa tapaa olla yhteydessä maailmaan ja tuoda ihmisten ulottuville helmemme ja kykymme.
Sukellamme syvemmäs löytääksemme tasapainon
Valoisia alkuvuosia seuraa vaihe, jossa sukellamme syvemmälle ihmiskokemukseen ja syvimpiin varjoihimme. Elämä toden teolla murskaa meissä sitä mikä ei ole todellista ja linjassa sielumme kanssa. Kohtaamme todennäköisesti suuria menetyksiä tai vastoinkäymisiä, jotka saavat kyseenalaistamaan elettyä elämää ja sitä mitä teemme. Voimme tuntea päätyneemme umpikujaan ja käymme läpi yhden tai useampia sielun pimeitä öitä.
Sisäinen nainen ja mies ovat hakusessa tai hakoteillä enemmän tai vähemmän. Tulemme todennäköisesti keikkumaan ääripäästä toiseen vain todetaksemme, ettei kumpikaan yksinään toimi ja näyttääksemme samalla idiootilta tai muuten vain kylähullulta. Vaa`alla tasapainoilun tarkoitus on synnyttää voimien tasapaino, joka on perusta kypsälle aikuisuudelle.
Emme ole epäonnistuneet elämämme kanssa, vaikka siltä tuntuisi. Jos helmesí ei pääse esiin loistamaan maailmalle, voin lohduksi sanoa: nämä vuodet ovat enemmänkin helmen hiomisen, kokeilemisen ja soveltamisen vuosia paljon toimivampia aikoja varten. Saamme eväät elämään yritysten ja erheiden kautta. Tämä vaihe voi olla erityisen haastava niille, joiden elämäntehtävä tarvitsee enemmän kypsyttelyä.
Elämä palkitsee meidät
38-vuotiaana vastaanotamme jotain sellaista, joka auttaa meitä eteenpäin seuraavaan vaiheeseen. Jälleen kerran se sysää liikkeelle siirtymävaiheen seuraavaan elämänvaiheeseen, ja saattaa herättää ristiriitoja vanhan elämän hajotessa ja uusien tuulten puhaltaessa elämäämme, joka ei ole vielä selkiytynyt. Itse sain tässä iässä rahoitusta ideoideni toteuttamiseen ja sen hetkisiä tarpeitani vastaavan kodin. Viihdyin vuosia, koko siirtymävaiheen ajan, paikoillani pesässäni satoani sulattaen ja sulkiani sukien kolhujen jäljiltä kaikessa rauhassa. Nousin sielun pimeästä yöstä kypsempänä aikuisena, valmiinpana kohtaamaan maailman.
Nelikymppisen sanat kolmikymppiselle:
Vaikka kaikki mihin luotit tuntuisi hajoavan, luota itseesi ja pysy löytämässäsi itsenäisyydessä. Et välttämättä onnistu nyt vaan myöhemmin nelikymppisenä, kun olet juurtunut ja aarteesi on hioutunut ja avautunut sinulle kokonaan. Tämä vaihe on enemmänkin harjoittelua tositoimintaa varten. Vastoinkäymiset eivät kerro, että olisit väärässä tai peruuttamattomasti epäonnistunut elämässäsi.
Ole armollinen itseäsi kohtaan. Asetu elämän virtaan ja antaudu elämälle. Hio samalla terveiden rajojen asettamista. Jalosta vapaata itsenäisyyttäsi ainutkertaisen sielukkuutesi ilmentämisen ja vastuullisen vapauden suuntaan, jolloin kukaan ei jää kenenkään jalkoihin. Kypsä aikuinen on itsenäinen ja vapaa, mutta myös vastuullinen ja yhteisöllisesti huomioiva. Kolmikymppisenä olemme edelleen itsenäisyydessämme ja yksilöllisyydessämme itsekkäitä, joko sitten ego-/sielu- tai Jumalakeskeisesti. Vaikka aikeemme, tunteemme ja ajatuksemme olisivat pyyteettömiä, maailma ympärillämme voi nähdä ne toisin. Se johtuu osittain siitä, ettei itsenäisyys ja yhteisöllisyys ole löytäneet tasapainoa. Joka tapauksessa olet siinä kohtaa missä sinun kuuluukin olla, eikä sinun tarvitse olla missään muualla. Palvelet elämää parhaiten juuri sellaisena kuin kolmekymppisenä olet. Nauti tästä elämänvaiheesta.
<3 Anna-Kristiina Vuorjoki
Tuen sinua polullasi paratiisiin Uusi ihminen-yrityksessä.
Tule uutiskirjeeni tilaajaksi subscribepage.io/jJa25N ja vastaanota tarjouksia tulevista valmennuksistani, inspiroivia kirjoituksia, ja vastaan lukijoiden kysymyksiin. (Huom! Pian alkaa verkkokurssi Rakkauden paratiisipolku – 8 askelta kukoistavaan, kestävään kumppanuuteen ja jumalalliseen rakkauden luomiseen. Kerron pian lisää.)
