Elämää ohuen ihon läpi

Kasvojeni iho on kuin paperia. Se rypistyy suoristumatta takaisin. Kuin ohut paperi, ihoni repeilee vereslihalle. Syntymästä asti se on ollut suojaton, altis kosteudelle, kuumuudelle, kuivuudelle, auringolle, kaikelle epätasapainoiselle. Ihollani näkyy taistelu tuivertavia elementtejä kohtaan. Se riemuitsee raikkaista tuulista ja viileydestä. Siitepölylle ihoni on ruohikko, johon asettua kukkimaan punoittaen, pistellen ja ärsyttäen. Ruumiini puolustautuu raapien, varsinkin salaa nukkuessa tai keskittyessä muuhun. Vuosien jälkeen ihottuma saapui ryminällä jättäen jälkeensä pahaa jälkeä. Takana on kylpytakissa vietetyt kuukaudet paikallaan istuen läsnä kärsivällisesti kaikkien kutinoiden kanssa. En ole pystynyt pukeutumaan, en ole kyennyt suoristamaan raajojani tai kääntämään päätäni ilman kipua. Hauras iho rajoittaa sitä mitä voin tehdä.

 

Elämää hauraan ihon kautta

Iho on suojamme. Ihoni suoja on hauras. Se on myös pinta, jonka kautta olen kosketuksissa maailmaan. Ihoni on yksi aisteistani. Se on yhtä herkkä kuin jokainen aistini, joka aistii kaiken syvemmin sydänjuuria myöten. Aistieni kautta kärsin yhtä lailla kuin aistin autuutta, elämän ihanuutta. Se, mikä ei ole olemassa muiden aisteille, on totisinta totta minun aisteilleni. Herkällä ihollani nautin nykyisyydessä elämästä täysin siemauksin. Olen sukeltanut ihoni läpi sisäiseen autuuden aistimukseen niin, että ihostani on tullut sydämeni tuntosarvet, kärsä jolla aistin elämää. Kuin sydän olisi täysin alaston.

Ihoni on peili suhteestasi ruumiiseesi

Ihoni on peili, josta katsoja näkee sisäisen kauneutensa tai sen puuttumisen, katseensa sielullisen syvyyden ja suhteensa omaan ruumiiseen. Iho voi tehdä meistä kiusatun kuin myös ylistetyn ulkoisessa kauneudessamme. Elämäni alkupuoliskolla ihoni innoitti kiusaajia pilkkalauluille. Tulin syrjityksi koko koulun osalta. Haavoittuva ihoni avasi tämän myötä myös haavan sydämeen.

Minua on epäilty narkkariksi, leimattu otsaryppyjen takia negatiiviseksi kärsimyksen kantajaksi tai vain ihmiseksi, joka ei huolehdi terveydestään. Joillekin miehille olen peili heidän suhteesta ruumiseen: he eivät voi seurustella ihmisen kanssa joka ei näytä ulkoisesti hyvinvoivalta. Sitten on niitä kultasydämiä, jotka rakastavat minua vaikka näyttäisin vanhalta mummolta, joille ryppyni ovat osa minua, sieluni syvyyden ja kokeneisuuden ilmaus. He eivät välitä hitustakaan siitä miltä näytän. Olen heille ihostani huolimatta myös ulkoisesti kaunis. Tällaista ihoni on heijastanut esiin ihmisistä. Ihossani peilitön katsoja voi nähdä sieluni kartan. Eräs nainen joka kerta minut nähdessään näki tilallani leikkisän omavaraisuudessaan onnellisen vanhuksen, jonka kanssa jaan tässä elämässä hyvin paljon. Soluihini on eksynyt informaatiota elämästä tuon naisen kehossa, joka eli hyvin hyvin vanhaksi ja jonka iho oli täynnään hienonhienoa ryppyä.

Jälkimmäiset ovat niitä, jotka tuntevat myötätuntoa tilaani kohtaan ja välittävät siitä, miltä minusta tuntuu elää tässä nahassa. Kultasydämiä lukuuottamatta muilta jää kuulematta miten todellisuudessa koen elämää ruumiissani. He eivät kuule, joilla on kiire lyödä leimasimella tai päästä pätemään neuvoillaan. Johan koko maailman iho olisi ennenaikaisesti vanhentunut, jos jokainen kielteinen tunne ja ajatus näkyisi iholla. Iho on menneisyyden kartta, ei nykyisyyden.

Ihoni on sieluni ilmaus ja käyntikorttini

Ihoni on myös sieluni jatke, sen ainutkertaisuuden ilmaus. Ihoni suojelee minua niiltä, jotka eivät kuule minua ja joille minulla ei ole sanaa sanottavana. Se suojelee minua suhteilta, joissa tulisin valituksi ulkonäön perusteella. Se suodattaa luokseni ne harvat, joiden sydän on enemmän kuin kultaa. Tulemme määritellyksi ihomme kautta. Riippuen ihmisestä iho kertoo kannattaako meihin tutustua, se on kuin käyntikorttimme. Ihoni on sieluni käyntikortti juuri oikeille ihmisille.

Ihoni on tehnyt minusta monesti myös näkymättömän maailmalle. Samalla sieluni on tarkoituksensa täyttymiseksi ollut näkymätön. On kuin iho palvelisi sielun tarkoitusta. Ulkoinen kauneus tai eheys tuo näkyvyyttä ja menestystä maailmassa, kultaa. Ulkoisesti näkymätön tulee ohitetuksi helposti maailmassa ja kohtaa paljon menetyksiä. Ulkoisesti näkymätön voi vain löytää ehdottoman rakkauden myös ruumistaan kohtaan, jottei ihosta tulisi huntu jonka piiloon sisäinen kauneus jää. Sisäinen kauneus on kultaa verroin arvokkaampaa sisäistä menestystä, joka saa syntynsä rakkaudesta Jumalaan.

Iho on ollut vaikeimmin hyväksyttävä asia

Elämäni vaikein tai viimeisin rakastettava asia on ollut ihoni. Edelleen on hetkiä kun tunnen surua katsoessani itseäni kameran linssistä. Ennen ihoni herätti minussa häpeää. Nuorempana peitin ihoani peitevoiteilla. Kun aloin elää sielusta käsin, havaitsin katselevani itseäni peilistä kauempaa, silmiä siristäen tai niistä kulmista, joissa näytän kauniilta. Olen kaunistellut niin näkemääni nähdäkseni vain sielukkaat piirteet.

Päädyin kasvokkain hyväksymättömyyteni kanssa kohdatessani mitä komeimman, delfiini-ihoisen, ruumiiltaan mitä terveimmän miehen liekkini muodossa. Olin hänen vastakohtansa. Havahduin siihen, etten tahdo kenenkään toisen hyväksyvän ihoani puolestani. Tahdoin ensin löytää täydellisen rakkauden ihoani kohtaan ja nähdä ihoni kauniina sen tilasta huolimatta.

Olen etsinyt muiden ihmisten kasvoilta ’epätäydellisyyttä’ tunteakseni oloni helpommaksi näissä nahoissa, etten olisi ainut. Toinen iholtaan ’epätäydellinen’ on toiminut  tarkkana peilinä omasta hyväksymättömyydestäni. Olen ollut koskettunut ihmisistä, jotka rakastavat minua ihosta huolimatta asettamatta rakkaudelle ehtoja. Ihoni on testi rakkaudelle.

Olen suostunut valokuviin vain valossa. Olen löytänyt itseni itkemästä kaikkien niiden vaatimusten edessä miltä videolla pitäisi näyttää… se oli pitkään kompastuskivi yrittäjyyden aloittamiselle. Kunnes koitti päivä jolloin totesin, että näytän juuri sellaiselta kuin näytän, en aio piilottaa tosiasioita puuterin alle, enkä millään tavoin rajoittaa elämääni ihoni takia.

Minä rakastan ihoani ehdottomasti

Olen ollut katsomatta peiliin läheltä pariin vuoteen, etten kauhistuisi mikäli iho on pahentunut. Eräänä päivänä tapahtuikin niin, että yllätin itseni menemästä spontaanisti peilin eteen. Katsoin itseäni suoraan hymyillen avoimesti ja samalla ajattelematta asiaa lainkaan sanoin silmiin katsoen: ”Minä rakastan sinua ehdottomasti. Sinun ihosi ei tarvitse olla yhtään eheämpi tai sileämpi”. Siitä alkoi vapautuminen. Minulla ei ehkä koskaan tule olemaan ikääni sopivaa ihoa, mutta voin silti katsoa itseäni peiliin avoimesti ja ihoani rakastaen täsmälleen sellaisena kuin se on. Tärkeintä on että minulla on hyvä olla ruumiissa, ei se miltä ruumis näyttää.

Päädyin tilanteeseen, jossa minun oli pakko hankkia itselleni uusi passi viivyttelemättä. Se merkitsi valokuvattavaksi menoa turvonneessa, rutikuivassa, rypistyneessä, punakassa ihossa. Totuuden hetki olisi kun katsoisin kuvaa, rakastanko ihoani ehdoitta sellaisena kuin se on. Aloin katsoa itseäni kamerasta kaikissa valoissa ja kulmissa, ja nähdä itseni myös kauniina ryppyineni. Aloin jopa iloita ihostani ja nähdä ryppyjen korostavan hymyäni. Se, minkä miehen iholla olin nähnyt karismaattisena komeutena ja syvällisyyden merkkinä, ja joka naisen iholla on yleisesti pidetty ikävänä ikääntymisen merkkinä, näyttäytyi nyt omalla ihollani yhtä hienona ja ihailtavana piirteenä.

Joskus ihmeparantumisia ei tapahdu, jotta olisimme itse ihme

Olin kasvokkain myös sen totuuden kanssa, että olen todellakin pelkkä henki, en luuta, lihaa ja nahkaa. Mitä tulee ihoon, olen ollut turhamainen ruumiista, mikä johtuu kiusatuksi tulemisesta. Ainut millä on väliä on Henki. Voin säteillä Hengen kauneutta vielä vapaammin, kun rakastan täydesti myös ihoani.

Olen rukoillut paljon ihmettä tapahtuvaksi. Joskus ihmeitä ei tapahdu, jotta olisimme itse ihme. Ihme on osoittaa itselleni ja kaikille vastaantulijoille esimerkilläni, kuinka vain sisäisellä kauneudella on merkitystä. Minun on ihoineni astuttava maailmaan ja säteiltävä sisäistä kauneutta niin syvästi, ettei iholla ole mitään väliä, kun ihmiset aistivat sen ainoan kauneuden jolla on väliä. Vapaasti rakastaminen ihosta viis välittämättä tarkoittaa myös sisäisen haavan jättämien arpien haalistumista pois, joka syntyi kiusatuksi tullessa. Rakastan arvet pois.

Joskus tunnen päässäni häikäisevän kirkkauden, joka tulvii kihelmöiden ulos kasvojen ihohuokosista. Sama valo tulvii myös sydämestä. Niinä hetkinä palaan luottamukseen, että sama kirkkaus tekee kaiken eheäksi. Kun vain säteilen ihostani huolimatta, se tulee näkyviin enemmän.

<3 Anna-Kristiina

Toimin valmentajana vapautumisessa paratiisitodellisuuteen. Olen kirjailija Paratiisin lähteellä-kirjasarjan takana. Haluatko lukea lisää kirjoituksiani ja saada tuntuvia tarjouksia syksyllä alkavasta 4-osaisesta verkkokurssisarjasta Rakkauden paratiisipolku kukoistavaan kumppanuuteen ja jumalaiseen rakkauden luomiseen? Liity tästä Paratiisi postia-kirjeen tilaajaksi ja tämä kaikki ja muuta mukavaa tulee luoksesi sähköisestä luukustasi :-). Olen myös instagramissa