Olen äiti. Niin merkittävä rooli. Minulle on ollut tärkeää yrittää tehdä lasteni elämästä mahdollisimman turvallista ja selkeää. Tämä on ollut välttämätöntä erityislasten kanssa; ennakoitavuus, selkeät rutiinit ja rajat. Suorittaminen ulotti sormensa vuosien ajan myös tähän rooliin. Se on näkynyt jatkuvana…
Siinä se taas seisoo, eteisessä kuikuillen peremmälle. Ennen kuin huomaatkaan se istuu kanssasi kahvipöydässä, sohvalla lehteä lukemassa ja mikä pahinta; sen pää laskeutuu iltaisin viereesi tyynylle. Ahdistus. Tuo ei -toivottu seuralainen. Miten se saapuukin juuri, kun kaikki tuntui olevan pitkästä…
Usein kuulee ohjeen, että suorittavan perfektionistin tulisi asettaa kympin sijasta tavoitteekseen kahdeksan. Että esimerkiksi työelämässä useimmiten riittää 80 % suoritus. Hyvä! Pohdin kuitenkin; kun tuntee riittämättömyyttä ja suorittaa työtä sekä elämää, missä oma kymppi silloin sijaitsee? Se suurella todennäköisyydellä asettautuu…
Mikä elokuva, kirja tai biisi kuvastaa elämääsi parhaiten? Minulle vastaus on Eat, pray, love – omaa tietä etsimässä, joka on Elizabeth Gilbertin tosielämän tapahtumiin pohjautuva elokuva ja sen taustalla oleva kirja. Elokuva kolahti heti ensimmäisellä katselukerralla kovasti, sillä tunnistin siitä…
Kun hyväksynnän hakeminen jatkuu liiallisen kiltteyden ja miellyttämisen kautta tarpeeksi pitkään, voi jossain vaiheessa elämää huomata olevansa kadoksissa itseltään. Elämä kyllä sujuu, kun itse suunnittelee, järjestelee, toteuttaa kaiken, ja huolehtii myös siitä, että muut osalliset tekevät omat hommansa. Jos eivät,…
Moni liian kiltti suorittaja on lapsesta saakka laittanut toisten tarpeet omiensa edelle ja joustanut elämässään joka suuntaan. Tiedätkö mitä käy kuminauhalle, jota venytetään ääripisteeseen ja yli päivä toisensa jälkeen? Se joko napsahtaa poikki tai jää venyneeksi lerpakkeeksi palaamatta enää itsensä…
Uupuminen saa aikaan muutoksia solutasolla saakka ja siitä toipuminen onkin pitkä polku. Mitä pitempään on uupuneena sinnitellyt ja puskenut eteenpäin, sitä kauemman aikaa toipuminenkin yleensä ottaa. Kiltti, itsekriittinen suorittaja voi sinnitellä vuosia niin, että jaksaminen on ohuen langan varassa. Ihminen…
Liian hapokasta. Sitähän työelämä tänä päivänä monelle on. Oravanpyörää, jossa juoksemme viikonloppua, joulua, ensi kesää, sitkua odotellen. Jossain vaiheessa saattaa huomata vanhenneensa jälleen vuoden, viisi, kymmenen vuotta ja sama pyörä pyörii edelleen. Sitkua ei tullutkaan. Tuli uupuminen. Työelämän hapokkuutta voi…
Useampi vuosi sitten ajoin alkutalvesta työpaikan parkkihalliin väsyneenä, neljän päivän migreeniputki takana. Ajattelematta mitään pysäköin auton, laitoin käsijarrun päälle, vaihteen ykköselle ja irrotin turvavyön. Samaan aikaan kun nostin jalan kytkimeltä auto singahti raastavaa ääntä pitäen eteenpäin, ennen kuin tajusin sammuttaa…
Tämän päivän elämässä tunnutaan vauhkoontuvan muutosmantrasta. Kasvun, kehittymisen ja uudistumisen alttarilla meitä ohjataan jatkuvasti menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Siellä avautuu uudet maisemat, käynnistyy kehittyminen paremmaksi itseksi; minä 2.0:ksi. Tehokkaammaksi, tuottavammaksi, kehityksen aallonharjalla pysyväksi, sitä jopa eteenpäin vieväksi voimaksi. Muutoksen ilosanoma…
Hän tuli parisuhteeseen Marimekon Unikko-kassi täynnä. Kassin pohjimmaisena, kaiken vuosien varrella kertyneen alla, makasi arvottomuuden tunne ja hylätyksi tulemisen pelko. Hän oli ollut äänekäs pikkutyttö, aina polvet ruhjeilla, puista pudonneena. Hän oli kertonut mielipiteensä kuuluvasti silloinkin, kun sitä ei kysytty….
Moni meistä on kasvanut suorituksia, tekemistä ja aikaansaavuutta arvostavassa kasvatusympäristössä. Erityisesti sotien ja jälleenrakentamisen aikana tämä oli olosuhteiden sanelemana tyypillinen tapa elää ja ohjata jälkikasvua. Lapsena luemme ja otamme oppia paljolti myös rivien väleistä. Kaikkea ei siis tarvitse sanoa ääneen;…
Minun on lapsesta saakka ollut vaikeaa luottaa siihen, että elämä kantaa. Olen ponnistellut, ollut sisukas, tehnyt paljon – yleensä enemmän kuin olisi edes tarvinnut. Olen kouluttautunut paljon, tehnyt sisätöitä selkä hiessä. Vaikka olisin saavuttanut tavoittelemani päämäärän, tai jokin etukäteen pelkäämäni…
Kuvitellaan, että tavoitteena olisi levollisempi, stressittömämpi elämä, jossa murehtisimme vähemmän ja nauttisimme hetkestä enemmän.Kuvitellaan edelleen, että eteen avautuu kaksi reittiä kohti tätä muutosta; toisaalla tuntematon vehreä polku metsän keskellä, toisaalla jo moneen kertaan ajettu 6 -kaistainen moottoritie. Kumpi johdattaa todennäköisemmin…
Olen aiemmin useana vuonna kesäloman lähestyessä havainnut olevani ylikierroksilla; Outlook -kalenteri hälyttää muistutuksia tekemättömistä töistä, työpöytä pursuaa värikkäitä post-it -lappusia, joista kukin sisältää vähintään muutaman vielä muistettavan asian. Priorisoin, siirrän kiireellisimmät laput päällimmäiseksi. Osaa on siirrelty jo niin moneen kertaan,…
Beige. Vaalean ruskehtava, se minä olin. En pompannut kenenkään silmille, en häirinnyt millään tavalla. Pysyin taustalla hillittynä ja annoin muiden loistaa. En koskaan kilpaillut valokeilasta. Olin neutraali, ja sillä tavoin hyvin yhteensopiva värikylläisten kanssa. Tietämättäni tuin ja vahvistin niiden olemassaoloa….
Olen kukkeassa keski-iässä oleva nainen, joka joitakin vuosia sitten päätti vihdoinkin ryhtyä elämään. Oman näköisen elämän polku on tallautunut välillä vapisevin askelin, kompastellen ja kaatuenkin, mutta silti edeten. Tänä päivänä en pelkästään näe valoa tunnelin päässä, vaan tunnen sen lämmön…