Burning Woman – patriarkaalisen maailmanjärjestyksen nousu ja tuho

Notre Dame paloi Pariisissa 15.4.2019. Tietämättä tästä mitään, istuin kotona tuntien maailman murenevan ympärilläni – kollektiivinen oli niin suuressa murroksessa, etten pystynyt muuta kuin tarkastelemaan tuota muutosta energioissa, vanhan poistumista ja uuden energian virtausta tilalle. Kuukautiseni alkoivat 4 päivää etuajassa, kohtua kivisti. Seuraavana aamuna kuulin Notre Damen palosta, ja suuri ”ahaa” laskeutui tietoisuuteeni.

Tämä tulipalo on liikuttanut koko maailmaa. Se on nostanut ihmisissä pintaan tunteita laidasta laitaan – surua, järkytystä, menetyksen kokemusta, pelkoa ja helpotusta. Riippuen siitä, mistä perspektiivistä tätä tapahtumaa tarkastelee, tunnereaktiot voivat olla hyvin erilaisia. Ja jokaisen tunteille on tilaa – me emme ole tunteemme, tunteemme vain kertovat meille jotakin siitä, mitä tämä nimenomainen tapahtuma meille heijastelee ja mitä se meissä liikuttaa. Jokaisen tunnekokemus on validi ja olemassa juuri tuota ihmistä varten, jonka tunteet ovat kyseessä. Kenenkään tunnekokemus ei kuitenkaan sulje pois tilaa toisen ihmisen kokemukselle, joka saattaa olla täysin päinvastainen. Riippuu täysin siitä narratiivista jossa elää, miten tämä tapahtuma näyttäytyy – sama koskee ihan mitä tahansa tapahtumaa maailmassa.

Patriarkaalinen maailmanjärjestys

Oletko koskaan ajatellut miten olemme ihmiskuntana siirtyneet yhteisöllisestä, luonnon kanssa täydellisessä yhteydessä elämisestä ja vapaudesta tilanteeseen, jossa pidämme normaalina sitä, että luontoa tuhotaan ja elämme modernissa orjuudessa? Oletko miettinyt koskaan, miksi naiset eivät osaa enää synnyttää luonnollisesti? Oletko miettinyt, miksi vanhojen pyhien paikkojemme päälle on rakennettu kirkkoja?

Kun nykyään puhutaan patriarkaalisuudesta, ymmärretään se pääsääntöisesti hyvin väärin, tai ainakin hyvin suppeasti. Ei ole kysymys miesten mustamaalaamisesta tai syyttämisestä, ei ole kyse siitä, että naisille maksetaan huonompaa keskipalkkaa kuin miehille. Ei ole kyse sovinismista. Miehet sekä naiset ovat kaikki kärsineet patriarkaalisuudesta, ja miehet sekä naiset ovat osallistuneet sen rakentamiseen. Patriarkaalisuus ei ole myöskään yksi yhteen sama asia kuin kristinusko, jos puhutaan uskosta Jeesukseen kristukseen ja Jumalaan – kristinusko, etenkin Katolinen kirkko, vain on sattumoisin toiminut kulissina patriarkaalisen maailmanjärjestyksen luojille ja rahan vallalle. Instituutio ja hallintakoneisto ja jonkun ihmisen henkilökohtainen usko ovat hyvin eri asioita.

Kuinka vallitseva patriarkaalinen maailmanjärjestys sitten rakennettiin?

Elimme joskus maailmassa, joka palvoi Suurta Äitiä – Suurta Mysteeriä, Äiti Maata, elämän antajaa, kohdun kantajaa. Nainen oli pyhä, ja jokainen ymmärsi, että olento, joka kehossaan kasvattaa uutta elämää ja kehollaan ruokkii elämää, on absoluuttinen kehollistuma Luojasta. Naisten kuukautiset olivat pyhää aikaa, joka pyhitettiin sisäänpäin kääntymiselle ja virittyneen intuition kuuntelemiselle, luomistyölle. Menopaussin saavuttaneita naisia juhlittiin heimon viisaina, ja sana ’noita’ tarkoitti parantajaa, viisasta naista. Jumalat ja jumalattaret kumarsivat toisilleen ja kaikki ymmärsivät feminiinisen – Suuren Äidin – hoivaavan meitä kaikkia, antavan meille sen viisauden, jolla voimme elää harmoniassa ja sopusoinnussa Äiti Maan ja luonnon kierron kanssa. Feminiininen voima on pehmeää voimaa, aukenevaa, hoivaavaa, pyörteilevää, antavaa, ravitsevaa voimaa. Feminiininen voima on yhtä tärkeää naisille ja miehille.

Miten Notre Dame ja noitavainot liittyvät toisiinsa?

Historia (His-story) jota meille opetetaan koulussa, on valloittajien kirjoittama. Suurin vale mikä on koskaan kerrottu. Maailmanhistoria on niiden kirjoittama, jotka tuhosivat tietoisesti ja järjestelmällisesti, määrätietoisesti yhteytemme luontoon, naiseuteen ja feminiiniseen voimaan. Meidän todellinen historiamme ja narratiivi esimerkiksi suomalaisista alkuperäiskansana, luonnonuskossa elävänä natiiviväestönä, heimolaisina, on täysin pois pyyhitty kollektiivisesta muistista.

Tarina noitavainoista, joka meille on kerrottu, on tuossa kaunistellussakin historiankirjamuodossaan karmiva. Viimeisten yli 3000 vuoden ajan naisia on poltettu, kidutettu, silvottu, alistettu ja tuo vaino jatkuu tänäkin päivänä ympäri maailmaa. Nuo muistot ovat kulkeutuneet epigenetiikassamme, solujemme muistissa sukupolvelta toiselle, ja me kaikki kannamme osaamme noitavainojen traumoista kehossamme ja tietoisuudessamme.

Suuri Äiti oli hoivaajamme, luontoäiti antoi meille kaiken tarvitsemamme ja naisen pehmeys tuntui ja näkyi elämässä koko planeetallamme. Kunnes kapitalismi, rahanahneus, ego ja vallanhimo ryöstivät meiltä Äidin. Tilalle saimme ankaran, kontrolloivan, egoistisen, ahneen, väkivaltaisen ja vallanhimoisen vanhemman.

Kuinka kauas olemmekaan tulleet

Rooman katolinen kirkko on yksi niitä päätekijöitä, joiden voimalla tämä vallitseva patriarkaalinen maailmanjärjestys on rakennettu. Siinä ei ole mitään pyhää, eikä sillä ole mitään tekemistä uskonnon tai henkisyyden kanssa. On kyse vallasta ja rahasta. Hallinnasta. Tuhoamisesta ja alistamisesta. Katolisen kirkon harjoittama rituaalinen seksuaalinen hyväksikäyttö, ja koko maailman kattava valtajärjestelmä on yksi niitä asioita, joiden olemassaolosta on todella aika alkaa puhua julkisesti.

Uskonnot ovat rakentaneet itselleen kätevän suojauksen sillä, että eri uskontoja vastaan puhuvat ihmiset ovat kautta aikain joutuneet vaikeuksiin avattuaan suunsa. Haluan nimenomaan itse teroittaa tämän – kun puhun Katolisesta kirkosta, puhun kirkosta valtarakenteena ja instituutiona, en missään nimessä ihmisistä, jotka kuuluvat tähän uskontoon – jokaisella ihmisellä on oma uskonnollisuuden ja henkisyyden kokemuksensa, ja se on aina arvokasta. Nämä kokemukset ovat myös yleensä hyvin erillisiä näistä kirkkoinstituutioiden omista intresseistä.

Yhteyden kokemuksen tuhoaminen

Ihminen, joka eli yhteisöllisesti, osana luontoa, rakastaen ja kunnioittaen kehoaan osana luontoa, sekä nähden luonnon ja ihmiskehon lähtökohtaisesti pyhinä, oli suurin este kapitalistisen maailman rakentamiselle. Tällainen kapitalistinen ja patriarkaalinen maailmanjärjestys haluttiin lähteä rakentamaan, koska se keskitti vallan, rahan ja hallinnan muutamille ihmisille ja ihmisryhmille, ja tuotti heille hyötyä, jota he egosta ja rahan- sekä vallanhimosta tavoittelivat. Antoi absoluuttisen maapallon herruuden ja kaikkien luonnovarojen sekä ihmisten hallinnan.

Ihmisen yhteys luontoon oli siis tuhottava ensimmäiseksi. Miten tämä saavutetaan kaikkein tehokkaimmin ja nopeimmin? Tuhoamalla ihmisen yhteys Suureen Äitiin – feminiiniseen viisauteen, kehon viisauteen ja Äiti Maan viisauteen. Tuhoamalla naisten ikiaikainen viisaus ja feminiininen viisaus yhteisöistä sekä kääntämällä ihmiset omia kehojaan vastaan. Ihmiset piti saada unohtamaan oma kykynsä parantaa itsensä, kykynsä synnyttää ja se, että luonto on jo antanut heille kaiken tarpeellisen.

Kirkko, rikkaat maanomistajat ja muut rahan pitäjät tarvitsivat pyrkimyksilleen työvoimaa – robotteja, työläisiä, jotka kyselemättä toteuttaisivat heidän tarpeensa, rakentaisivat heille sen maailman, jota he saavat hallita, jossa he saavat käyttää valtaansa ja kääriä rahat taskuunsa. He istahtivat alas ja loivat suunnitelman, joka on nerokkainta ja kokonaisvaltaisempaa kuin moni nykypäivänä haluaa uskoa, ja on edelleen vallalla ja nähtävissä joka puolella maailmaa mihin länsimaalainen yhteiskuntajärjestys on ulottanut lonkeronsa. Tältä on helppo ummistaa silmänsä, sanoa ettei halua uskoa eikä halua nähdä – niin kokonaisvaltaista ja niin törkeää, niin karmivaa se on.

Tässä vaiheessa ei ole muuta mahdollisuutta kuin lainata rakkaan Yrjö Kallisen 1971 haastattelussaan ”Elämmekö unessa”, jossa hän totesi että ”ensin pitää herätä!”. Jos ei ole vielä herännyt ja havahtunut kapitalismin unesta, ei voi mitenkään nähdä näitä rakenteita. Jos kuitenkin on – niitä on mahdotonta olla näkemättä.

Suuri Alistamisen Suunnitelma

Ihmisiltä täytyy viedä pois heidän voimansa, jotta heitä voi hallita. Miten tämä saadaan aikaan kaikkein tehokkaimmin?

Katkaisemalla heidän yhteytensä luontoon, tuhoamalla heidän henkinen perinteensä, tuhoamalla heidän pyhät paikkansa, viemällä heiltä pois kaikki heidän rituaalinsa, seremoniansa, siirtymäriittinsä, demonisoimalla heidän jumalansa ja jumalattarensa. Demonisoimalla kasvit sekä katkaisemalla heidän yhteytensä henkimaailmaan – pelottelemalla heidät hengiltä. Henkisyyden sekä kulttuurisen perinteen tuhoaminen katkaisee todella tehokkaasti ihmisten yhteyden kokemuksen ja jättää heidät tyhjään, eksyneeseen paikkaan. Tämän ovat valloittajat tienneet kautta aikain.

Kristinuskon varjolla (täällä takana ne rahan päällä istuvat maailmanvallan tavoittelijat) pakanoiden pyhät lehdot hakattiin maan tasalle, pyhät paikat, temppelit, seidat ja uhripuut tuhottiin ja voimapaikoille rakennettiin kirkkoja. Monet esimerkiksi Suomessa tietävät tämän tarinan, mutta harva ymmärtää mitä se on tehnyt meille, ihmisille.

Kristinuskon ”madonnakompleksi”

Kristinusko kutistaa naisen ”neitsyeksi” tai ”huoraksi”. Naisen seksuaalisuudesta ja luomisvoimasta tuli syntiä. Yhtäkkiä Suuri Luojaäiti, seksuaalisuudessaan ja hedelmällisyydessään, voimallisuudessaan, verevyydessään onkin kutistettu neitseelliseksi ja sukupuolettomaksi ”pyhäksi hengeksi”, sterilisoitu ja unohdettu. Isä, poika ja pyhä henki? Missä on Pyhä Äiti, pyhä feminiini?

Toiseksi, ihmisten yhteys omiin kehoihinsa ja niiden viisauteen täytyi tuhota. Kaikkein tärkeimpänä tuli mahdollisimman täydellisesti tuhota naisten kyky synnyttää luonnollisesti. Ihmiset piti kääntää omia kehojaan vastaan, traumatisoida heti syntymässään mahdollisimman voimattomiksi. Naisten kehot piti saada vihaamaan itseään, ja mikäpä sen tehokkaampi keino kuin medikalisoitu raiskaus, voimanvienti ja pyhän syntymän tietoinen turmeleminen.

Noitavainoihin se kaikki tiivistyy

Mitä moni ei varmasti nykypäivänä tiedä tai ymmärrä, on se, että noitavainojen aikaan kaikkein vainotuimpia olivat naiset, jotka osasivat synnyttää luonnollisesti, osasivat avustaa luonnollisessa synnytyksessä ja kantoivat kohdun viisautta sekä syntymän ja raskauden luonnollisen avustamisen viisautta ja perinnettä. Kätilöt, parantajat ja viisaat naiset tapettiin ’noitina’, paholaisina – syntymän ihmeeseen osallistuminen nähtiin ”taikuutena”, tuo voima oli niin uskomatonta ja pelottavaa, että se nähtiin paholaisen tekoina. Näin on tänäkin päivänä. Minä olen kokenut vuonna 2016 tätä samaa noitavainoa, kun ilmoitin että osaan kantaa lapseni ja synnyttää hänet itse ilman valtion tai lääketieteen apua. Minua pidettiin välittömästi vaarallisena. Ja siinä he olivat oikeassa – olen äärimmäisen vaarallinen nainen patriarkaaliselle maailmanjärjestykselle.

Kun elimme yhteydessä luontoon ja Suureen Äitiin, naisten kuukautiskierto ja synnytys olivat pyhiä tapahtumia – verimysteerit olivat syvintä taikaa ja viisautta mitä ihmisyys kantoi. Tämä taika ja viisaus oli ehdottomasti tuhottava, jotta tämä tuntemamme patriarkaalinen maailmanjärjestys pystyttiin rakentamaan. Naiset täytyi demonisoida, naiseuden viisaudesta täytyi päästä eroon, mahdollisimman tehokkaasti. Naisten kohtuverestä piti tehdä likaista – Graalin malja, kohtumme, piti piilottaa ihmisyydeltä.

Noitavasara

Vuonna 1484 Raamatun lauseen: Velhonaisen älä salli elää. (Exodus 22:18) pohjalta senhetkinen Paavi julisti noitavainot alkaneeksi, ja kirkolle annettiin auktoriteetti etsiä ja tappaa kaikki noidat ja ne, joita epäiltiin noidiksi, ilman mahdollisuutta reiluun oikeudenkäytiin. ”Noita” tarkoitti vahvaa naista, parantajaa, kätilöä tai muuten vain uhkaavaa ja taikavoimia omaavaa naista. Eli ketä tahansa voimassaan olevaa, feminiinisen voimansa muistavaa naista. Noidan tunnistamisen listalla oli lueteltu asioita kissan omistamisesta siihen että nainen tietää miten lievittää kipua synnytyksessä tai osaa käyttää luonnonmukaisia ehkäisykeinoja. Erityisen pahoja noitia olivat kasvien parantavat voimat tuntevat naiset, herbalistit ja yrttiparantajat.

Samaan aikaan oli käynnissä voimakas länsimaalaisen lääketieteen rynnistys, ja miehet valmistuivat lääkäreiksi kovaa vauhtia lääketieteellisistä oppilaitoksista (joihin ei tietenkään päästetty naisia). Näille miehille ja heidän harjoittamalleen ”parannustyölle” tuli hommata täysi auktoriteetti, jota ei kukaan pystyisi kyseenalaistamaan. Suomessa ajetaan ”puoskarilakia” vuonna 2019 – tämä on täydellistä jatkumoa tälle samalle parantajaholokaustille, jonka kynsissä olemme olleet jo satoja ja satoja vuosia. Parantamisen ja parantumisen auktoriteetti on valkoisilla miehillä (valkoisen miehen arkkityyppi tarkoittaa feminiinisen voiman unohtanutta, kapitalistista valloittajaa, joka uskoo länsimaalaisen tieteen kaikki voipaisuuteen ja joka toimillaan edesauttaa patriarkaalisen maailmanjärjestyksen jatkumista – olipa fyysisesti mies tai nainen), mekanistisella ja medikalisoidulla maailmankuvalla sekä paranemisnäkemyksellä. Feminiininen viisaus, hoiva, yrteillä ja kosketuksella parantaminen, kehon omaan parannuskykyyn luottaminen ja holistinen näkemys sekä luonnon voimien ymmärrys ovat edelleen patriarkaalisen maailmanjärjestyksen säilyttäjille ”noituutta” ja ”vaarallista huuhaata”. Puhumattakaan henkisen tason parantamisesta.

Noituus oli pahin mahdollinen rikos

Oli siis pahin mahdollinen rikos olla nainen. Olla nainen, joka muistaa feminiinisyyden voiman, omaa parantamisen kyvyn ja osaa synnyttää luonnollisesti. Naiset haluttiin todella tuhota. Heitä kidutettiin tavoilla, joilla ei historiankirjoissa erityisemmin retostella. Heidän kehojaan käytettiin kauhun ja kärsimyksen luomiseen, jollaista ei ollut tällä planeetalla koettu eikä tulla enää koskaan kokemaan. Naisten kehoja käytettiin kivun ja kärsimyksen tuottamisen maksimoinnin harjoitusalustoina.

Vuonna 1487 Heinrich Kramer kirjoitti kirjan Malleus Maleficarum eli ”Noitavasara” (Hammer of the Witches). Tämä misogynian ja naisvihan kirjallinen tiivistymä julkaistiin Paavin työn tueksi ja noitavainojen voimistamiseksi. Kristinusko, Katolinen Kirkko ja Paavi siunasivat naisten määrätietoisen ja suunnitelmallisen kiduttamisen, tappamisen ja tuhoamisen. Tätä ei kannata unohtaa.

Noitavainotrauma

Kaikki naiset kantavat noitavainotraumoja. Ihan jokainen meistä. Ne ovat epigenetiikassamme, sukulinjoissamme, kehojemme solumuistissa, ja purkautuvat sieltä pikku hiljaa, kun muistamme jälleen voimamme ja vapautamme itsemme ja koko maailman alistuksesta jossa olemme eläneet. Noitavainojen aikaan äidit ja tyttäret, siskot ja parhaat ystävät saatiin todistamaan toisiaan vastaan, pelastaakseen oman nahkansa tuolta uskomattomalta kauhulta ja kärsimykseltä – ja me kannamme edelleen tätä epäluottamusta toisia naisia kohtaan kehoissamme ja tietoisuudessamme.

Naiset saatiin niin kauhuihinsa kaikesta naiseuteen liittyvästä, että meidät onnistui lopulta alistaa niin totaalisesti, absoluuttisesti ja uskomattoman nerokkaasti. Noin 13 miljoonaa naista kohtasi väkivaltaisen ja kärsimystä tihkuvan kuoleman noitavainoissa. Naiseuden viisaus tarkoitti samaa kuin kärsimys ja väistämätön kuolema. Tämän seurauksena uusi naiseuden malli rakentui seuraavanlaiseksi.

Alistettu nainen

Naisista tuli alistuvia, näkymättömiä, tottelevaisia, kuuliaisia, tunnollisia, häveliäitä (häpeä). Naisten kuukautisista tuli likaisia, synnytyksestä traumaattinen ja alisteinen lääketieteellinen operaatio, naisten oikeudet ilmaista itseään esimerkiksi kirjallisesti tai muuten vain julkisesti poistettiin pitkäksi ajaksi. Naisista tuli kodinhoitajia ja lastentekijöitä – jotka eivät kuitenkaan osanneet enää edes synnyttää. Naisen paikka siirtyi hellan ja nyrkin väliin ja katse kääntyi varpaiden kärkiin. Eikä ole patriarkaalisessa maailmassa mitään niin arvotonta ja ylenkatsottavaa kuin vanha nainen.

Naiset alkoivat vihata kehojaan, kokea ne likaisiksi ja hävettäviksi. Seksuaalisuus oli synti ja häpeä, ja naisten kehojen väkivaltainen hyväksikäyttö kroonistui yhteiskunnassa. Naisten piti kuitenkin piilottaa kehonsa, jotteivat he tahallisesti johtaisi miehiä synnin pauloihin. Naiseudesta tuli syntiä, häpeää ja kiellettyä, likaista ja vaarallista. Kun noitavainojen aikaan tämä oli istutettu niin tehokkaasti naisiin kollektiivisesti, niin naisia ei enää tarvinnut ulkoapäin kontrolloida niin paljon – he tekivät sen aivan itse sisältä päin, koska heidät oli kollektiivisesti traumatisoitu niin absoluuttisesti. Naisten kehonkuvan vääristämisestä ja näistä traumoista johtuvat edelleen kollektiivissa pyörivät syömishäiriöt, itsetuhoisuus, kehon rankaisemisen ja kontrolloimisen sekä muokkaamisen kultti ja naisten kehojen seksualisointi, mutta samaan aikaan seksuaalisuudesta syyllistäminen ja häpeällä rankaiseminen, huorittelu. Naisten sukuelinten nimistä tuli kirosanoja.

Historiankirjoissa noitavainot mainitaan ohimennen, historiallisena kuriositeettinä ja asioiden sivujuonteena. Kyseessä oli kuitenkin todellisuudessa toisen sukupuolen täydellinen tuhoaminen, feminiinisen viisauden ja voiman alistaminen ja poistaminen, parantajaholokausti – naisten massamurha.

Tämä massamurha on katkaissut esimerkiksi Euroopassa meidän juuremme pakanaperinteeseemme, luonnonmuistiin, pyhiin paikkoihimme, perinneparantamiseen, kasvilääkintään, luonnolliseen synnytykseen ja ylipäänsä feminiiniseen viisauteen ja voimaan. Naiset olivat perinteisesti näiden taitojen kantajia, ja sittemmin miesparantajia on ollut enemmän.

Miksi Notre Dame ja noitavainot liittyvät toisiinsa?

Kun Notre Dame paloi, koin valtavaa helpotusta. Kurkkuchakra aukeni kollektiivisella tasolla – tarkoittaen että koin valtavaa uutta tilaa puhua asioista, joista olin ollut kauhuissani avata suutani aivan tähän päivään saakka – koska noitavainot.

Notre Dame, ”Meidän Rouvamme”, rakennettiin vuonna 1163. Se on Katolisen kirkon rakennus, aivan täynnä voimakasta energeettistä koodausta ja symboliikkaa. Minulle tämän fyysisen symbolin tuhoutuminen kertoo siitä, että sen edustamat energiat ovat palamassa pois maailmasta. Vainoajani, polttajani, kiduttajani, palaa nyt roviolla. Fyysinen tulee aina viimeiseksi – ensin muuttuvat henkinen, emotionaalinen ja energeettinen taso – ja noiden tasojen muutoksista olen koko ajan tietoinen niin yksilö, kuin kollektiivitasollakin. Muiden tasojen muutosta on nyt tehty jo vuosia, ja nyt tänä vuonna – nyt on fyysisen maailman aika.

Koko maailma suree ja kerää satoja miljoonia euroja rahaa tyhjästä, rakentaakseen tuon kirkon entiselleen. Taideaarteiden ja historiallisten artefaktien menetystä surraan ja ihmiset ovat kauhuissaan tästä menetyksestä. Tämä osoittaa vain sen, kuinka syvällä tässä valloittajanarratiivissa ihmiset ovat. Tietenkin se kertoo myös siitä, että heillä on ollut henkilökohtaisia kauniita kokemuksia tuossa kirkossa tai se liittyy jotenkin nostalgisesti heidän maailmankuvaansa.

Ihmiset samaistuvat samalla kuitenkin heidän alistajiensa luomaan narratiiviin – eivät alkuperäiskansanarratiiviin – ja se kertoo siitä, kuinka absoluuttisesti meidät on irrotettu juuriltamme. Tämä kertomuksellinen jako on hyvin tärkeä – itse esimerkiksi täysin löydän itseni alkuperäiskansanarratiivista, enkä siksi koe minkäänlaista emotionaalista yhteyttä tai tunnesidettä tähän rakennukseen tai sen sisältämiin taideteoksiin tms. Minulle nuo edustavat alistajaa ja valloittajaa, joka saa puolestani mennä jos on päättänyt palaa savuna ilmaan. Silloin on  hyvä aika sille. Kiitos ja hyvää matkaa, suuri spiraali kiertää.

Johtuen siitä, millaisessa maailmassa olemme eläneet jo satoja vuosia, meidät on ohjelmoitu niin, että pelkäämme lähtökohtaisesti muutosta. Notre Dame on edustanut monille ikuisuutta, jotain muuttumatonta ja monumentaalista, ja sen tuhoutuminen järkyttää tuota maailmaa, jossa kaikki on totutuilla paikoillaan. Ymmärrän tuon ihmistason surun ja hämmennyksen, menetyksen tunteen ja omien henkilökohtaisten positiivisten kokemusten kautta tulevat näkökulmat rakennuksen tuhoon liittyen, eikä niitä kukaan yritä ottaa keneltäkään pois. Niille on kaikille myös tilaa.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että on kyse rakennuksesta, joka rakenteellisesti, symbolisesti ja materiaalisesti edustaa kirkkoa, joka seisoo jykevästi patriarkaalisen maailmanjärjestyksen luomisen takana. Tuo maailmanjärjestys palaa nyt savuna ilmaan, kun naiset ympäri maailman alkavat muistaa omaa voimaansa, kohtujensa viisautta. Miehet ympäri maailmaa muistavat feminiinisyyden voiman ja lakkaavat pelkäämästä sitä ja alistamasta sitä – itsessään ja naisissa. Ihmiset ympäri maailman muistavat olevansa osa luontoa, askel askeleelta alkavat palata takaisin ihmisyyden juurille. Suomalaiset muistavat olevansa valloitettu ja kolonisoitu alkuperäiskansa. Rahan valta on murenemassa, kapitalistinen ja patriarkaalinen holhouskultti on tulossa päätökseensä. Ja se on se, mikä tuossa tulessa rouhuaa. Fyysiset tapahtumat ovat aina symbolisia.

Miksi oikeat katastrofit eivät saa samanlaista huomiota?

 

Miksi satoja miljoonia euroja ei ole ilmestynyt yhtäkkiä Amazonin sademetsien jatkuvan tuhoamisen estämiseksi? Miksi ihmiset kärsivät edelleen nälkää, janoa ja puutetta ympäri maailman? Miksi alkuperäiskansojen pyhiä paikkoja tuhotaan jatkuvasti, aivan julkisesti ja avoimesti, eikä maailmassa tapahdu samanlaista kohahdusta kuin kun katolinen kirkko Euroopan keskuksessa palaa? Miksi Ruotsalaiselle kansanpuolueelle kuuluva Suomen Museovirasto määrätietoisesti kieltää vanhojen Suomalaisten pyhien paikkojemme tutkimukset ja kieltäytyy ottamaan suojeltavien kohteiden listalle pakanallisia voimapaikkoja, joita suojelulistalle esitetään?  Miksi suomalaiset ovat unohtaneet, että olemme alkuperäiskansa, joka on alistettu ja jonka yhteys omaan kansaperinteeseensä on tuhottu? Miksi emme tiedä omaa todellista historiaamme? Miksi tavallinen rivikansalainen puolustaa patriarkaalista alistusjärjestelmää? Miten meidät on saatu niin absoluuttisesti sisältäpäin nujerrettua, että puolustamme alistajaamme?

Ja kun minä avaan suuni ja puhun näistä asioista, miksi kohahtaa ja kuohahtaa niin kovasti? Niin tapahtuu kun kuka tahansa alkaa puhua näistä asioista. Minä kuitenkin aion tehdä ns. ”Arhi Kuittiset”, ja käydä niin hankalaksi patriarkaaliselle ja kolonalistikulttuurille, että jos koskaan lähden mukaan politiikkaan niin minutkin jätetään ulos Hesarin vaalikoneesta. (Kyllä, Arhi jätettiin ulos Helsingin Sanomien vaalikoneesta, voitteko uskoa.)

Notre Dame on eräiden tietoperinteiden mukaan rakennettu Isis- jumalattaren temppelin päälle. (Kukin uskokoon mihin lähteisiin haluaa, minulle tämä resonoi totuutena.) Pyhä Feminiini nousee katolisen kirkon ja patriarkaalisen maailman tuhkasta. Näkymättömäksi ei enää jää myöskään se, mihin raha virtaa helposti ja mihin ei niin millään, vaikka tarve olisi kuinka suuri.

Pidän tilaa ja lähetän rakkautta jokaisen ihmisen prosesseille, tunteille ja menetyksen kohtaamiselle. Toivon, että tämä kollektiivinen tunnepuhdistus toi juuri sen mihin se tähtäsi, ja antoi ihmisille tilaa tulla yhteen, löytää syvempää merkitystä elämälleen ja nähdä rakenteiden läpi.

Sinun tunteesi ovat sinun tunteitasi – et tarvitse minun validaatiotani niille, niin kuin en minäkään tarvitse sinun validaatiotasi minun kokemukselleni tai tietoisuudelleni. Jokainen kokemus on uniikki, tärkeä ja kaunis ja auttaa jokaista kasvamaan eteenpäin omalla polulla juuri sillä tavalla kuin on tarkoitettu. Tämä teksti on ennen kaikkea niille, joille tämä resonoi.

“Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristönajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansasana: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä.” Yrjö Kallinen

Rakkaudella,
Pohjoisen Valkoinen Noita <3

Lähde: Witch – Lisa Lister 2017
Reading list:

Witch – Lisa Lister 2017
Womb Awakening: initiatory wisdom from the creatrix of all life – Azra Berntrand & Seren Berntrand 2017
Healing Wise – Susun Weed 1989

Lisää kirjoittajalta Pohjoisen Valkoinen Noita

Burning Woman – patriarkaalisen maailmanjärjestyksen nousu ja tuho

Notre Dame paloi Pariisissa 15.4.2019. Tietämättä tästä mitään, istuin kotona tuntien maailman...
Lue lisää

11 Kommenttia

  • Huikea kirjoitus! Kiitos <3 Moni ei valitettavasti jaksa nykyään lukea näin pitkää tekstiä (jossa jokainen lause hienosti kirjoitettu!), joten olisi mahtava saada teksti myös kuunneltavaan muotoon.
    Tätä kannattaisi lähettää vaikka jo valmiisiin vlogeihin/podcasteihin/radion erikoisohjelmiin luettavaksi!

  • Kiitos kirjoituksesta!
    Kirjoitin pitkän vastauksen, mutta systeemi ei suostunut sitä lähettämään.
    Ehkä tämä kiitos sitten riittää, oma kokemukseni oli sille liikaa! 😀

  • Wau. Tulipas jännä tunne kun luin tämän. Monella tasolla samoja ajatuksia ja tuntemuksia kokenut.

  • Todella loistava teksti! Monia ahaa-elämyksiä ja ymmärryksenhetkiä.

    Mistä löytäisin lisää tietoa suomalaisista alkuperäiskansana?

    Sydämellinen kiitos luomisestasi.

  • Kiitos.
    Kirjoitit esiin kaikki omat ajatukseni. Rauhallisen toteavasti ja silti voimallisesti.
    Kiitos. Olemme etuoikeutettuja, kun saamme elää tässä ajassa ja viedä eteenpäin näitä suuria muutoksia!!

  • Tämä puki hienosti sanoiksi asiat, jotka ovat askarruttanut mieltäni viime vuosina. Kiitos tästä!

  • Hyvä kirjoitus ja oivallisia perspektiivejä aiheeseen.
    Mutta sanan ‘history’ kreikankielisillä juurilla ei ole mitään tekemistä englanninkielisen possessiivipronominin ‘his’ kanssa. Sana ‘story’ on johdettu vanhemmasta sanasta ‘history’ eikä toisinpäin.

    https://www.etymonline.com/word/history

    • Jokaisella on valta itse tulkita sanojen merkityksiä, niiden alkuperiä ja sitä, millainen lataus noissa voimallisissa kirjainmuodostelmissa asuu. Tuo on eräs näkemys – minun tapani tulkita todellisuutta on toisenlainen. Sanan alkuperä ja sen kantama merkitys ovat myös eri asioita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.