Avautuessasi elämälle elämä avautuu sinulle
Meillä ihmisillä on usein taipumus vältellä tiettyjä tunteita – ja toisaalta jahdata toisia. Tämä tiedostamaton tapa johtaa väistämättä jonkinlaiseen kärsimyksen kierteeseen.
Se, että ei hyväksy itsessään esimerkiksi epämiellyttäviä tunteita kuten vihaa, turvattomuutta, inhoa, häpeää, surua tai pelkoa, myötävaikuttaa omasta kehosta ja elämästä vieraantumisessa. Sama pätee myös niin kutsuttujen ”positiivisten” tunteiden suhteen.
Sitten taas, jos esimerkiksi ilo, kiitollisuus, myötätunto, rauha ja rakkaus ovat ainoita tunteita joita haluamme kokea, löydämme itsemme väistämättä onnettomuuden tunteen aallokosta. Miksi?
Koska elämää ei voi kontrolloida.
Sitä, mitä meissä nousee, oli se sitten tunteita tai ajatuksia, ei voi kontrolloida.
Eikä meidän tarvitse. Sillä kun avautuu sille maailmalle, missä kaikki kokemukset ovat sallittuja, avautuu elämän ikuiselle ja alati muuttuvalle mysteerille. Mitä jos mikään tunne tai ajatus ei olisikaan kielletty? Mitä tapahtuisi, jos sallisimme itsemme kokea vaikka murhanhimoa tai elämästä juopumista?
Sinussa saattaa herätä vastustus viimeistään tässä kohtaa. Hienoa, toivota se tervetulleeksi! Vastustuksen kokemuksellakin on funktio: se huomauttaa joskus järeästikin siitä, että sydämesi on avautumassa, mikä saattaa pelottaa. Riippuen siitä, missä kohtaa olet kulkemassa matkallasi, vastustus voi myös olla merkki oman tilan ja ajan tarpeesta. Lempeys on lääke, jota ei voi antaa tai saada liikaa osakseen.
Haluan jakaa omakohtaisen kokemukseni vastustukselle avautumisesta. Minulla on ollut läpi elämäni turvattomuuden tunne läsnä todellisuudessani enemmän tai vähemmän. Viime vuosina se on ilmennyt muun muassa taloudellisena, henkisenä ja emotionaalisena pärjäämättömyyden kokemuksena. Juurikin pärjäämättömyys on ollut sellainen kaivo, jonka olemassaoloa en ole halunnut myöntää itselleni, vaikka siellä kaivossa olenkin ”tahtomattani” elänyt.
Avauduin tietoisesti ja kunnolla kehossani asustavalle pärjäämättömyyden inhottavalle tunnemöykylle muutama päivä sitten, ja minkä VAPAUDEN aallon sainkaan kokea! Itkiessäni omaa surkeutta ja yhteyden kaipuuta Lähteeseen, kehossani vapautui tilaa rauhalle. Olin läsnä itsessäni ja itselleni. Annoin kokemukselleni myötätuntoa ja rakkautta käsieni kautta, jotka lempeästi koskettivat kehoani juuri siten kuin siinä hetkessä kaipasin.
Irtipäästäminen. Antautuminen. Avautuminen.
Se on mahdollista vain silloin, kun luopuu kontrollista. Kun uskaltaa luottaa siihen, että sinua ja kaikkea kokemaasi kannatellaan.
Irtipäästämisen, antautumisen ja avautumisen kauneus on siinä, että kokee olevansa turvassa. Että sinulla on tilaa olla SINÄ kaikkine kokemuksinesi tässä ja jokaisessa tulevassa nykyhetkessä.
Haluan muistuttaa sinua, että kaikki ajatuksesi ja tunteesi ovat sallittuja. Aivan kaikki. Salliminen edeltää rakkautta. Ja rakkaus, rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen, ovat oman ymmärtämättömän ymmärrykseni mukaan sekä ihmisyyden matka että määränpää.
On olennaista kuitenkin muistaa, että omien ajatusten ja tunteiden salliminen eivät tarkoita tekoja. Jos esimerkiksi minussa herää vihaa ja haluan lyödä toista, en tee niin. Otan vihani sisäiseen syleilyyni ja annan sille tilaa olla. Ja katso! Ihmeitä tapahtuu, viha sulaa ja saattaa muuttua suruksi, joka tulvii itkuna puhdistaen kehoani.
Tunteiden tunteminen ja ajatusten ajatteleminen ovat eri asioita kuin niihin identifioituminen. Me olemme se äärettömyys, tila ja rakkaus, jossa kaikki ilmenevä saa kukkia ja lakastua… Meissä soiva elämän sävel on uniikki, osa maailmankaikkeuden harmonista ja lakkaamatonta laulun Lähdettä.
Antautukaamme sen arvoitukselliselle ja kauniille, mutta niin kodintuntuiselle musiikille henkäys kerrallaan.
Meitä kannatellaan.
