Henkinen maailmankuvani on sortunut. Alta on paljastunut ihminen. Ihan vain ihminen, tunteineen ja tarpeineen, kokonaisena. En saa enää kiinni siitä, mikä ennen toi lohtua ja ymmärrystä. Joten tässä olen alastomana, lihana ja verenä. Sydän lyö, veri virtaa, keuhkot hengittävät. Olen…
Toksinen henkisyys on ihmisyyden ohittavaa. Se on neuvoja silloin, kun niitä ei kysytä tai kaivata. Se on läsnäolon puutetta ja kauniita korulauseita. Tilannetajuttomuutta. Todellisuuden siloittelua. Se on kipukohtien peittelyä ja ohittamista. Empatian puutetta. Toksinen henkisyys on ohituskaista tärkeille varjopaikoille. Varjopaikat…
Olen viime aikoina tutkiskellut aihetta nimeltä kaipaus uudesta perspektiivistä. Aiempi minä ajatteli kaipauksen kumpuavan puutteesta, ja vastauksen löytyvän sisältä, sillä “kaikki löytyy sisältäni”. Eli näin ollen en tarvinnut mitään enkä ketään ihmistasolla, sillä kaikki löytyi kätevästi minusta. Olin omavoimainen. En…
Henkinen ähky tulee siitä, kun etsit vastauksia ulkopuoleltasi ja unohdat kuulla itseäsi tarpeeksi. Se tulee, jos et ole tukevasti omissa saappaissasi ja joku muu pääsee täyttämään lasiasi. Henkinen ähky tulee, jos otat vastaan liikaa totuuksia, jotka eivät ole sinun. Henkinen…
Putosin traumakuoppaan. Viihdyin siellä noin kaksi viikkoa, mikä on melko pitkä aika olla niin syvässä paikassa. Kai kolkuttelin kuopan reunoja jo syksyllä kun erosin rakkaastani, mutta vasta nyt kaiken ero- ja muuttohulabaloon jälkeen oli viimein tilaa kaatua ja sukeltaa…
Elämässäni on ollut muutamia kuoleman kokemuksia. Siis sellaisia täydellisiä psykologisia kuolemia, jolloin kaikki vanha ropisee pois. Tiedostamaton psykologinen kuolema on melko kaaoottinen kokemus, joskin kaiken muuttava “lopussa kiitos seisoo”- tapahtuma. Kuoleminen voi tapahtua myös tiedostaen. Sallien tapahtua sen, joka vääjäämättä…
Vanhan ja uuden välissä on tyhjyys. Kuolema. Vanhaa ei enää ole, eikä uusi ole vielä syntynyt. Olo on hatara. En ole varma, missä on kotini ja sydämeni, paitsi minussa. En ole varma mistään, ja se saa olla niin. Antaudun. Hakeudun…
Mikä rauha onkaan siinä, että kaaoksen keskellä hyväksyy sen, ettei tiedä. Kun mieli yrittää pontevasti keksiä ratkaisuja ratkaisemattomiin asioihin, istuukin alas ja vain on. Rentoutuu ja hyväksyy täysin sen, mikä on. Ei ole tarvetta muuttaa mitään. Ei ole tarvetta ratkaista…
Itsensä pienentäminen ei auta ketään ja se sattuu vain sitä, joka itsensä pienentää. Se on suojautumiskeino, josta on hyvä tulla tietoiseksi. Vain olemalla täysin se joka on, voi antaa lahjansa maailmalle. Olemalla se, joka on. Muuta ei tarvita. Helpommin sanottu…
On tärkeää keskustella itsensä kanssa päivittäin. Kysyä esimerkiksi: Kuka olen tänään? Mitä minussa liikkuu juuri nyt ja annanko sen liikkua? Kuinka ilmennän itseäni tänään? Miten paljon sallin itselleni, mikä on mahdollista nyt? Kuinka voin parhaimmalla tavalla palvella elämää juuri…
Kevään aurinko tekee toisinaan mielen ja kehon levottomaksi, ja tekee mieli pistää pää pensaaseen. Kun valo on liian räikeää ja kehossa kuplii muutamatuhat muurahaista etsien tietään ulos, voi aavistella että jokin sieltä vain pyrkii pois. Mieli on mainio, se yrittää…
Vihan nieleminen sairastuttaa ja sulkee luukut, josta elämä virtaa sisään. Raivon rajoittaminen tekee voimattomaksi ja saa elämänvoiman valumaan lattiakaivosta alas. On pelottavaa tuntea raivoa, jos se on jäänyt vieraaksi tunteeksi. On pelottavaa olla raivonsa kanssa näkyvä. Tulla nähdyksi kokonaan. Raivo…
Pelkäsin tätä syksyä, aavistin jonkin olevan tulossa. Ja niin kävi: kun syksyn ensimmäiset kirpeät aamut koittivat, vyöryi pyörremyrsky vakaasti kyselemättä päälleni. Kesän leppoisuus oli vain muisto, kun tunsin sisuskalujeni vapisevan ja jonkin kauan sitten sisälleni rakennetun olevan romahdusvaarassa. ”Tornitalo huojuu….
Sisäisen lapsen äärellä on hyvä olla vaiti ja kuunnella. Se säikähtää kovin helposti ja häipyy kulman taa pienimmästäkin äkkiväärästä liikkeestä. Kun tuon lapsen havaitsee lähellään, voi melkein onnitella itseään, että on päässyt lähietäisyydelle tämän harvinaisen vieraan kanssa. Paitsi ettei se…
Ilo laajenee sisälläni, sydän kuplii ei-mistään ja kaikesta. Siitä että olen, siitä että elän. Siitä että elämä on tuonut tähän hetkeen, jossa sydän saa levätä rauhassa ja kauneus on se, mitä silmä enimmäkseen näkee. Rakastan. Ihmisen matka on niin hieno….
Häpeä on salakavala. Se osaa mennä pensaiden ja puiden taakse piiloon ja väittää ettei ketään ole paikalla. Häpeä häpeää itseään, siksi se vetää ylleen mitä eriskummallisimpia roolivaatteita. Häpeä osaa taitavasti leikkiä piilosta, sillä se on erinomainen naamioituja. Se voi hiippailla…
Mieleni poistuu paikalta herkästi. Takaovesta se livahtaa ulos ja kääriytyy puutarhan perällä olevan torkkupeiton uumeniin. Väsymys on verho, jonka takana se kai kokee olevansa suojassa. Mitä on menossa nyt? Tummat tunnot pyrkivät iholle ohuina säikeinä. Ne kietoutuvat kehooni kuin huutomerkkeinä,…
Minä olen keskeneräisyyden ammattilainen. Olen jättänyt muutamia kouluja, ihmissuhteita ja useita lauseita kesken. Ajatus on katkeillut, työt ovat pätkineet ja usein olen uuvahtanut kesken kaiken. Olen aloittanut, lopettanut ja jättänyt aloittamatta. Asiat ovat jääneet roikkumaan ja maaliviivat ylittämättä. Olen ollut…