Askeleita punaisella kuupolulla

Blogiyhteistyö

Olen 47-vuotias ja elän parhaillaan vaihdevuosia. Ennen miltei kellontarkat kuukautiseni ovat muuttuneet epäsäännöllisiksi ja epämääräisiksi. Välillä tauko on ollut niin pitkä, että luulin niiden loppuneen kokonaan, välillä taas tuntuu, että vuoto ei ota ollenkaan loppuakseen. Joskus tiputtelee jotain pientä ja epämääräistä, ja joskus taas tulvii yli äyräiden täysin kontrolloimattomasti muistuttaen teinivuosien häpeän hetkistä. Muistan esimerkiksi, kun joskus kesken tanssitunnin huomasin valkoisten trikoiden haarovälin muuttuneet kuukautisverestä kirkkaanpunaiseksi ja säntäsin salamana pukuhuoneeseen.

Kuukautisiin on vuosien varrella liittynyt paljon salailua ja häpeää. Varmaan siksi myös kärsin hiljaa ja valittamatta, vaikka nuorempana kuukautiskivut usein tuntuivat siltä, kuin olisin alaselän kohdalta katkeamaisillani. Myöhemmin, kun yritimme saada toista lasta, kuukautiset taas kertoivat joka ikinen kerta sitä, että en vieläkään ollut raskaana, joten ne toivat aivan konkreettisesti negatiivisen viestin.

Vasta aivan viime vuosina olen alkanut suhtautua kuukautisiin paljon positiivisemmin. Kuulin ystäviltäni, kuinka he käyttävät kuukautisverta maagisiin tarkoituksiin. Kiinnostuin myös kuun kierron ja kuukautisten yhteydestä. Nykyisen mieheni positiivinen suhtautuminen kuukautisvereen ja halukkuus myös suuseksiin kuukautisten aikana on ollut vapauttavaa.

Tuntuukin kohtalon ivalta, että nyt, kun olen vasta alkanut kunnolla kiinnittää huomiota kuukautiskiertoon ja sen vaiheisiin, ne ovatkin muuttuneet niin epämääräisiksi, ettei oikein mitään rytmiä ole edes havaittavissa. Mitenköhän erilaiseksi elämäni olisi muodostunut, jos olisin ollut tietoisempi luonnon syklien ja omien syklien vuorovaikutuksesta?

Kolmas kerta toden sanoo

Silti, tai ehkä juuri siksi, Gabriela Aldana-Kekonin vetämät Punainen kuupolku -työpajat tuntuivat erityisen kutsuvilta – etenkin kun sain kuulla, ettei ole väliä, onko kuukautisia tai ei. Naisen luonto on syklinen koko hänen elämänsä ajan.

Punainen kuupolku on viiden työpajan sarja, jossa tarkastellaan kuun ja kuukautisten kiertoa voimavarana sekä opetellaan kuuntelemaan omia syklejämme sekä kunkin vaiheen antamaa viisautta. Työskentelytapoja ovat muun muassa erilaiset lempeät kehoharjoitukset, rumpumeditaatio ja keskustelu.

Olen aiemmin osallistunut Gabrielan vetämään tanssityöpajaan, josta pidin kovasti. Hänellä on taustaa niin tanssijana, joogaohjaajana, kehoterapeuttina kuin perinteentaitajana sekä omien juuriensa kautta Chilestä että opiskeltuaan Suomalais-ugrilaisen samanismin keskuksessa (nykyisin se taitaa olla nimeltään Johannes Setälä -keskus). Tiesin, että hänen lähestymistapansa olisi kehollinen ja juureva, mutta samalla henkinen ja energeettinen. Juuri sellainen, joka tuntuu itselleni omimmalta.

Sovimme Gabrielan kanssa yhteistyöstä: järkkäisimme Naiseuden voiman kanssa koko päivän kestävän Punainen kuupolku -johdantokurssin Tampereella, ja jo sitä ennen pääsisin Helsingissä aloittamaan lyhyempien työpajojen sarjan.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Helsingin ensimmäinen kokoontuminen meni minulta sivu suun, koska minua tarvittiin silloin toisaalla. Kun sitten Tampereelle suunniteltu kurssipäiväkin peruuntui, ajattelin, että näköjään tämä ei nyt sitten olekaan minulle tarkoitettu juttu.

Ilostuin, kun Gabi otti yhteyttä ja kysyi, tulisinko kuitenkin Punaisen kuupolun toiseen tapaamiseen. Minulla olisi ollut mahdollisuus aloittaa myös vasta seuraavan kurssin alusta, mitä mietin ensin. Sitten tulin ajatelleeksi, että jos jostain syystä en silloin pääsisikään, voisi olla epätodennäköistä yrittää neljännen kerran.

Tietenkin tilanne oli vähän outo, sillä kaikki muut olivat jo työskennelleet yhdessä kasvavan kuun energioiden kanssa, ja minä ”tunkeuduin” siis jo olemassa olevaan ryhmään. Pääsin kuitenkin keskusteluun mukaan, vaikken tiennytkään tarkemmin, mitä edellisellä kerralla oli tehty, enkä tietenkään ollut sitten tehnyt annettuja harjoituksiakaan.

Täysikuu valaisee tunteet

Osallistujat saapuivat Kundaliinijoogakoululle yksitellen – aika moni meistä oli paikalla hyvissä ajoin. Istuuduimme ensin lattialle piiriin kauniin alttarin ympärille. Gabi oli asetellut siihen kehäksi pakan jumalatarkortteja. Sattumalta istuin Athenen kohdalle – jumalattaren, joka jostain syystä tuntuu tavalla tai toisella palaavan elämääni uudestaan ja uudestaan. Alttarilla oli myös muun muassa naarasporon sarvet, suuri simpukka sekä kulhollinen punaisia omenoita.

Työpajan teemana oli täysikuu, ja tutustuimme täyden kuun energioihin monella tasolla. Keholliset harjoitukset olivat rauhallisia, ja ne auttoivat pääsemään kehoon ja juurtumaan. Arjessani liikun aivan luvattoman vähän, joten pienikin liike tuntuu, mutta hyvällä tavalla. Olen taas ollut niin irti kehostani, etten ole edes huomannut, miten jäykkä olen ja miten joka paikkaan sattuu. Jos tällaisia harjoituksia saisi tehtyä joka päivä tai edes joskus, keho kyllä kiittäisi.

Harjoitusten jälkeen Gabi kertoi ja keskustelimme päivän aiheesta. Opimme, että täyden kuun energia on naisellista ja äidillistä. Kuukautiskierrossa täysikuu liittyy ovulaatioon ja vuodenkierrossa kesään.

Täydenkuun aikaan nestemäärä sisällämme kasvaa. Täysikuu myös valaisee ja tekee tietoiseksi niistä tunteista, mitä meillä on – siksi täysikuu voi tuntua rankalta, ja monet ovatkin täydelläkuulla levottomia tai outojen tunteiden vallassa. Täydenkuun aikaan lisääntyvä tietoisuus antaa kuitenkin mahdollisuuden vapautua ja päästää irti painolasteista heti seuraavan vähenevän kuun myötä.

Täydenkuun energia voi kuitenkin olla myös vapauttavaa, hyvän mielen energiaa ja juhlan aika! Näin on etenkin, jos olemme pystyneet ottamaan aikaa itsellemme ja omille tunteillemme. Täyden kuun aikaan näemme myös kaikki ne hedelmät, mitä kasvattamistamme siemenistä on tullut. On aika olla kiitollinen siitä, mitä meillä on.

Itse olin usein ennen täyden kuun aikaan uneton, vaikka yleensä minulla ei ole mitään vaikeuksia nukkumisen kanssa. En kuitenkaan muista, että näin olisi ollut sen jälkeen, kun olen alkanut kiinnittää huomiota kuuhun ja sen vaiheisiin – etenkään, jos olen juhlistanut täyttä kuuta jollain lailla.

Äitiyden energiaa

Gabi muistutti, että äitiyden energia on kaikkien naisten ominaisuus, oli synnyttänyt lapsia tai ei. Synnyttäminen, siis prosessi, on naisellinen tapa luoda.

Äitiyden energiaan liittyy kärsivällisyys, hellyys, empatia ja myötätunto. Se hoivaa, ymmärtää, hyväksyy, tukee, on läsnä ja rakastaa pyyteettömästi.

Kukaan tuskin on täydellinen äiti, koska olemme vain ihmisiä, eikä siksi oma äitimmekään ollut. Gabi kehotti miettimään, millainen äiti olemme itsellemme ja muita naisia kohtaan. Meillä, kaikilla naisilla on paljon yhteistä joten jollakin tasolla tunnemme aina toisemme.

Työpaja huipentui rumpumeditaatioon, jonka aikana teimme mielikuvamatkan hetkeen, jolloin tajusimme, että oma äiti ei ollutkaan täydellinen. Oli jännittävää mennä hetkeen nykyisenä itsenäni, vanhempana kuin mitä äitini eläessään oli koskaan. Mielikuvamatkan jälkeen jaoimme kokemuksiamme kyynelet valuen. Tästä edes voimme olla itse äitejä itsellemme.

Työpaja kesti kolme tuntia, mutta tuntui, että se loppui yllättäen, niin nopeasti aika oli kulunut. Työpajan lopuksi vielä tanssimme ja lopuksi halasimme vuoron perään kaikki osallistujat.

Kotiin päästyäni olin väsynyt lyhyeksi jääneiden yöunien takia, mutta henkisellä tasolla energinen. Lantion alueen lihakset muistuttivat olemassaolostaan – luultavasti olin käyttänyt lihaksia, mihin minulla ei normaalisti ole mitään kosketusta. Yllätyksekseni myös kuukautiset alkoivat samana päivänä.

Punainen kuupolku -työpajojen sarja alkaa uudella ryhmällä 17.12. kello 12–15.
Lisätietoja Juurakon sivuilta: https://juurakonvoima.com/kurssit-ja-tapahtumat/

Tapahtuma Facebookissa

Lue lisää Gabrielasta: Tanssiteos vei melkein transsiin

Tallenna

Tallenna