Äitiys on veren, lihan ja maan hajuista luomistyötä
”En miellä itseäni äidiksi”, ”en ole äitityyppiä” lauseita kuulee usein.
Nämä saivat minut pohtimaan, mitä äitiys minulle on?
Äitiys on hyvin kehollista, ja samalla melko kivinen henkisen kasvun matka, jossa kaikki tulee kantapään kautta. Se kehollisuus on jatkuvaa läsnäoloa itsessä ja ympäristössä, se on hikeä, verta, kaaosta, pelissä on nahka ja sisäelimet, koko ihmisyys ja eläimyys.
Äitiys on irtipäästämisen oppimista, jatkuvia valintoja vaikket tiedä mitä pitäisi tehdä, heittäytymistä, antautumista. Vaistojen kuuntelua, herkistymistä itselle ja toiselle. Se on avautumista, aisteille antautumista, yhteyttä jokaiseen eläimeen ja eliöön joka tällä planeetalla luo uutta elämää. Yhteyttä äitiin, isoäitiin, alkuäitiin.
Se on sitä, kun jostain nousee vahvempi sinä, joka tietää että näin on toimittava, eikä muita vaihtoehtoja ole. Rohkeutta luottaa itseensä, rohkeutta uskoa että tuntee lapsensa ja tietää mikä on parhaaksi.
Lapset nostavat esille tunteet jotka peittäisit, kasvattavat ja kurittavat. Ruumiin rajat hämärtyvät, yksityisyyden rajat hämärtyvät, oma aika unohtuu ja joku on jatkuvasti iholla.
Itsehoiva on tärkeää. Jokainen päivä on muistettava pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja nautinnosta , kysyttävä itseltä mitä kuuluu. Omille tarpeille herkistyy, omat rajat ja aistit vahvistuvat. Omia päivittäisiä itsehoivakeinoja ovat jalkakylvyt, ravitseva ruoka, tanssi, venyttely, tuoksut, jalkojen hieronta, peseytyminen ja rasvaus jatkuvan ajatuksen ja läsnäolon kanssa.
Oma luovuus, omat intohimot, mistä pidät ja mistä nautit. Niitä on kasteltava, luomisvoimaa voi ilmentää niin monin tavoin jokainen päivä. Äitiys ei muuta sitä, mikä itse olet, mutta sen kautta voi löytää uusia luomisen tasoja.
On löydettävä oma tapansa elää, olla kehossaan ja olla lastensa kanssa. Opittava kuuntelemaan itseään, unohdettava odotukset ja mallit. Muovista ja täydellistä äitihahmoa ei ole. Äitiyden luomisvoima on veren, lihan ja maan hajuista, asettumista paikoilleen menneisyyden ja tulevaisuuden ketjussa, omassa äitilinjassa, omassa kehossa ja voimassa.
On hyväksyttävä jatkuva kasvu, jatkuva muutos, ja jatkuva keskeneräisyys.
Häpeä kuoriutuu päältä kuin sipuli.
Miellyttämisenhalu kuoriutuu päältä kuin sipuli.
Tätä se on, uudelleen ja uudelleen.
