Uuden maailman edessä

Mikä saa ihmisen kohtelemaan toista alentuvasti? Halveksuen? Vihamielisesti?

Mikä saa ihmisen suhtautumaan toisen mielipiteisiin ylimielisesti, räkättäen, piikitellen? Etenkin jos ne poikkeavat omista tai valtavirran mukaisista ajatuksista?

Mikä saa ihmisen käyttäytymään kaksinaamaisesti, selkäänpuukottavasti?

Mikä saa ihmisen valehtelemaan toiselle päin naamaa, vaikka totuus olisi nähtävissä kilometrien päähän?

Pelko.

Lainaan omaa muutaman viikon takaista facebook-postaustani. Olen viime aikoina miettinyt paljon tätä. Miksi ihmisillä on niin voimakas tarve tuomita toisiaan, etenkin eri mieltä olevia?

Tätähän nyt on esiintynyt tietenkin aina jossain määrin, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana se tuntuu kärjistyneen (tai sitten minä vain olen itse oman heräämiseni myötä alkanut kiinnittää siihen enemmän huomiota).

Sosiaalinen media esimerkiksi on pullollaan kahtiajakautunutta ajattelua maailman tilanteesta. Taistelukentällä lempiaiheina on pitkään vallinnut pandemiatilanne ja kaikki mikä siihen liittyy; tiede vs ”huuhaa” jne. Hyvinä perässäkulkijoina tulee sitten nämä tyypilliset riidanaiheet, eli politiikka, sateenkaarijutut sekä uskonnot. Ah.

Valtamedian uutisia esimerkiksi Facebookista katsoessa, hyppää silmiin ihmisten reaktiot aiheeseen kuin aiheeseen; räkänauruhymiöitä vakavissakin julkaisuissa, sanasotaa kommenteissa, suoranaisia loukkauksia, toisen kokemuksen vähättelyä. Jopa suoranaista vihaa.

Syytellään puolin ja toisin, nauretaan toisen puolen mielipiteille, jaetaan jo elähtäneitä nokkeluuksia, joilla koitetaan saada toinen puoli hiljaiseksi ja ’jauhot suuhun’. Ja päälle ihmetellään, miksi nuo aina vaan pysyy kantojensa ja aatteidensa takana.

Maailman tilanne on kauhea ja pelottava, se on ollut jo pidempään. Nyt tuntuu siltä, että koko homma alkaa karata lapasesta; ihmiset unohtavat maalaisjärjen käytön ääripäiden välillä kelluessaan. Negatiivisuus vain kasvaa. Ja negatiivisuus sitten tietenkin vetää puoleensa vain lisää negatiivisuutta.

kuva Unsplash

Miksi ihminen toimii näin? Ennen kaikkea, mikä saa ihmisen toimimaan näin? Vaikka miten päin asiaa mietin, päädyn aina samaan lopputulokseen; pelko saa ihmisen toimimaan näin. Tiedostamattomuus saa ihmisen pelkäämään. Pitäisi herätä.

Jo kauan aikaa on eri tahoilla puhuttu uuden, tiedostavan aikakauden alkamisesta. Eri uskonnoissakin puhutaan maailmanlopusta, uudesta maailmasta jne. Monet naurahtavat tälle ajatukselle ja sivuuttavat sen täysin ”huuhaana”. Henkisissä piireissä tämä on kuitenkin jo pitkään ollut ihan perus puheenaihe, jonka kaikki tietävät.

Itsellänikin meni aikansa, ennen kuin edes tajusin koko asiaa kunnolla. Pelotti, mutta nyt tiedän, ettei tässä mitään pelättävää ole. Kuuntelen vain sydäntäni ja teen kuten oikeaksi tunnen.

Aikansa elänyt rakenne maailman tietoisuudessa (jota 3D:ksikin nimitetään) on alkanut ihan kunnolla natista syvään juurtuneista liitoksistaan.

Sanotaan, että 3D-maailman aikana ihmisille on iskostunut päähän elämäntyyli ja ajatusmalli, jotka saa kokoajan elämään hieman ”pelko perseessä”. On sääntöjä ja asenteita, joita noudatetaan ja seurataan kyseenalaistamatta, koska ”näin on aina tehty” tai ”koska se tai tämä taho on niin päättänyt”. Eikä tyypit välttämättä edes tule ajatelleeksi, että toisinkin voisi tehdä ja että se voisi jopa helpottaa elämistä.

3D-aika on opettanut ihmisen varomaan ja välttämään konflikteja ja se on saanut aikaan sen, että kaikki mikä vähänkin poikkeaa ”yleisesti hyväksytystä”, saa ihmisen takajaloilleen ja puolustuskannalle. Tuomitaan asioita heti kättelyssä, ottamatta edes selvää niistä ensin.

Ihmiskunta voi hiljaa huonosti, tietämättä oikein edes, mistä se johtuu. Jotenkin vain tuntuu siltä, että jokin on vinossa, mutta ei uskalleta edes ajatella, mikä se voisi olla. Puhumattakaan siitä, että ryhdyttäisiin muuttamaan tätä mahdollista vinoumaa. Vanha elämänmalli on tuttu ja turvallinen, vaikka se aiheuttaisi enemmän tuskaa, kuin rauhaa. Uusi on tuntematon. Mitä tapahtuu, jos alankin toimia tai ajatella toisin? Menetänkö ystäväni ja maineeni?

Kuitenkin ympärillä näkee nykyään yhä enenevässä määrin sitä, miten ihmiset alkavat kyseenalaistaa asioita, osoittaa mieltään vanhoja rakenteita kohtaan. Yhä useampi tunnistaa tässä totuuden siemenen, ainakin kun asiaa vähän syvemmältä katsoo. Mutta koska vanhat ajatusmallit on niin syvälle meihin juurtuneet, on mahdotonta olettaa, että kaikki asiaa aavistelevatkaan suostuisi edes miettimään näitä juttuja muutakuin räkänauruhymiöiden ja kuittailujen kautta.

Merkkejä uuden aikakauden, ns 5D-ajan lähenemisestä on tosiaan ollut jo pitkään. Ihmiset on alkaneet heräilemään siihen, että asioita voi oikeasti katsella lukemattomilta muiltakin näkökannoilta, kuin siitä mihin on totuttu ja opetettu. Asioita saa ja pitääkin kyseenalaistaa, ainakin jos ne sellaisenaan tuntuu itselle vääränlaisilta, tai jos jatkuvasti saa esimerkiksi sellaista palautetta, että toiminnallaan aiheuttaa toisille mielipahaa tai jotain muuta negatiivista.

On jo reilun parin vuosikymmenen ajan puhuttu myös uuden ajan lapsista, indigo- ja kristallilapsista, jotka syntyvät kokonaan uudenlaisen auran kanssa ja ovat ns päivitettyjä versioita planeetan asukkaista, ja jotka ovat jo ankkuroituneen 5D-moodiin. Uuden ajan lapsista lisää mm täältä: https://www.kuudesaisti.net/uusi-aika/indigolapset-ja-nuoret

Miten tämän kaiken keskellä sitten olisi paras toimia? Pieni ihminen ei koe paljoon pystyvänsä, näin tulee helposti ajateltua. Se on osin tottakin; emmehän me pysty toisten ajatuksiin ja tekemisiin paljon vaikuttamaan, ainakaan suoraan.

Meidän on vain toimittava sen pohjalta, mihin itse olemme valmiita ja miten meidän oma intuitio ja sydän meitä ohjaa toimimaan. Voimme kertoa asioita, omia ajatuksiamme ja oivalluksiamme, mutta viime kädessä toiset ihmiset itse tekevät omat ratkaisunsa sen mukaan, mihin henkisellä tasolla ovat valmiita.

Tässä pätee jälleen kerran se mainio nyrkkisääntö, että tehdä voi mitä vain, kunhan se ei satuta ketään. Pala palalta, ihminen ihmiseltä, alkaa maailma hiljalleen löytämään sen oman kultaisen keskitien. Heräämään siihen, mikä se oma totuus ja voima on. Ja mitä useampi tämän oivaltaa, sitä paremmaksi maailma muuttuu.

kuva Unsplash

Kukaanhan ei kuitenkaan voi varmuudella tietää oikeastaan yhtään mitään tässä universumissa, meillä on vain kokemuksemme, uskomme ja muilta saatu tieto. Se, mikä on 100% varmaa, on se, että me emme koskaan saa tietää kaikkea. Onneksi ei tarvitsekaan.

Lisää kirjoittajalta Freian jäljillä

Uuden maailman edessä

Mikä saa ihmisen kohtelemaan toista alentuvasti? Halveksuen? Vihamielisesti? Mikä saa ihmisen suhtautumaan...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.