Yövieroitusta ja perhepetiä

 

Tässä pedissä meillä on nukuttu erinomaisesti, eikä univelkaa ole päässyt suuremmin syntymään.Olen siis jatkanut yöimetystä näihin päiviin saakka ja meidän perheessä ollaan nukuttu hyvin. Itse olen saanut pitkiä yöunia nukutuksi juuurikin imetyksen takia. Jos en olisi laittanut aamuyöstä rintaa taaperoni suuhun, olisi meillä herääminen tapahtunut 5-6 välillä, nykyisen 7-8 sijaan. Pari lisätuntia yöuniin ei tee varmasti kenellekään hallaa. Nyt on kuitenkin tullut aika yövieroitukselle.

Viime kesänä meillä oli pieni yritys vieroittaa poika yöimetyksestä mutta loppupeleissä se tuntui niin huonolta itsestäni, että se loppui pariin yöhän. Oliver ei ollut silloin vielä valmis siihen, enkä ollut minäkään. Hyvä kun kuuntelin omaa vaistoani tässäkin asiassa. Pakolla ja huonolla fiiliksellä ei pitkälle pötkitä.

Viime viikkoina itselläni alkoi tulemaan vahva tunne siitä että aika saattaisi olla nyt paljon otollisempi. Oliver on ollut levoton öisin, eikä ole rauhoittunut kunnolla edes öisin.

Nyt tuntuu että vaistoni oli oikeassa. Päätimme mieheni kanssa, että hän nukkuisi Oliverin kanssa ja minä nukkuisin toisessa huoneessa. Pari yötä meni hyvin ilman minkäälaista itkua. Ensimmäisenä yönä kun olin poissa kotoa, niin Oliver oli huudellut pari kertaa että: “Äiti kotiin”.  Mutta yllättävän helposti on mennyt kuitenkin tähän asti muutamaa yöllistä itkua lukuunottamatta. Olen oikeastaan hoitanut Oliverin nukuttamisen kokonaan tähän viimeiset 1,8- vuotta mutta nyt tämäkin siirrettiin mieheni vastuulle, ainakin vähäksi aikaa. Hyvä ajoitus, ei itkua eikä mitään! Vielä viime syksynä tuli sellaiset itkut ja taistelut, ettei tätä nukuttamistapaa isän kanssa voinut jatkaa.

Itselläni on ollut välillä tosi haikeita tuntemuksia. Illalla on ikävä omien rakkaiden viereen. Haikeutta aiheuttaa myös se, että tiedän että tämä on taas yhden aikakauden loppu. Poikani kasvaa kovaa kyytiä ja mikä valloittava persoona hänestä onkaan kehkeytymässä! Äidin ja isän sydän on ainakin silkkaa sulaa vahaa. Kohta meidän pieni vauva liihoittaa maailmalla menemään. Musta onkin alusta saakka tuntenut että Oliver on maailman kansalainen, joka lähtee kokeilemaan omia siipiään jo varhaisessa vaiheessa ehkäpä jopa toiselle puolelle maailmaa.

Toivonkin että olemme pystyneet tarjoamaan hänelle sellaisen kodin, että hän on itsenäinen, rohkea ja muut huomioon ottava (empaattinen), sekä muistaa kuunnella ja luottaa sydämensä johdatukseen.

Tehkää asioita niin kuin sydän sanoo, ei niin kuin muut sanoo!

<3:lla
Elina

Kaikille lukijoille on varmasti käynyt selväksi että imetän vielä. Oliver on 1,8-vuotias eli ei enää niin yleinen ikä imettämiseen. Taaperoimetys jakaa mielipiteitä hurjasti, jotka sen tuomitsee tai sitä vähättelee, niin ei tiedä oikeasti asiasta juuri mitään. Meidän nykykulttuurissa on totuttu näkemään nainen (seksi)objektina ja rinnat ovat länsimaaissa seksuaalisuuden graalin malja. Sen takia monet kavahtavatkin ajastusta, että kävelevä taapero voisi tulla itse tissille pyytämään maitoa. Rinnat historian saatossa ovat kuitenkin olleet aivan muuhun tarkoituksen kuin miehiä miellyttämään. Sivusta ja omasta erilaisesta arvomaailmasta on helppo tuomita ja huudella toisen erilaisia valintoja. Onneksi itse tiedän pitkän imetyksen selvät hyödyt sekä sen, että tämä on ollut meidän perheelle aivan oikea valinta. Ihana mieheni on tukenut minua sata prosenttisesti tässäkin asiassa ja se taitaa olla harvinaista?Toinen asia mikä jakaa mielipiteitä on perhepeti. Meillä nukutaan siis samassa sängyssä. Tosin meillä ei ole sänkyä, vaan 240cm futonpatjaa lattialla. Meille oli alusta saakka selvää, että annamme lapsen nukkua muutaman vuoden meidän kanssa samassa huoneessa. Se on pieni aika elämässä ja luo suurta turvallisuuden tunnetta lapsen elämään, joka kantaa pitkälle aikuisuuteen saakka. En itse voisi kuvitella että lapseni itkisi toisessa huoneessa pimeässä huoneessa, en saisi nukuttua itse silmäystäkään. Tämä sopii meille mutta toki on muitakin tapoja toimia. Mielestäni kannattaa kuitenkin hieman lueskella perhepedin eduista. Muutenkin se boksin ulkopuolelle katsominen kannattaa. Monessa asiassa ihmiset tekevät samanlailla asiat kuin muutkin tekevät juurikaan kyseenalaistamatta sitä onko se heidän perheessä hyvä juttu. Olemme auktoriteettiuskovaista kansaa ja jos neuvolasta sanotaan jotakin, niin se otetaan ehdottomana totuutena. Totuus ei löydy valitettavasti ulkopuolelta. Lopputulos olisi monesti tyydyttävämpi, jos perhe kuuntelisi omia tarpeitaan ja etenkin äiti omaa vaistoaan.

Picture

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.