Ihanaa ja kippeetä

 

Muistan kun eräs nuori mies pyysi minua tanssimaan ollessani 18-vuotias. Olimme kotkalaisessa yökerhossa ja pystyn vieläkin tuntemaan koko kehon läpi kulkeneen reaktion, vaikka siitä on jo noin 17-vuotta. Jännitin kaikkia lihaksiani ja olin kuin valmiina suureen taisteluun.Minussa käynnistyi automaattinen suojautumisreaktio ja rakentamani panssarin alla tunsin olevani turvassa. Edes jonkin verran. Mitä jännittyneempi olin, sitä itsevarmemmalta vaikutin todennäköisesti ulospäin.Vastasin ei kiitos – rauhallisen kuuloisesti, mutta sisälläni sylkäisin sanat miehen päälle kapinnallisesti. Melkein vihaisesti. Ne olisi voitu kääntää, että älä luulekaan voivasi IKINÄ voittaa minua ja käyttää hyväksi. Olin valmiina puolustamaan itseäni kuin jokin hurja super Xena -naissoturitar konsanaan. Ei riittänyt, että olisin ollut vain rauhallisesti oma itseni.

Oleellista ei siis ollut yökerhossa se, että sanoinko miehelle kyllä vai ei. Eikä edes se, että halusiko hän vain puhtaasti tanssia kanssani. Tärkeää ei myöskään ollut, että mitä itse halusin tai olin haluamatta.

Asian ydin oli pelko, joka ohjasi käyttäytymistäni. Se sokaisi niin, ettei minulla ollut hajuakaan mitä itse syvimmällä sisimmässäni tahdoin tai edes tunsin. Minun piti taistella ja olla valmiina puolustautumaan.

Olin oppinut liian monia rumalta tuntuvia, satuttavia ja ihmistä väheksyviä ajatusmalleja seksuaalisuudesta jo ennen kuin tiesin mitä koko käsite edes tarkoitti.

Olin oppinut ne tavalla, joka ei tarjonnut sanoja ilmaisemaan tämän asian herättämiä tunteita.

Tiesin ainoastaan, että ne herättivät outoa syyllisyyttä ja tunnetta selittämättömästä likaisuudesta. Näin jälkeen päin tiedän, että niistä puuttui rakkaus.

Yhtä-aikaa oli olemassa ihania seksuaalisuuden herättämiä tunteita, jotka tuntuivat hyvältä. Ne tuntuivat taivaalta, jossa mieli, sydän ja keho olisivat voineet levätä, jos se olisi ollut turvallista. Näin ei vain ollut.

Täydellinnen antautuminen ja itsensä paljastaminen juuri sellaisenaan oli ajatuksena houkutteleva, mutta aivan liian pelottava. Se ei tuntunut turvalliselta usein edes parisuhteessa, vaikka eräänlainen nautinto olikin toisinaan läsnä.

Nautinto saattoi olla siinä, mutta se ei ollut kokonaista. Sydän tuntui tyhjältä ja mielen valtasivat tunteet, joille ei ollut nimiä. Niitä oli vaikea ymmärtää. Nautinto jopa satutti ja sai olon tuntemaan yksinäiseksi ja hylätyksi. En ymmärtänyt, että miehet ja naiset voisivat olla samalla puolella. Hyväksyen, rakastaen ja arvostaen toisiaan juuri sellaisena kuin he ovat.

Näistä ristiriitaisista tunteista alkoi ihana ja kivulias matkani itseeni, naiseuteeni, seksuaalisuuteeni ja ehdottomaan rakkauteen. Ennen kaikkea juuri itseäni kohtaan.

Sillä tiellä olen edelleen ja se on kipeintä ja kauneinta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Siitä aijon kertoa tulevissa kirjoituksissani blogissani ja jos haluat, voit olla siinä ja kuunnella.

Minulla on koko ajan paljon opittavaa, mutta yhden asian tiedän jo varmaksi. Tärkeintä on rakkaus. Aina.

Kuvat on ottanut Maiju Palin.

Lisää kirjoittajalta Ihanaa ja kippeetä - Täydellinen mama

Viesti lääkäriltä

Kävin eilen babyn kanssa kävelemässä merenrannalla ja olisi tehnyt mieli kiljahdella tunteesta,...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.