Vyöhyketerapia huuhaata?

Picture

Vauvojen parasta lääkettä on tissimaito ja äidin hermoja rauhoittaa melkeinpä parhaiten luonnossa ja metsässä oleskelu.Olemme jo muutaman vuoden ajan käyttäneet vyöhyketerapeutin palveluja. Meidän luottohoitajana on toiminut Kirsi Sarimaa tai Kirsi Saimaannorppa, niin kuin yhdessä keskusteluryhmässä hänet esittelin (puhelimen ennakoiva tekstinsyöttö =D. “Saimaannorpalta” olemme saaneet erittäin hyviä vinkkejä lisäravinteiden käyttöön ja vauvan hoitoon. Kirsi on myös fytonomi eli  ravintolisä- ja rohdosasiantuntija, puhumattakaan hänen käytännön kokemuksestaan, joka yltää yli kolmen vuosikymmenen taakse. Käytännön kun yhdistää teoriaan niin siitä syntyy aika mukiin menevä yhtälö.

Elämme musta-valkoisuuden kulta-aikaa. Asiat ovat joko tai, eikä mitään siltä väliltä. Nettiviha kukoistaa ja kaikki julistavat omaa totuuttaa, on se sitten tiede tai jokin ruokavalio. Varsinkin netissä hyökätään toisinajattelijoiden kimppuun ja pysytään niissä ryhmissä, jotka puoltavat omaa totuutta ja näkemystä. Tottakai olen itsekin tähän syyllistynyt ja ehkä vielä joskus syyllistyn edelleen, mutta kun ihminen laajenee ja on avoin uudelle, niin näkökulma alkaa myös muuttua.

Olen mielenkiinnolla seurannut vastakkainasettelua niin ravinnon kuin vaihtoehtohoitojen välillä. Näissä molemmissa näkee kuinka omaa mielipidettä puolustetaan kuin soturit konsanaan, eikä edes yritetä nähdä tai ymmärtää toisen näkökantaa. Kaikesta ei mielestäni pidäkään olla samaa mieltä, mutta asioista keskusteleminen yleensä  luo jotakin uutta, joka hyödyttää meitä kaikkia. Mikään ei siis ole oikeasti musta-valkoista, ei edes tiede.

Tarina Taysin käytäviltä

Viime viikolla vauvalle nousi aikalailla yhtäkkiä 39°C kuume. Alle kolmen kuukauden ikäinen vauva on vietävä lääkärille jos on kuumetta. Kuume alkoi maanantai iltana pienellä lämmöllä ja oli seuraavana aamuna korkeimmillaan lähes 39 astetta. Vauva oli koko ajan hyvävointinen ja imi rintaa hanakasti. Kakka- ja pissavaippoja tuli tosi hyvin. Tiistaina aamupäivällä itselläni oli jälkitarkastus neuvolassa ja otimme sinne vauvan ja Oliverin mukaan. Lääkäri ei tutkinut vauvaa vaan kehotti menemään hänen kanssaan Taysin acutaan (ensiapua). Neuvolasta ei löytynyt kuumemittaria mutta huomasin kyllä, että kuume oli laskenut jo kivasti. Halusin kuitenkin mielenkiinnosta mennä Taysiin katsomaan miten koko prosessi etenee pienen vauvan kohdalla.
Kaksi tuntia acutassa ja siellä hoitajan kautta lääkärin tarkastukseen, jossa kaikki oli ok. Sieltä lääkäri kuitenkin lähetti meidät lastenpolille, jossa alettiin ottamaan verikokeita ja kuvattiin keuhkot. Kuume oli koko ajan hieman päälle 37 astetta eli se oli laskenut aamusta selvästi. Vauva oli koko ajan hyvävointinen ja söi hyvin. Lääkärin mielestä kuitenkin ainut vaihtoehto oli aloittaa antibioottihoito, koska vauvalla olisi muuten todella huonot selviytymismahdollisuudet tästä taudista. Pienellä vauvalla antibioottihoito tapahtuu siten, että päähän asetetaan kanyyli ja sitä kautta tiputetaan antibiootteja kolme päivää tipasta. Eli kyse ei ole mistään pienestä toimenpiteestä, puhumattakaan antibioottien huonosta vaikutuksesta pienen vauvan kehoon.
Kyseenalaistin lääkärin päätöksen monesta syystä mutta suurin niistä oli se, että näin ja tunsin vauvasta että kaikki oli hyvin. Lääkärillä meni hieman pasmat sekaisin kun sanoin, ettemme halua aloittaa antibioottihoitoa. Ilmeisesti kukaan ei ollut ikinä kyseenalaistanut vauvoille annettavaa antibioottikuuria tai siltä se ainakin vaikutti. Hän suostui kuitenkin tiukan sananvaihon jälkeen konsultoimaan toista lastenlääkäriä ja tämä oli ollut sitä mieltä, että antibioottien aloituksella ei ole kiirettä. Jäimme kuitenkin mielellämme lasten infektio-osastolle hoitoon yhdeksi yöksi seuraamaan tilannetta.
Seuraavana aamuna vauva oli melkeinpä terve. Antibiootteja ei ollut tarvittu, eikä muutakaan lääkitystä tai hoitoa. Kaikki testit olivat puhtaat, pissa näytettä myöden. Hieman yskää oli vielä jäljellä mutta muuten kaikki oli enemmän kuin hyvin.
Ennen kotiin  lähtöamme lääkäri opiskelija tuli haastattelemaan tapahtuneesta. Hän kertoi, että ottavat Urhon tapauksen seuraava päivänä professorin istunnossa esimerkki tapaukseksi. Kävimme oireet ja taudin hänen kanssaan lävitse. Kerroin, että olimme alkaneet ottamaan homeopaattisia lääkkeitä tautiin kuumeen noustessa ja pyysin kandia erityisesti kertomaan tämän professorille. Kerroin hänelle myös sen, että käytämme mielellämme länsimaista lääketiedettä myöskin, mutta antibiootit ovat mielestäni tosi tilanteita varten, niitä ei pidä käyttää vain huvikseen ja varmuuden vuoksi. Muustakin siinä puhuimme ja sainpa hiljaisen ja ujon lääkäriopiskelija pojan kertomaan, että heilläkin nukutaan kahden lapsen kanssa perhepedissä. Hieno, sanoin! Koin että lääketiede ja muut hoitomuodot lähentyivät toisiaan tämän casen ansiosta. 

Opetus:
– asioita kannattaa kyseenalaistaa ja niistä voi keskustella myös lääkärin kanssa ja sairaalassa. Sairaalassa tehdään suurin osa protokollan mukaan ja siitä harvoin poiketaan, varsinkaan jos potilas ei vaadi sitä
– sairaala ei omista vauvaa vaan hoidosta täytyy voida keskustella
antibiootteja ei kannata syödä turhaan
– äiti on pienen vauvan paras asiantuntija (äidinvaisto tai miksi sitä haluaa kutsua)
– homeopaattiset lääkkeet toimivat etenkin vauvoilla

Käytämme paljon erinlaisia täydentäviä hoitomuotoja ja meillä ne ovat toimineet ja se riittää meille. Muut saavat olla niistä mitä mieltä tahansa.

Kävin pari päivää sitten Kirsi Sarimaan hoidosta poikien kanssa ja kuvasin siitä osan. Sain idean yhtäkkiä, enkä ollut suunnitellut sitä mitenkään. Vauva oli tissillä ja kuvasin vasemmalla kädellä. Pää oli myöskin jumissa huonosti nukutun yön jälkeen, joten kysymykset ei ole mitään kauhean järkeviä. En lukeudu täydellisyyden tavoittelijoihin, joten antaa mennä =D

Picture

Kirsi ja pojat Kirsin vastaanotolla Tampereen Ratinanrannassa.Haastattelin Kirsiä pari vuotta sitten ja haastattelun löydät täältä.

Kun ihminen laajenee niin silloin tulee tilaa uudelle, ehkä sellaiselle mikä aiemmin tuntui mahdottomalta.

<3:lla
​Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.