Villivihannesten käyttövinkkejä lihansyöjille

eli miten raavaan miehen saa syömään rikkaruohoja?

Kesä tuli ja kaikki paikat puskevat nyt vihreää. Kiireisen työkevään takia palstakausi on käynnistynyt myöhässä, ja siksi palstalla on päässyt rehottamaan aikamoinen rikkaruohojen viidakko – varsinkin alueilla, joilta rikkaruohojen kitkeminen jäi jo syksyn kiireissä vähäiseksi. Niinpä palstakausi on alkanut (jo perinteiseen tapaan) rikkaruohosadon hyödyntämisellä.

Villivihannesten käyttävinkkejä lihansyöjille
Pari viikkoa sitten nokkoset olivat vielä pieniä.

Hortoilusivustoilta, villivihannesryhmistä ja alan kirjoista löytyy paljon ohjeita villivihannesten hyödyntämiseen. Omassa taloudessani haastetta on kuitenkin lisännyt se, että miehelläni on jonkinlaista fobiaa lähenevä suhtautuminen lähes kaikkiin kasvikunnan tuotteisiin, jos kyseessä ei ole ranskanperuna. Samalla minä yritän parhaani mukaan ujuttaa kasviksia hänen ruokaansa.

Kun kiinnostuin villivihanneksista, hyödynsin niitä tietysti ensin löytämieni tai kursseilta saamieni reseptien avulla. Ensiksi nokkoset sujahtivat nokkoslettuihin, nokkoskeittoon sekä intialaiseen Palak Paneeriin korvaamaan pinaattia. Klassikkoherkuiksi jo useamman vuoden ajan ovat muodostuneet voikukkamunakas Henriette Kressin reseptin mukaan ja vuohenputkipiiras, jonka reseptin olen muokannut tästä Marttojen reseptistä.

Nykyään villivihannekset ovat muuttuneet arkisemmaksi raaka-aineeksi, jota lisään sekaan lähes mihin tahansa. Viime aikoina olen yhdistänyt niitä aika estottomasti miehellekin maistuviin lihaisiin ruokiin. Tässä pari viime aikaista, onnistuneeksi osoittautunutta kokeilua.

Aurinkoinen kanacurry

Tämä lempeä curry saa keltaisen värin paitsi kurkumasta, myös voikukan terälehdistä, jotka samalla tuovat ruokaan hieman makeutta. Maistuu koko perheelle – chilin määrää voi säädellä makutottumusten mukaan. Muutenkin määrät ovat sinnepäin. Itse en koskaan mittaile, kun teen ruokaa, ja sekaan lentää sitä sun tätä aika summittain. Tässä siis muistinvarainen rekonstruktio siitä, mitä tuli tehtyä alkuviikosta.

Ainekset:

2 valkosipulin kynttä pilkottuna
1 kevätsipuli varsineen pilkottuna
500 g broilerin rintafileitä, vähän pienemmiksi paloiksi pilkottuna
rypsiöljyä paistamiseen
1 tl kurkumaa
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl garam masalaa
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl chilihiutaleita
2 dl kermaa tai ruokakermaa (kookosmaitokin käy)
1 dl voikukan terälehtiä
kourallinen nokkosia hienonnettuna
ripaus suolaa ja mustapippuria

Ohje:

Ruskista broilerin palaset vokissa tilkassa öljyä. Kun pinta on kiinni, siirrä vokin reunoille odottamaan, lisää öljyä ja kuullota hetki sipulia, valkosipuleita ja mausteita. Sekoita sitten broilerin palat mukaan niin, että ne muuttuvat keltaisiksi.

Lisää kerma, huuhtaise purkki tilkalla vettä ja lisää sekin sekaan. Revi voikukista pelkät keltaiset terälehdet sekaan ja hauduta, kunnes kana on kypsää. (Ei haittaa jos hieman vihreitäkin osia tulee, mutta ne ovat aika kitkeriä) Lisää hienonnetut nokkoset niin, että ne kerkeävät kiehahtaa (tai jos käytät jo aiemmin ryöpättyjä nokkosia, lisää ne melkein lopussa.) Lisää suolaa ja pippuria ja tarkista maku. Tarjoa keitetyn riisin kanssa.

Raviolit rapean pekonin ja vuohenputkien kera

Tuorepasta on toisinaan superkiireisen arjen pelastus. Tämä tuhti pläjäys raavaankin miehen makuun oli perjantai-illan pelastus, kun superhektisen työviikon jäljiltä oli jo pakko päästä syömään ja rentoutumaan ilman suurisuuntaisia kokkauksia. Useimmiten tuorepasta tulee nautittua peston (omatekoisen tai kaupasta ostetun) sekä tomaattien kanssa, mutta tällä kertaa annoin periksi miehen mieliteolle ja paistoin seuraksi pekonia. Rucola on lähes ainoa vihreä, jota mieheni jonkin verran syö tuoreena, joten kasvatan sitä parvekkeella ja napsin sieltä tähänkin ruokaan. Vuohenputkista kannattaa valita nuoria, vielä supussa olevia vaaleanvihreitä versoja. Jos näyttää siltä, että vuohenputket ovat jo ylikasvaneita, katso niiden alle – sieltä on yleensä uusiakin versoja tulossa. Voikukan juuret voi jättää poiskin, lisäilen niitä itse mielelläni ruokiin niiden maksaa puhdistavan vaikutuksen takia. Tässä ne menivät mukana täysin huomaamatta. Annos on kahdelle.

 

Villivihannesten käyttövinkkejä lihansyöjille
Syötäväksi kannattaa valita suppuisia, vaaleanvihreitä vuohenputkia.

Ainekset:

1 kevätsipuli varsineen pilkottuna
pari valkosipulin kynttä veitsen lappeella murskattuna ja pilkottuna
pari voikukan juurta puhtaaksi rapsutettuna ja hienoksi pilkottuna
1 dl vuohenputken nuoria versoja hienonnettuna
oliiviöljyä
1 paketti pekonia

1 paketti esim. juustotäytteisiä ravioleja

Tarjoiluun:

kourallinen rucolaa
raastettua parmesaania

Ohje:

Laita vesi kiehumaan. Kuullota kevätsipuli, valkosipulit, voikukan juuren palaset ja vuohen putket oliiviöljyssä. Lisää pekonit kokonaisina siivuina ja paista rapeaksi. Keitä raviolit tai pakkauksen ohjeen mukaan. Yhdistä kaikki, jaa kahdelle lautaselle ja ripottele päälle raastettua parmesaania ja rucolaa.

Villivihannesten käyttövinkkejä lihansyöjille
Tämä kelpasi paatuneelle lihansyöjällekin.

Lue lisää palstafilosofiastani täältä:

Rehottavakin palsta on henkireikä

Seuraa blogiani tykkämällä siitä Facebookissa

Tallenna

Lisää kirjoittajalta Magiaa ja maadoittumista/Katariina Krabbe

Miten vähentää ruokahävikkiä?

Tällä viikolla vietetään Hävikkiviikkoa, ja sain siitä inspiraation kirjoittaa aiheesta, jota olen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.