Viikonlopun rientoja ja vieroitusta

 

Olimme sopineet mieheni kanssa että aloittelisimme Oliverin yövieroitusta hänen tullessaan kotiin työreissulta. Olimme miettineet että siihen saattaisi kulua muutama yö ja minun olisi silloin  parasta olla yöt jossakin muualla. Siskon perhe lähti lomalle ja sain avaimet heidän asuntoonsa. Suunnitelma oli siis vedenpitävä...

Torstai koitti ja olin odottanut innolla koko viikon pääseväni vihdoinkin nukkumaan yön kunnolla ja muutenkin saamaan hieman omaa aikaa. Haimme mieheni Jaskan juna-asemalta ja sitten tultiin tänne kotiin viettämään perheen kanssa aikaa. Kuten arvata saattoi, niin enhän minä sitten mihinkään raaskinut lähteä yöksi. Ei siinä mitään, viikonloppu oli kuitenkin tulossa.

Perjantaina kävimme pelaamassa tennistä ja salilla. Päivä kului nopeasti mutta onneksi olin jo aikaisemmin viikolla sopinut muutaman nykyisen ja entisen urheilijaystäväni kanssa näkevämme kaupungilla.

Kelit on kyllä nyt hemmotellu meitä. Ulkona on mahtava puuhailla kaikenlaista mutta ihana käydä myös “ghettosalilla” hieman viilentymässä.

Vähän perjantaina alkoi muutamia juttuja pyöriä päässä ja alkoi myös tuntumaan että lähtisinkö ollenkaan tuulettumaan. Mietin että pärjääkö Oliver, miten jaska saa nukuttua, tuleeko ikävä, haluanko edes ylipäätään oikeasti eroon yöimetyksestä?

Lähdin kuitenkin ja se oli oikea päätös. Pitkiin aikoihin en ole laittautunut mitenkään erikoisesti. Nyt mietin vaattteita, miten laittaisin tukan, meikkasin pitkän kaavan mukaan  ja muutenkin hellin ja hoidin kehoani. Tein naisellisia juttuja mitkä on tosiaan jäänyt hieman unholaan viime aikoina. Oli myös ihanaa kuunnella musiikkia, tehdä asioita rauhassa, tanssahdella, juoda rauhassa viiniä, nauttia totaalisesta yksinolosta.

Asukokonaisuus tuntui omalta ja oli myös mukava päällä.
Pakolliset selfie vielä vessassa. Mun laukku on hauska. Tuttuja tuli vastaan kiitettävästi ja meillä oli kyllä hauska ilta.

Myöhään meni mutta hauskaa oli. Urheilijakemut on aina hieman eri tyyppiset muihin verrattuna. Illan aikana tuli juteltua vaikka ja mistä. Poliittisia juttuja taisimme myös hieman sivuta =D

Seuraavana aamuna Jaska ja Oliver tulivat morjestamaan. Rinta ei maistunut heti Oliverille mutta pikkuhiljaa höppänä lämpäsi sille taas. Vietimme päivää perheen kanssa ja sitten iltapäivällä lähdimme doula-kaverini Minnan 50-vuotis yllätys synttäreille. Synttäreillä oli mahtava meininki. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla riittävästi ja se oli hyvää.  Paikalla oli myös bändi joka soitti hienosti covereita. Talo sijaitse hienolla paikalla Vesilahdella rinteessä järvi näköalana. Kyllä Minnan kelpaa fiilistellä doulausten välissä. Harmi tosin etten ottanut yhtäkään kuvaa!

Vesilahdella vietimme mukavat muutaman tuntisin ja sen jälkeen lähdimme kaupunkiin juttelemaan vielä parin doula-ystävän kanssa. Koti kutsui kuitenkin jo 9 maissa. Nimenomaan koti, en halunnutkaan enää olla Oliverin ja Jaskan luota pois, joten omaan futon petiin vaan nukkumaan. Yövieroitus yritys jäivät siis tähän.

Sunnuntaina oli vuorossa kummityttöni Erikan rippijuhlat Hyvinkäällä. Uskomatonta että Erika on kohta 15-vuotias naisen alku. Klisee, mutta lasten kautta näkee tosiaan ajan kulumisen.

Perhepotretti. Oliverin asu oli erityisen onnistunut.
Selfie Hyvinkään kirkon pihassa
Erikasta on tullut nätti naisen alku.

Vauhdikas viikonloppu takana. Nyt on hienoa palata normaali arkeen ja rutiineihin. Arki on kuitenkin se mistä nautin oikeasti suunnattomasti, elämän pienistä iloista, rutiineista. Saan kuitenkin arjessa toteuttaa niitä asioita mitä haluankin. Vaikka olen Oliverin kanssa paljon, niin koen että en jää mistään paitsi vaan saan siitä itse elämääni erityisen paljon.

Muistakaa vaalia aikaanne lastenne kanssa, se aika menee erityisen nopeasti ohi <3

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Aika pienten kanssa on kyllä parasta aikaa. Nyt kun Vili jo menee yläasteella tunnen pientä haikeutta, kun minulla ei olekaan enää “pikkuista” vaan pituuteni ohi kasvanut teini.

  • Aivan totta Sari. Vaikka its eei tuntisi vanhentuvansa niin lasten kautta kyllä huomaa sen tosiasian että vuodet vierii…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.