VIHAN TUNNE, TUO NIIN PELÄTTY TUNNE

Vihan tunteet.. raivo.. kiukku…

Nämä voimalliset tunteet ovat niitä tunteita joita olen koko elämäni pelännyt kaikista eniten, niin itsessäni kuin toisissa. Ne ovat saaneet minussa aikaan aivan käsittämättömän voimakkaita reaktioita, pelosta kauhuun, paniikkiin, stressiin, pakenemiseen jne.

Lapsena opin, ettei vihan tunteet ole sallittuja. Jos en toimi miten vanhemmat pyytävät ja käskevät, minua rangaistaan. Sai vastaanottaa lauseen: ”Menehän häpeämään siitä, kun et osaa käyttäytyä!” Tai muita syytöksiä ja tuomitsemista. Olin nähnyt mitä ulkopuolellani vihan tunteet kontrolloimattomana tekevät ihmisille, ja sepä ei ollut kaunista katseltavaa eikä kuultavaa. Usein yöllä heräsin huutoon ja sain jo varhain uskomuksia, että jos vihan ja raivon tunne saa aikaan tuollaista parisuhteessa ja perheessä ja kaiken suhteen, minähän en suostu tuntemaan tuollaisia tunteita enkä näyttämään niitä muille. Jätin vihan tunteet ja kaiken siihen liittyvän sisääni, sinne kaikista pimeimpään sopukkaan, minne ikinä ne osasinkaan sulkea.

Tulin teini-ikään ja sittenhän ne tunteet alkoivat sieltä sisimmästä nousta myrskyn lailla, en enää osannut pitää niitä sisälläni pahan oloni takia. Vaan aloin huutamaan ja raivoamaan isälleni takaisin, minähän puolustan itteä henkeen ja vereen ja minähän en luovuta! Mullakin on tässä maailmassa oma paikkani ja minäkin olen tärkeä ja minunkin äänellä ja mielipiteellä on merkitys! No siinähän taistelin isäni kanssa, ja aivan turhaan, koska sain vaan vielä pahempaa vihaa niskaani. Ainut vaihtoehto oli suojata itseni ja mennä lukitun oven taakse ja musiikki täysille, jotta mun ei tarvi kuunnella syytöksiä. Lopetin puhumisen ja tämän jälkeen sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja aloitin terapiajakson.

Eli tässä on yksi esimerkki, mitä se saa ihmisessä aikaan jos jättää vihan sisäänsä, se todellakin sairastuttaa. Opin jo varhain miellyttämään ja olemaan se kiltti tyttö. Tiedän että niin moni on kokenut tämän saman. Varsinkin tytöt opetetaan varhain kitkemään vihan tunteet itsestään pois, ja näyttämään sitä hyvää ja kilttiä, iloista puolta itsestään ja olemaan oikein ihana ja kohtelias jokaiselle vastaantulevalle. Eikä tietenkään kannusteta siihen, että voisi sanoa vanhemmille, kun minuun sattuu, kun minua pelottaa, kun minusta tuntuu pahalta. Ei ole oikeutta sanoa EI. Ei ole oikeutta asettaa edes omille vanhemmille rajoja, kun heillä ilmeisesti on oikeus sanoa ja tehdä mitä mieleen tulee, ja sun lapsena täytyy se vaan hyväksyä ja kestää.. eli kestät sitten aikuisenakin muiden kaltoin kohtelut ja kaiken, ja sitten siinä onkin suossa jossa ei rakasta ollenkaan itseään. Ja vedät aikuisena myös puoleesi ihmisiä, jotka edustavat omien vanhempiesi rooleja ja malleja, eli saa kokea lapsuuden traumat ja uudestaan.

No mitenhän tämän mallin sitten voi rikkoa? Miten niitä kamalia kaikista pelätyimpiä vihan ja raivon tunteita itsessään sitten voi kokea? Miten ne vihdoin voisi hyväksyä osaksi itsekseen ja ymmärtää että nekin on vain tunteita niinkuin kaikki muutkin, ja ne tunteet ei edes ole pahoja tunteita vaan vihan tunne on terve ja rakentava tunne kun sitä käyttää oikein? Miten kokea turvaa tuntiessaan vihan tunteita tai kun näkee ulkopuolella vihan tunteita?

Isoja kysymyksiä…. Voin vaan kertoa omasta kokemuksesta ja näkökulmasta. Vedin puoleeni ihmisiä, miehiä jotka olivat vihaisia. He edustivat isääni, ihmistä jonka vihan tunteet eivät ole rakentavia. Nämä ihmiset ovat olleet suurimmat opettajani, myös oma isäni, ja on sitä edelleen. He ovat tulleet opettamaan mulle suhtautumaan vihaan suhtautumista rakkaudella ja anteeksiannolla. He ovat herättäneet minussa niin suuren pelon ja kauhun ja myös sen sisäisen raivon, joka on tuntunut niin räjähtävältä ja rajulta että miten siitä selviän.

Aiemmin tosiaan piilotin vihan sisääni ja olin muita kohtaan joskus parisuhteessani passiivis-aggressiivinen, koska ei vihan tunteet pysy täysin kenenkään sisällä, vihan tunteet niinku muutkin ovat energiaa, joten kyllähän ne tulevat sieltä esiin, esim jos joku ylittää rajasi ja loukkaa sinua, ei välttämättä ole suoraan toiselle vihainen vaan omassa sisimmässään on vihainen ja katkera.

Se hetki kun olen antanut vihdoinkin näille tunteille luvan tulla esiin, on suuri ja tärkeä asia. Se kun olen antanut itselleni luvan tuntea tämä vihan tunne, miltä se oikeasti tuntuu. Antaa sen virrata kehossani. Olla sen kanssa läsnä, huutaa ulos kaikkea sitä mitä en ole saanut sanoa mikä on minua vihastuttanut ja loukannut, olen päästänyt ulos sen tukahdutetun kivun ja trauman ja antanut niille vihdoin äänen. Samoin olen värittänyt, maalannut, tanssinut vihan tunteiden ja raivon kanssa, puhunut sille ääneen tai mielessäni kelle olen vihainen. Kirjoittaminen on auttanut myöskin tässä asiassa niinkuin auttaa minua ihan kaikessa, kun kirjoittaa kaikki ne ajatukset, ihan kaikista pahimmastakin päästä, antaa vaan tulla sensuroimatta, päästää ne ulos, ei pelkää sitä mitä omassa sisimmässään tuntee vaikka se tuntuisi kuin negatiiviselta tahansa. Ei negatiivisuus katoa, jos vaan ajattelee positiivisesti väkisin, vaan negatiivisuus katoaa omasta sisimmästä kun ne suostuu kohtaamaan ja todella tuntemaan! Tämä on mulle todella tärkeää, antaa jokaiselle tunteelleni luvan tulla, näin ne vapautuvat ja muuntuvat esim. rauhan tilan kokemukseksi. 

Olen oivaltanut että vihan tunne on todellakin tie omaan voimaan! Omaan soturivoimaan ja omaan tulienergiaan. Se on tie ottaa askeleet eteenpäin ja tehdä ne muutokset elämässä, mitkä täytyy tehdä. Vihan tunne auttaa asettamaan rajat. Vihan tunne auttaa puhumaan omaa totuutta myös vaikeissa tilanteissa, ei tarkoita sitä että täytyy egon kautta ruveta puhumaan ja hyökkäämään tai puolustautumaan, vaan voi sydämen kautta ilmaista omat tunteensa ja ajatuksensa aidosti ja täysin rehellisesti itseään ja muita kunnioittaen. Kun ottaa täyden vastuun omista tunteistaan ja kokemuksistaan, sitä ei tarvi koskaan syyttää muita niistä, ei edes vihan tunteen kokemisesta. Nekin on tunteita, jotka kuitenkin heräävät itsessään ja joille on tärkeää antaa tilaa, mutta sitten niistä on aika päästää myös irti. 

Kun antaa vihaenergian virrata vapaana omassa kehossa, virraten jokaisessa solussa, se voi kääntyä oman voiman tunteen kokemukseksi. Olen meditoinut tämän tunteen ja raivon kanssa, aluksi se tuntui niin hirveältä.. Teki mieli tehdä mitä tahansa, muuta kuin kokea tätä tunnetta, mutta sanoin vihan tunteelle että olet tervetullut ja pyydän, että muunnut omaksi voimakseni, ja tunsin että se toimi. Mussa syttyi joku uusi voima, joku uusi palo, elinvoima. Olen kokenut että menneisyyden masennukseni ja väsymykseni on johtunut myöskin tästä tukahdutetusta vihan tunteesta. Vihan tunteessa on niiin hirvittävän voimakas energia, sillä voi siirtää vuoria, jos sen jättää sisäänsä eikä se virtaa yhtään mihinkään, niin voiko odottaa muuta kuin väsymystä? 

Koen, että jos vihan tunteet pelottavat itsessä ja muissa, on tärkeää aloittaa ihan pienistä askelista. Vaikka aloittaa siitä että kirjoittaa kirjeen, sille jolle on vihainen muttei lähetä sitä, aloittaa jostain joka ei tunnu liian pelottavalta ja vaikealta. Samoin koen, että kun vahvistaa ensimmäistä chakraa eli juurichakraa, joka sijaitsee häntäluun alueella, joka on turvallisuuden tunteen alue, niin kun tämä turvan tunne itsessään lisääntyy, voi kokea turvalliseksi kokea kaikkia tunteita mitä itsessä tai muissa nousee. Turvan tunteen lisääminen on todella tärkeää. Juurichakraa tasapainottaa punainen väri esim punaiset ruuat, vaatteet, puiden halaaminen, metsässä oleminen, tanssi, keholliset liikkeet/liikunta. Juurichakrassa on siis kyse maadoituksesta, että tunnet olevasi yhtyedessä äitimaahan ja tunnet olevasi läsnä kehossasi, läsnä tässä ja nyt kaikilla tasoilla. Vahvista yhteyttäsi tähän hetkeen.

Olen kiitollinen näistä oppiläksyistä oman vihani ja muiden vihan tunteiden suhteen, koska vihdoin olen osannut löytää rajat, miten ne asetetaan. Olen ajatellut aiemmin, että myötätuntoinen ja rakastava sydän tarkoittaa sitä, että annan helposti anteeksi, ymmärrän ja ymmärrän, kuuntelen ja kuuntelen loputtomiin. Nyt tajuan, ettei se ole näin.

Rakastava ja myötätuntoinen sydän tarkoittaa minulle nyt sitä, että rakastan ensin itseäni kuunnellen omaa sydäntäni mikä tuntuu minusta hyvältä ja oikealta, ja seuraan sydämeni ohjausta ja kuuntelen omaa totuuttani keiden ihmisten kanssa haluan olla, mitkä asiat tukevat minun hyvinvointiani ja mitkä alentavat sitä. Kun rakastan itseäni ja pidän hyvää huolta itsestäni, olen onnellinen ja koen olevani turvassa, se leviää ympärilleni, ja muut voivat myös kokea olonsa turvalliseksi lähelläni.

 

 

Ole rohkea ja kohtaa ne pimeimmässä kaapissasi olevat luurangot, ja päästä sinne valo vihdoin sisään! Näin myös vihan tunteesi muuttuu rakkaudeksi. Näin voit vihdoin antaa anteeksi sekä itsellesi että muille, niille ihmisille jotka ovat sinua satuttaneet. Antaa anteeksi itsellesi, sen että itse olet omissa ajatuksissasi ja teoissasi satuttanut sinua itseäsi ja joskus olet satuttanut myös muita. Anna nekin anteeksi itsellesi, olet merkityksellinen ihminen kaikesta huolimatta ja kaiken vuoksi.

Ole itsesi paras ystävä, NYT.

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

Sinä et ole yhtäkuin menneet traumasi ja menetyksesi

Olet varmasti kokenut elämässäsi isompia ja pienempiä traumoja. Jotka ovat saaneet sinut...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.