Vihan lempeä syli

Onko mahdollista, että viha ei olekaan hävettävä ja paha asia, joka täytyy pitää kurissa hampaat irvessä? Voisiko olla niin, että viha onkin terve tunne, jolla on tärkeä viesti?

Viha suojelee rakkautta ja turvaa elämää
Viha asettaa rajat ja luo turvaa.

Viha piiloutuu

Viha on ollut minulle vaikea tunne. Kasvoin perheessä, jossa viha ei ollut meille lapsille sallittu tunne. Sitä ei saanut ilmaista sanoilla eikä teoilla. Lapsuudenperheessäni oli kuitenkin runsaasti tilanteita, joihin normaali reaktio olisi ollut viha.

Kun tiesin, että vihan ilmaisemisesta seuraa aina rangaistus, opin kääntämään vihan sisäänpäin. Aluksi vetäydyin tilanteista, sitten masennuin, sairastuin anoreksiaan ja satutin itseäni eri tavoin. Teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena käytin runsaasti alkoholia ja valitsin hajoittavia parisuhteita.

Myöhemmin työelämässä tein noin kolmen ihmisen hommat enkä osannut sanoa ei. Luulin, että minun oli pärjättävä ja jaksettava, jotta minut hyväksyttäisiin. En osannut laittaa rajoja muutenkaan. Olin täysin rajaton ja eksyksissä. Lopulta olin hukassa myös itseltäni.

Viha alkaa murtautua esiin

Parin viimeisen vuoden aikana sukellettuani aktiivisesti tantran maailmaan olen tullut tietoiseksi rajojen merkityksestä. Olen myös alkanut opetella niiden asettamista. Mutta vaikka tiesin, että rajat ovat tärkeitä oman voimani ja naisellisen energian virtaamisen kannalta, epäröin silti niiden asettamista ja tunsin niistä häpeää.

Älä pelkää vihaa. Viha on luonnollinen tunne, joka kuuluu elämään.
Viha on luonnollinen tunne. Kun se aktivoituu, kysy itseltäsi: “Mikä hätänä? Mitä pelkään?”

Viime sunnuntaina osallistuin Jari Koposen Vihatyökurssille. Olin päättänyt, että jo loppuu hissuttelu. Nyt otetaan viha haltuun ja laitetaan ne rajat kuntoon, prkele. Kurssi ja oikeastaan viha yllätti minut kuitenkin täysin. Opin, että Suomen väkivaltaisesta historiasta johtuen lähes kaikilla suomalaisilla on jossain määrin häiriintynyt suhde vihaan.

Viha on ymmärretty pelottavaksi, hajottavaksi voimaksi, joka tuhoaa elämän. Mutta itse asiassa viha ei ole hyvää eikä pahaa, se on vain neutraalia voimaa tehdä valintoja. Se, mihin tuon voiman suuntaamme, tekee vihasta hyvää tai pahaa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että vihan taustalla on aina jokin pelko. Jos tunnemme vihaa, jokin on uhattuna, sillä ilman pelkoa viha ei aktivoituisi. Vihan tehtävä on suojella rakkautta ja iloa, ja kun se aktivoituu, jokin uhkaa kykyämme tuntea näitä tärkeitä pehmeitä tunteita.

Vihan aktivoituessa on hyvä kysyä itseltään: Mitä minä pelkään? Mikä on uhattuna?

Kurssi ravisteli minua hyvällä tavalla. Opin senkin, että itse asiassa minun vihani ei ole huutamista, tyynyjen hakkaamista tai muuta mesoamista (vaikka niillekin voi joskus olla tilaus). Minun vihani on sitä, että asetan rajat ja ympäröin itseni sellaisilla ihmisillä, joiden seurassa minulla on hyvä ja turvallinen olo ja saan olla täysin oma itseni.

 

Ympäröi itsesi sellaisilla ihmisillä, joiden kanssa sinulla on turvallinen olo ja saat olla täysin oma itsesi.

Vihasta tulee ystävä

Vihatyökurssilla tehtiin monia eri harjoituksia. Itselleni voimallisin oli psykodraama, jossa sai etsiä keinon päästä pelosta rakkauteen. Minulta on puuttunut sekä äidin rakkaus että isän luoma turva. Niinpä sisäinen lapseni on kokenut suurta turvattomuutta, pelkoa ja yksinäisyyttä. Siksi rakkaus on tuntunut minusta etäiseltä enkä ole osannut ottaa sitä vastaan.

Psykodraamaharjoituksessa oivalsin, että tarvitsen turvakseni vahvan sisäisen isän. Enkä ainoastaan yhtä isää vaan neljän isän armeijan!  Vasta sitten sisäinen lapseni tunsi olevansa turvassa. Ja samalla hetkellä, kun koin olevani turvassa, sulin rakkauteen. Koin itseni todella vahvaksi, suorastaan voittamattomaksi. Ja rakkaus näytti lämpimältä ja kutsuvalta. Kutsuin sen ilomielin elämääni ja sulin sen lämpimään syliin.

Turvallisessa sylissä voi sulaa rakkauteen.

Vihatyökurssin psykodraamasta siis opin, että viha ei ole pelottava mörkö, jota vastaan pitää taistella tai joka täytyy tukahduttaa. Viha on välttämätöntä, se suojelee elämää. Olen luonteeltani lempeä ja pehmeä, joten vihanikaan ei ole räjähtävää ellen ole aivan äärirajoillani. Kun hyväksyn vihan osaksi elämää ja ymmärrän sen tärkeän tehtävän, voin käyttää vihaakin pehmeästi. Minun kohdallani se tarkoittaa rajojen asettamista ja turvaa. Silloin olen omassa voimassani ja rakkauden kyllästämä. Lepään rakkauden sylissä.

Vihatyökurssin jälkeen löysin tämän videon, jolla eräs tantrisista opettajistani, Jumana Sophia, kertoo feminiinisistä rajoista. Kun sallin vihan suojella rakkauttani, pystyn asettamaan joustavat rajat. Ja sallin itselleni senkin, että nuo rajat muuttuvat hetkestä toiseen. Sitä on feminiininen virtaavuus ja muuntuminen.

1
1
Lisää kirjoittajalta Himalajan Nauru/Liisa Korhonen

Mantra

Tänään palaan juurilleni. Ihmiset ovat aina laulaneet, ja aivan erityisesti laulaminen on...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.