Viha ja rakkaus rahaan!

 

Kuinka raha pyörittikään elämääni ennen, kuinka rahan takia tekee valintoja ja päätöksiä. Kuinka se osaakaan pelottaa ja ajaa tiettyihin valintoihin. Onko se sen arvoista että menetät terveytesi, saat rakkaasi voimaan pahoin. ahdistus asiasta voi viedä sinut pohjalle, mutta mikä on sinulle pohja ja voisiko se kuitenkin opettaa sinulle jotain hyödyllistä. itse voin kokemuksesta sanoa että mikä rikkaus onkaan ollut kokea se oma pohja asian kanssa.
Sellaisesta tilanteesta, niiden keinojen ja ihmisten tulleessa elämääni, joiden tuella ja avulla olemme päässeet, tähän pisteeseen jossa elämme tällähetkellä! Jokainen kuoppa ja hetki on tuonut niin paljon kiitollisia hetkiä ja kokemuksia. Palaanpas n 17v takaiseen elämäämme ja kerron matkasta siellä teille hieman. =)

Opinnot loppuivat joulukuussa. Opintotuki loppui ja asumislisä. Voih mikä katastrooffi, kuinka menimmekään tiukoille, kuinka se ahdistikaan.
Asumistuesta tuli kieltävä päätös, meillä oli muka tarpeeksi tuloja täh.. eihän meillä jäänyt käteen kuin just sen verran että vuokra saatiin maksettua, millä me syötäisiin ja sekin vielä että millä me saadaan kaikki extra maksettua jos tulee. Oih kauheaa, ihan kauheaa. Meille oli tulossa pikkuinen vauva, joka kasvoi mahassa. Yksi pikkuinen ihanuus, jolle ei olikos varaa edes ostaa vaunuja, tai saatikka muita välineitä, voih ihan kauheaa aikaa oli tuo ihan järkyttävää oli miettiä jokainen päivä mistä saisi sen päivän ruoat itselleen. Vuokrat oli maksettava eihän meillä varaa että asunto menisi alta, joten ruoasta oli tingittävä.
Päivät kuluivat ja laskuja pukkasi postilaatikosta, elämä oli yhtä laskujen maksua, kun rahaa tuli jokainen penni meni laskuihin. Ihan perus laskuihin, ei extroihin ollut varaa. Tälläistäkö toivoin. No en en vitjake sentään toivonut.Miehelläni oli tunti palkka töissä, mutta se ei riittänyt mihinkään. Sillä alalla ei todellakaan ollut hyvä palkka. Ja itse olin työttömänä noin 1kk ja sitten äitiyslomalla… on ihan perseestä kun vauvoja syntyy tuollaiseen tilanteeseen, ettei oikeasti mahdollisteta äideille rentoa ja hyvinvoivaa aloitusta lapsen kanssa.Rahaa tuli sen lapsilisän verran enemmän kuin aijemmin ainut että äitiysraha opiskelujen jälkeen oli minimi että oikeasti tulomme pienenivvät valmistumisen jälkeen sen monen monta tonnia silloin,,, markka aikana. Vaikka olin työtön niin äitiyspäiväraha oli ihan surkea siihen verrattuna ja lapsilisä oli ihan hurjan pieni, että eipäs päästy hurraamaan. Mitenkäs oikeasti lapsiperheet pärjää kun tälläinen tilanne.

No emme silloin ymmärtäneet että olisimme voineet uudelleen hakea asumistukea kun meidän perheessä oli väkimäärä lisääntynyt… ainut että varmaan ei sitäkään oltais saatu kun asuntomme oli sen verran pikkuinen että neliömäärät ja muut ei olis riittäny… sossusta en ollut silloin edes kuullutkaan että sieltä olis voinu hakea rahaa, se oli ihan kysymysmerkillä.

 

Sairaalassa jouduin olla käynnistyksessä ennen vauvan syntymää kolme päivää ja sen jälkeen en voinut olla kuin kaksi päivää, olin ihan kauhuissani kuinka maksaisimme nämä päivät tuolla, kuinka pystyisimme maksamaan kun ei sitä rahaa ollut siihen ruokaankaan ja sitten tulisi vielä tälläinen lasku!
Olin ihan paniikissa, olin ihan uupunut kaikesta kotiin päästyäni, kuinka selviäisimme. Silloin näköjään olen sivuuttanut nämä tunteet ja pakannut ne kehooni, olihan se pärjättävä, olihan se ja eihän se olisi mitään auttanut vaikka olisin itkenyt tai voivotellut mistä perkeleestä sitä rahaa olisi muuten tullut… oli vaan tingittävä.Menin monen monta vuotta muiden vahoilla vaatteilla joita sain silloin tällöin. Ei ollut varaa valita millaisia vaatteita käyttää koska ei ollut varaa ostaa. Minä ihan lamaannuin tunteiltani, elämäni ei todellakaan ollut sitä mitä olin unelmoinut… no en tiedä mistä enää edes olin unelmoinut, ei uskaltanut pysähtyä sitä kuuntelemaan kun olisi romahtanut pian kaikki, ja eihän sitä voinut romahtaa oli lapsi hoidettavana ja sehän oli unelmani, olin saanut lapsen unelmani, ja elin “helvetissä”. Siltä se oikeasti tuntui.Kun elät neljän seinän sisällä, kaikkien muiden almujen varassa. Hyväähän ihmiset ajattelivat antaessaan tavaroita ja vaatteita, mutta voin sanoa ettei se ollut yhtään kivaa!! Ettet yhtään pysty miettiä mikä olisi sinun juttusi vaan meillä oli ystävältä saadut rikkinäiset sohvat joilla koitimme pärjätä, jostain saimme peittoja että rikkinäiset sohvat saatiin piiloon ja niillä pystyi istua ja olivat oikeasti edes hieman siistimmät.

Olin tottunut elämään muiden näköistä elämää, joo olin tietysti tottunut olemaan myös kiitollinen muiden ystävällisyydestä kun lahjoittivat meille vaatteita, huonekaluja ja muiden pöydässä syötiin, välillä hävetti käydä kahvilla kun söi niin paljon kuin tarjottavaa pöydässä riitti, kun ei tiennyt missä seuraava ateria itselle olisi, vauva sai maitoa kyllä. Huh näiden tunteiden kohtaaminen sattuu ja ottaa kipeää nostaa ne ilmaan. Vaikka oli muiden armoilla elämisestä kiitollinen niin toinen tunne minkä olen sieltä piilottanut on ollut nolous, häpeä, tuska siitä että enkö mä pysty oikeesti päättää omassa elämässäni edes siitä syönkö seuraavaksi perunan vai makaroonia.Voihan huh huh kuinka raha onkin kipeä aihe, kuinka olemmekaan monen monta vuotta eläneet ihan järkyttävissä oloissa. No sitähän ei halunnut tuoda julki että millaista meillä oli, hävettää nytkin tämän asian ylösnostaminen, kuinka voikaan elää oikeesti niukalla rahasummalla ja oikeasti unohtaa itsensä.. kuinka siihen rahamäärään syntyi pikkuinen nyytti lisää.Oli todella surullista kun jouduit miettiä miten ottaisit äitiyslomasi koska siitä maksettava raha oli niin paljon pienempi kuin kodinhoidon tuki ja välissä oli vielä muuttunut raha euroikis, ja sit kaikki kallistui sillä 6x summalla…. ihan kauheaa!!! ei saanut mistään edes sen verran kuin ennen sitä… tulot eivät nousseet mutta ostettavat asia nousivat, vaaaaaaat!!!!

Olin ihan epätoivoissani, ihan epätoivossa, että elämä on niin kurjaa niin järkyttävää. No onneksi minulla oli kaksi ihanaa pikkuista ilopilleriä elämässäni, kuinka heitä rakastinkaan ja sellainen äiti kuin olisin halunnut olla, niin oli mahdottomuus, olisin niin halunnut pystyä lasteni kanssa tekemään asioita, sillai extemporee… mihinkään ei ollut rahaa, mitää extraa ei pystynyt tekemään ei sitten mitään… huh kun sattuukaan nostaa nuo tunteet ylös. Kuinka olenkaan surullinen siitä millaiseen tilanteeseen ihmiset ajetaan tuon rahan kanssa!!! Kaikki asiat elämässä sä valitset rahasta. Väitän näin ja itse koen näin. Mä olen koittanut hokea itselleni että raha ei tee onnelliseksi, rahalla ei ole väliä, mutta en mä sitä vaihtais aikaan lasten kanssa, meidät laitetaan myymään itsemme ja elämämme että saisimme kaiken maksettua ja ostettua ja tehtyä maailmassa edes jotain, siihen onko sinulla rahaa, muuten olet vanki ja kuinka ollakkaan et voi tehdä mitään mihin ihmisillä olisi ja voisi olla.

Raha tuo niin suuren kivun ja vihakin nousee siitä miten se hallitsee tai ne ihmiset hallitsevat joilla siihen on valta pyörittää sitä.

Palataampas sitten takaisin tähän päivään. Tuo kaikki aika jolloin elimme noita niukkoja aikoja, on tuonut paljon hyvää elämäämme tänäpäivänä. Sinnikkyys, elämänilo, rakkaus toisiimme, ymmärrys oikeasti siihen mikä on tärkeää ja viimisimpänä, mistä käsin olinkaan alkanut ponnistaa eteenpäin elämässäni. Huomasin tässä että minussa sisälläni on koodattu, liikkeelle panevaksi voimaksi ahdinko ja ahdistus! Nyt olen valmis jättämään tuon menneeseen ja ottamaan uuden ilolla ja inspiraatiolla eteenpäin vievän voiman itsessäni liikkeelle panevaksi voimaksi käyttöön !

Lisää kirjoittajalta Sisimmän VOIMA / Eva-Lena

Pakurin taikaa!

Eksyin pakurin maailmaan monta vuotta sitten, pikkuhiljaa vuosien saatossa siihen on hioutunut...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.