Viha ja neiti etsivä

Viime aikoina olen huomannut paljon keskusteltavan vihasta ja se on saanut miettimään tämän asian olemassa oloa myös omassa elämässäni.Vihaa herättäviä tilanteita on maailmassa monia, mutta varmasti jokaisella on omat toistuvat “suosikkinsa”. Itselläni ainakin. Ei tarvitse kelata kuin viime päiviin niin löydän hetkiä, joina tämä jollain tavalla kehoa jäykistävä usein toistuva tunne on noussut pintaan.Leikin siis hieman neiti etsivää ja menen ajassa taaksepäin tarkastellen, että mitä tapahtui. Keskustelin erään elämässäni paljon mukana olleen ihmisen kanssa ja huomasin kuinka hyvin pian palleani alkoi jännittyä. Tämä tapahtui meille hänen kanssaan hyvin tyypillisessä tilanteessa, jossa yritin kertoa miltä minusta tuntuu.

Toinen osapuoli, peilini, ei huomioinut tunteitani millään tavalla vaan jatkoi omaa tarinaansa. Kokemukseni mukaan hän on tehnyt näin aina, jolloin minusta on tuntunut, ettei tunteitani ole oikeasti olemassa. Tämä puolestaan on herättänyt kokemuksen siitä, etten voi vaikuttaa elämääni. Eiväthän epäoikeuden mukaiseksi tuntemani asiat tämän ihmisen kanssa ole olemassa, joten kuinka niitä voisi muuttaa..

Peiliksi nimitän tätä henkilöä siksi, että hän juurikin näyttää minulle itseni. Toivon elämääni jotain, mutta toinen ihminen on tarpeistani eri mieltä ja vähättelee ajatuksiani täysin. Tapani reagoida on ollut sisäinen vihaisuus, koska olen antanut tämän henkilön määrittää minulle tärkeät asiat turhiksi. Peilini näyttää, että kuinka kohtelen itseäni ja minulle tärkeitä asioita.

Luulen herkästi, että olen vihainen toiselle ihmiselle ja siksi saatan syyttää häntä tunteestani. Todellisuudessa vihani johtuu itseni laiminlyömisestä, jonka hän ainoastaan peilikuvallaan osoittaa minulle. Hänhän vain elää oman totuutensa mukaisesti ja minulla on päätös siitä, että kuinka itse elän.

Tarkastellessani asiaa enemmän huomaan saman kaavan toistuvan joissain toisissakin ihmissuhteissa. Niissä peilinä on yleensä juuri sama ihmistyyppi, joka herättää minussa tämän saman kiukun tunteen. Koen, että minun on vain luovuttava itselleni tärkeistä asioista heidän vuokseen.

Kyllä, viimeiseksi kirjoittamani lause särähti jopa omaan korvaani. Siitä huolimatta olen toiminut näin lukuisia kertoja ja kyllähän se kiukku siellä enemmän tai vähemmän ilmeisenä on pullistellut muskeleitaan useamman kerran.

Tarvitsen taas sisäistä neiti etsivääni, koska haluan selvittää tällaiseen kaavaan jonkinlaisen muutosta tukevan kikan. Olen nimittäin melko kyllästynyt sisälläni tapahtuvaan toistuvaan kiukutteluuni. Otan valtavan suurennuslasin esille ja pistän itseni sen alle.

Kuka minä olen ja mitkä ovat syvimmät tarpeeni. Näitä asioita tarkastelen työvälineelläni ja oivallan, että tämä tieto on ensisijaisen tärkeää. Mikäli olen näistä asioista perillä juurta jaksaen, voin ottaa myös vastuun itse niistä. Siis syvimmistä tarpeistani, jotka ovat perustavanlaatuisen hyvinvointini kannalta tärkeitä.

Voin päättää, että mitkä asiat ovat niitä joita elämääni todella sydämestäni haluan. Voin alkaa luottamaan itseeni ja tämän perinpohjaisen tarkastelun tuloksiin. Voin kiittää peilejäni siitä, että ne opettavat minut tuntemaan itseni paremmin. Voin hyväkyksyä vihani liittyen kasvuuni ja antaa sen mennä kehoni läpi niin, etten puutu siihen. Huomaan sen edelleenkin nousevan tutuissa tilanteissa, mutta nyt ymmärrän sitä.

Nyt näen kuinka olen tarvinnut jotain, mitä en ole itselleni antanut. Muisto tästä saa herkästi vieläkin palleani jäykistymään, mutta nyt tiedän voivani päättää toisin. Tämä vaatii hieman harjoittelua, mutta tietoisuus tunteeni syistä vie minua koko ajan eteenpäin. Voin kiittää palleaani siitä, että se muistuttaa minua itselleni tärkeistä asioista.

Moni asia voi synnyttää meissä tämän voimakkaan ja puristavan tunteen, mutta tärkeintä on löytää sen alkuperä ja yrittää ymmärtää sitä. Vihaa kannattaa rakastaa, ei vihata ja vastustaa. Tämä saa elämänvoiman kehossa jälleen virtaamaan ja auttaa kuulemaan meille tarkoitettuja tärkeitä kuiskailuja. Tai huutoja.

Toivon teille voimaa omiin tutkimusmatkoihinne ja muistakaa rakastaa itseänne niin kippeeltä kuin välillä tuntuukin. Ainakin itse opettelen tätä koko ajan!

 


Lisää kirjoittajalta Ihanaa ja kippeetä - Täydellinen mama

Viesti lääkäriltä

Kävin eilen babyn kanssa kävelemässä merenrannalla ja olisi tehnyt mieli kiljahdella tunteesta,...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • On niin mahtavaa huomata, että voikin toimia toisin : ) Vaatii välillä harjoittelua, mutta varmasti on sen arvoista. Kiitos Olga kommentista ja huippua kevään odotusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.