Vesi vanhin voitehista

Moni minut tunteva tietää, että olen maailman huonoin juomaan vettä. Olen kokeillut kaikkea aina mobiiliapplikaatiosta jääkaapin ovessa olevaan kultatähti-taulukkoon, mutta jaksan ehkä pari päivää tsempata ja sitten homma taas unohtuu. Olen kirjoittanut itselleni ylös perusteita, miksi vedenjuonti on tärkeää ja paasannut julkisesti, että nyt alan juoda kolme litraa vettä päivässä, vaikka kuolisin. Ajatus hyvä, mutta eipä ole toiminut. Luulisi, että kroppa huutaisi janoa, mutta omani on kai niin tottunut juomattomuuteen, ettei se osaa kaivata muuta. Paitsi nyt.

Juoksutreenien myötä minulla on koko ajan jano! Edes tavoitteellinen ja rankka salitreeni ei ole aiheuttanut tällaista janoa, mutta nyt olen koko ajan ryystämässä vettä. Heti aamulla herättyä menee puoli litraa, työpäivän aikana toinen ja illalla vielä pari lisää. Kokonaisuudessaan vedenjuontini on ensimmäistä kertaa elämässäni varmasti nyt aika lailla siinä missä pitääkin. Kuinkahan tämän tahdin saisi pidettyä yllä? Vinkkejä?

Vedenjuonti ja lisääntynyt aerobinen liikunta on aiheuttanut selkeästi jotain muutosta aineenvaihdunnassa. Hikoiluttaa, vatsa toimii vauhdilla, nälkä kurnii tavallista useammin ja tunnistan janon tunteen aiempaa paremmin. Vedenjuonti on myös lisännyt kivasti energiatasoja. Toivon, että energiatasot pysyisivät, mutta nuo muut sivuvaikutukset tasoittuisivat jossain vaiheessa. Tokihan ne ovat varsin normaaleja, kun elämäntapoihin tulee muutoksia. Silti yllättävää, kuinka paljon vedenjuonnilla voi saada muutosta aikaan olossa.

Vesi on jännä juttu muutenkin. En ole koskaan ollut kova uimaan: usein olen heittänyt talviturkin vasta heinäkuussa, joinain vuosina en lainkaan. Tänä kesänä on kuitenkin useamman kerran tullut sellainen fiilis, että olisipa kiva mennä. Pulahtaa viileään veteen jossain rauhallisessa paikassa ja kellua siellä ilman kiirettä. Jonakin iltana suuntaan kyllä auringonlaskun aikaan rantaan ja nautiskelen merestä oikein urakalla.

Ehkä hyvä fiilis uimisesta juontaa juurensa alkukesään, kun ystäväni pyysi minut mukaan testaamaan paikallisen avantouintiseuran saunaa. Monta kertaa mietin, että miksi ihmeessä suostuin moiseen, mutten voinut enää peruakaan, kun olin lupautunut. Olihan siellä sauna, mutta silti ajatus uimisesta kymmenasteisessa vedessä oli hyinen (avantouintia oikeasti harrastavat voivat vapaasti nauraa lämpötilalle, olen ikuinen kylmäkalle 😀 ). Jälleen kerran kuitenkin huomasin, että kannatti mennä, vaikka etukäteen mietitytti: kävimme useamman kerran pulahtamassa meressä ja se oli mahtavaa! Kyseisenä päivänä satoi, mikä loi kivasti lisätunnelmaa. Tuntui lämpimältä, vaikka oli viileää. Lupauduin jo tuon reissun jälkeisissä hyvissä fiiliksissä lähtemään talvella kokeilemaan kunnon avantouintia ystäväni kanssa. Saa nähdä mitä siitä tulee…mutta kai sitä on vain painettava pipo päähän, bikinit päälle ja otettava haaste vastaan!

Lisää kirjoittajalta Elämäni sisältöä

Puolimaraton meni pipariksi

Kerroin aiemmin täällä suurista suunnitelmistani juosta puolimaraton tänä syksynä. Alkukesästä suunnitelmani tuntui...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.