Vauvakuulumisia

Pari vuotta sitten aloitimme tukiperheenä ja saimme yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa hoivattavaksi ihanan pienen tyttösen. Tätä tyttöä, joka edelleen kuuluu elämäämme, hoitaessa aloin haaveilla omasta pienestä tytön tylleröstä. Ensin se oli vain ajatus “ehkä joskus mullakin” ja pikku hiljaa se muuttui vahvemmaksi toiveeksi. Nyt meillä on pieni Lumikki-tyttö, joka taisi kuulla toiveemme tuolta jostain. En voisi olla onnellisempi ja kiitollisempi tästä maailman suloisimmasta tytöstä, joka on jo päälle kolme kuukautta. Hän hymyilee ja nauraa paljon ja on helposti tyytyväisen oloinen. Nyt olen myös ymmärtänyt sen, kuinka upeaa oli saada juuri tyttö. Raskausaikana kaikki sanovat, että tärkeintä olisi se, että lapsi on terve. Tottakai se on tärkeintä, mutta haluja ja toiveitakaan ei ole syytä kieltää. Kyllä minä toivoin kovasti tyttöä, jonka kanssa voisin tehdä tyttömäisiä juttuja. 
Picture

Moro teillekki!
Miten meillä muuten on mennyt? Hienosti. Olemme puhuneet miehen kanssa, että lisää lapsia vaan, jos tällaista on. Ei vaan, tai ei ainakaan ihan heti – mielellään. Olemme saaneet nukkua. Siis NUKKUA ihan tosissaan. Aivan jotain muuta, mitä esikoisen kanssa. Nyt tosiaankin ymmärtää sen, miten väsymys sumentaa ajatukset ja tunteet, tekee saamattomaksi tai suorittavaksi ja kuinka kehoyhteys katoaa. 

Nukkuminen ja rauhallinen elämä ei kuitenkaan ollut ihan itsestäänselvyys alusta asti. Pariviikkoisena vauva alkoi rohisemaan öisin, kun syötin häntä. Maito nousi hengitysteihin ja tuntui vaikeuttavan oloa. Sama juttu oli aikoinaan Jeren kanssa ja Jerellä saimme siihen heti avun vyöhyketerapiasta ja oman ruoansulaukseni parantamisesta. Lumikin suhteen piti karsia limaa tuottavia ruokia pois ja näin rohina ja suurempi kitinä poistui. Ihan selvä huutoreaktio tuli raakasuklaasta ja siksi suosittelenkin, että odottavat ja imettävät äidit nauttisivat tätä stimuloivaa herkkua kohtuudella. Myös kahvi, jota join kupin päivässä tuntui aiheuttavan epämukavuutta. Karsin ruokavaliostani lopulta kaikki lehmänmaitotuotteet, gluteeniviljat, mukaanlukien kauran sekä kahvin ja kaiken suklaan. Tilanne rauhoittui ja kaikki limaisuus katosi nopeasti. 

Iltakitinä tai huuto kuitenkin jatkui iltaisin, vaikka päivät meni hyvin. Tähän eivät auttaneet ruokavaliomuutokset, probiootit tai homeopaattiset. Mutta pelastava enkeli saapui ja hänen opeilla olemme juuri tässä ja nyt nauttimassa virkeästä elämästä. Synnytysvalmennuksen syksyllä pitänyt Silja Seppänen kysäisi meiltä samoihin aikoihin tilanteestamme tietämättä, haluaisimmeko oppia erään uuden vauvanrauhoitusmenetelmän ja samalla osallistua opastusvideon tekoon. Ehdottomasti halusimme ja en tosiaankaan tiedä, missä olisimme ilman tätä menetelmää. Iltasella, yleensä viimeistään kahdeksan yhdeksän aikaan tyttö alkaa edelleen kitistä ja viimeistään tässä kohtaa mies astuu kuvioihin kapaloviltin kanssa. 

Kerron rauhoitusmenetelmästä tarkemmin erillisessä postauksessa videon ja ohjeiden muodossa, niin toimiva se on meillä ollut että ansaitsee tulla laajalle levityksi. Sen verran vihjaan, että siihen kuuluu viisi kohtaa, joista ensimmäinen on vauvan kapalointi. Siinä kapalossa Lumikki myös menee nukkumaan ja hyvin nukkuukin. Onneksi tätä samaa menetelmää tullaan opastamaan lähiaikoina ainakin Tays:n kätilöille – juuri tätä tarkoitusta varten meitä kuvattiin tähän opastusvideoon. Samalla saimme kertoa ajatuksiamme synnytys- ja vauva-asioista eteenpäin kouluttaville tahoille, ja ainakin meitä haastatellut nainen, kätilötyön lehtori oli innoissaan ajatuksistamme. 

Olemme olleet valitettavan saamattomia videon teossa, mutta haluaisimme tehdä siitä kunnollisen. Sellaisen, jossa vauva oikeasti itkee ja se saadaan rauhoittumaan. Kitinähetkellä ei kuitenkaan ole ensimmäisenä ollut mielessä, että aletaanpa kuvaan ja selittämään asiaa. Mutta se on tulossa ihan pian! Idea on antaa käyttöohjeet, joita sairaalassa ei paljon jaeta vauvan tuoreille vanhemmille. Mikäli itkuun ei tehoa syöttö, tai vaipan vaihto (poislukien myös allergiat) on syytä olla hallussa tekniikoita, joilla rauhottaa vauvaa. Pieni vauva kun ei osaa vielä itse rauhoittaa itseään. Menee noin kolme kuukautta että vauvan hermosto kypsyy. Tällöin  myös monella loppuu turha itkeskely. Nämä menetelmät ovat tarkoitettu juuri hermoston rauhoittamiseen. Olisimme kaivanneet tätä oppia jo Jeren kohdalla. Vaikka hän ei iltaitkeskellyt, olisi hän ehkä nukkunut kapalossa pidempiä pätkiä. Mutta kaikki opit tulevat meille tietenkin aina oikeaan aikaan kasvun kannalta. 

Sektiosta olen palautunut hyvin. Mitään kipuja ei ole ollut ja fyysinen kuntoni ja oloni on hyvä. Teen päivittäin vaunulenkin. Vähän venyttelyä, joskus kevyitä keskivartaloliikkeitä, ryhdin parantamista sekä lantionpohjanlihaksia olen tehnyt synnytyksen jälkeen. Isompi treeni ja juoksu saa vielä odottaa, vaikka mieli tekisi jo saada hikeä pintaan. Onneksi asumme kolmannessa kerroksessa ilman hissiä (onneksi ja onneksi…ei aina), niin myös siinä saa hyvää päivittäistä treeniä vauvaa kantaessa. Olemme myös olleet alkuvuodesta ilman autoa ja muutenkin käyttäneet sitä tosi vähän tässä uudessa kodissa. Hyötyliikunta on niin huippua ja mietimme koko autosta luopumista. 

Painoa sain raskaana vähän reilut 10 kg, joista jäljellä on enää 1 kg. Tosin ensimmäisestä raskaudesta on myös 5 kg ennestään normaali/ihannepainoni päälle. Vaikka en ole mieleni mittareilla ihannemitoissa, olen kuitenkin aika sinut kehoni kanssa. Sen on tärkeintä antaa palautua omassa tahdissa ja ekan raskauden jälkeen kriiseilin tarpeeksi uuden olemukseni takia. Kilojen putoamista on takuulla edesauttanut imetysdiettini. Aluksi oli aika epämukavaa luopua ruoka-aineista, joihin oli tottunut. Varsinkin päivittäinen rentouttava kahvihetki oli nyt poissa suklaasta puhumattakaan. Suklaata himoitsin ekat pari viikkoa ja sitten se unohtui. Keksin jotain korvikkeita -ei ehkä niin hyviä ja makeita, mutta jotain kuitenkin. Ihmisen mieli on niin tapaorientoitunut ja riippuvainen juuri tietyistä jutuista. Riippuvuudet voi siirtää onneksi parempiin vaihtoehtoihin. Olen juonut kofeiinitonta kahvimaista sikurijuomaa, syönyt viikunoita, raakapatukoita ja vuohenjuustokin (joka ei aiheuta limaa) on alkanut maistua. 

Myös Jere on suhtautunut uuteen tilanteeseen hyvin. Pientä kapinaa on ollut etenkin joululomien jälkeen, jolloin piti palata päiväkotiin. Siinä sai pitkästä aikaa vähän taistella. Onneksi tilanteet menee nopeasti ohi ja seuraava viikko oli jo ihan erilainen. Nukumme kaikki perhepedissä. Jerekin siirtyi omasta huoneestaan suosiolla meidän sänkyyn, se vain tuntui toimivan paremmin. Lumikki nukkuu meidän sängyssämme kiinni olevassa pinnasängyssä, josta on laita irti. Ensimmäiset viikot hän nukkui vieressäni, jossa nukkuminen oli molemmilla huomattavasti katkonaisempaa. Nyt tuntuu, että kun hän nukkuu pitkiä pätkiä, on hän selvästi tyytyväisempi. 

Tuntuu, että elän aivan mielettömän ihanaa aikaa elämässäni. Viimeiset vuodet eivät ole olleet niin helppoja meidän mittareilla ja edelleen meillä on haasteita talousasioiden kanssa. Toki varmaan aina elämässä tulee silti hetkiä ja päiviä, jolloin on vähemmän mukavaa, mutta iän ja kokemuksen karttuessa ne näkee ohimenevinä. Samoin tämä vauva-aika tuntuu hujahtavan niin nopeasti ohi. Jeren kohdalla taas ajattelin, että tämä kestää ikuisuuden, väsymys siis. Nyt nautin joka hetkestä ja se tuntuu onnistuvan aika hyvin.

Tämä vuosi aloittaa myös uuden seitsemän vuoden syklin elämässäni. Edellisen kerran syklin alkaessa aloin kirjoittaa Quinoaa-blogia vuonna 2009. Silloin alkoi tapahtua ja paljon. Katsotaan mitä tämä sykli tuo, paljon on kyllä intutitiivisia tuntemuksia, mitä ne voisivat olla. ​Love my life <3

Picture

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Entä, jos eron tarkoitus onkin transformoida sinut?

Ehkä hassua, kun kirjoitan tästä asiasta niin nopeasti oman eroni jälkeen. Mutta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.