Välitilassa

Onko susta joskus tuntunut siltä, että elät kuin jonkunlaisessa välitilassa? Se vanha elämä, jota olet elänyt, ei enää toimi, mutta se uusi elämä ei ole oikein juurtunut arkeen etkä oikein edes tiedä, mitä se on?Entä oletko huomannut, kuinka mukava ja helppo tapa olisi vaipua entisen elämän turvallisiin ajatus- ja toimintamalleihin, mutta kuitenkin monet merkit vain sanovat, että suunta on ihan muualle?!

Elän parhaillaan jonkinlaisessa välitilassa. Viimeiset seitsemän vuotta olen elänyt tietynlaista elämää ja nyt selvästi (yllättäen seitsemän vuoden uuden syklin alussa) arvoni ovat jollain tasolla muuttuneet ja se näkyy selvästi ulkoisessakin elämässä. 

Konkreettisesti suurin muutos on tapahtunut parisuhteessa, josta olen täällä paljon kirjoitellut. Vanha parisuhteemme ei enää vaan toiminut ja muutoksen oli pakko tapahtua. Olen kuitenkin tässä seitsemän vuoden aikana rakentanut elämäni ja identiteettini siten, että parisuhteella on ollut suuri rooli siinä. Riippumatta siitä, että jo ennen suhdetta koin olevani onnellinen ja riittävä yksin. Kuitenkin – kun se sielunkumppani nyt käveli eteen ja perhe perustettiin ja naimisiin mentiin, jonkinlainen äiti- ja vaimoidentiteetti tulee väkisinkin. 

Siispä. Pientä identiteettikriisiä ehkä havaittavissa…

Picture

Edelleen koen olevani vahvasti äiti, mutta vaimo tai kumppani…siitä on pitänyt luopua. Toisaalta emme ole eronneet. Tämä on jotain, mille ei vaan ole määritelmää yhteiskunnassamme ja tottakai se tuottaa oman mielen tasolla hieman hankaluuksia, kun asiaa kuitenkin läpikäydään ja analysoidaan jonkin verran ihmisten kanssa. Asiat tuntuvatkin olevan aina melko lailla joko tai. Osa, joille selitän tilannettamme, ymmärtävät ja kehuvat viisaaksi valinnaksi tässä kohtaa. Toiset taas surkuttelevat ja voivottelevat asiaa, kun tottakai sitä katsotaan aina subjektista – omasta maailmankuvasta –  käsin.

Onneksi itse tiedän totuuden. Toisaalta en tiedä hevon helvettiä. Tiedän ja tunnen vain sen, että tämä hetki on ainoa asia, joka on totta ja joka on olemassa. Tämä hetki vie eteenpäin, mutta mitään varmuutta ei suhteestamme (tai muustakaan) ole.Olen osin huvittuneena seurannut mieleni pyörityksiä tämän tilanteen osalta. Suuren osan ajasta elän hetkessä, enkä ajattele koko asiaa. Läsnäolossa ei ole kysymyksiä ja kaikki on hyvin. Mutta väsymys ja tietyt tilanteet aktivoivat ajoittain vanhat mindsetit ja tunnekaavat ja silloin on suuri tarve löytää vastauksia ja määritelmiä ja mennä johonkin sopivaan valmiiksi siloteltuun lokeroon elämään. Vanha elämä, sen turvarakenteet houkuttelevat ja kuiskivat luokseen. Laastarit ovat helppoja keinoja paikata pinnallisia naarmuja ja peittää todelliset tarpeet.

Kun näistä hetkistä pääsee yli, hyväksymällä tunteet – myös ikävän ja kaipuun, jotka ovat täysin inhimillisiä tunteita tässä tilanteessa, voin löytää usein uuden voiman. Se voima on nimeltään riippumattomuus; ihmisistä, asioista ja tunteista. Entisille asioille, toimintamalleille, jotka eivät enää palvele uutta, sanon välillä vähän voimallakin, että Fuck that! Tämä elämäntilanne on oikeasti ihan mahtava mahdollisuus tutustua jälleen omaan itseensä syvemmin. Mitä minä todella haluan ja kaipaan ja kukas hitto nyt tässä kohtaa olenkaan, ilman miestä! Voin tutustua itseeni, omiin tarpeisiini ja ennen kaikkea oppia täyttämään niitä uudella, tätä päivää palvelevalla tavalla.

Elämässäni siis tarjolla, yllätys yllätys, kasvua naisena, tällä kertaa niin fyysisesti kuin emotionaalisesti itsenäisenä naisena. Mitä parisuhde tulee minulle tai meille olemaan tulevaisuudessa, en todellakaan tiedä. Helppoja, siloteltuja, valmiiksi tallattuja teitä ei ole – ainakaan meille. Eräs ystäväni sanoikin, että meille varmasti tuotiin tämä(kin) tilanne eteen siksikin, että teemme työtä näiden asioiden; henkisen kasvun, ihmissuhteiden, parisuhteiden parissa. Tämä todellakin opettaa avaamaan itseä ja selkeyttämään jälleen kerran sitä omaa sisintä, antaa näkökulmaa ja syvyyttä näihin osa-alueisiin. ​Nyt on vaan pakko olla avoin kaikelle ja olla elämän johdatuksessa, hetki kerrallaan.

Picture


Uuden ja vanhan elämän välissä on silta, joka pitää kävellä. Uutta elämää ei yleensä tuoda tarjottimella eteen, vaan se rakennetaan itse lukuisten valintojen kautta. Sydän avartuu ollessamme avoimia muutokselle, vaikka se hetkellisesti tekisi kipeää. Oikeastaan aina vanhasta luopuminen tekee kipeää, mutta samalla se tekee tilaa myös uuden syntymiselle. Näihin tunnelmiin <3

Liity postituslistalle ja saat paluupostina: Tunnista sisäiset tarpeesi – VOIMApf:n:

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Haluatko saavuttaa aidot unelmasi? Muista nämä kolme kohtaa

Aikamme haastava yhtälö on seuraava. Haluamme muutosta. Haluamme parempaa elämää. Haluamme jotain lisää,...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.