Uuteen kotiin ♥

Huh. Tuntuu, että olen hetkessä tehnyt muodonmuutoksen hemaisevasta odottavasta äidistä raihnaiseksi mummoksi. Liikkuminen on hidasta ja tavaroiden, kuten kauppakassien kantaminen todellakin tökkii. Makuuasennosta nouseminen sattuu. Ai mikä seksuaalisuus? Niinpä, tätä tämä viimeinen kolmannes olikin, samaa settiä kuin viimeksi. 

Osansa väsymykselläni on muutto. Pääsimme viimein muuttamaan ja se tapahtui lopulta parissa päivässä. Etsimme siis viimeiset viikot sinnikkäästi asuntoa, jonne pääsisi muuttamaan mahdollisimman nopeasti ja joka olisi suunnilleen toivomallamme alueella. Viime torstaina sitten päädyimme katsomaan erästä kerrostalokolmiota, josta minulla oli hyvä intuitio valmiiksi ja jota meille lopulta tarjottiin. Oven avattuamme se todellakin oli meidän uusi kotimme. 

Mutta muuttaminen ei todellakaan ole herkkua tässä tilassa, kun laskettuun aikaan on seitsemisen viikkoa. Vaikka en tietenkään osallistunut tavaroiden kantamiseen – kiitos tästä muutossa auttaneille miehille – joutuu silti uudessa kodissa tekemään yhtä sun toista vähemmän rauhallista ja rentouttavaa puuhaa. Enkä ole tyyliltäni muutenkaan sellainen “leppoisa muuttaja”, jonka muuttolaatikot ja tavarat lojuvat asunnossa viikkoja odottamassa paikalleen asettelua. Olen se toinen ääripää, joka haluaa, että koti näyttää kodilta päivässä parissa ja ylimääräiset tavarat ympärillä ahdistaa. Mutta nyt on saanut opetella väkisinkin kärsivällisyyttä myös tämän asian suhteen. Keho pakottaa välillä sohvalle ja mieli joutuu kestämään hetkellistä epäjärjestystä. Se on sellaista. 

Kävimme myös tällä viikolla seurantaultrassa ja saimme tietää, että istukka on edelleen osittain estämässä alatiesynnytystä. En kuitenkaan ollut asiasta juurikaan huolissani, koska tämä lääkärikokemus oli sata kertaa positiivisempi kuin aiemmin. Saimme myös toivoa tällä käynnillä ihan eri tavalla, kuin viimeksi. Olen kuitenkin päättänyt asennoitua kaikkeen mahdolliseen, selvittää faktoja niin sektiosta kuin osallistua tulevan lauantain kotisynnytysseminaariin Tampereella. Menemme myös lähiaikoina Vauvantain synnytysvalmennukseen. Vaikka nämä tapahtumat maksavat ja vaikka en voisi synnyttää normaalisti, uskon niistä olevan silti hyötyä. 

Olen tällä hetkellä erityisen kiitollinen siitä, että meillä on ihana uusi koti, jossa on aivan upeat isot ikkunat ja mielettömät maisemat. Ensimmäisenä yönä ihailimme isoa tähtitaivasta sängyltämme. Maiseman katseleminen tuntuu rauhoittavan ja on meditatiivista. Mieheni on myös nukkunut viime yöt paremmin, kuin aikoihin. Toinen asia, josta olen kiitollinen on se, että vauvamme vaikuttaa toistaiseksi terveeltä. Emme tiedä vielä sitäkään, kumpi sukupuoli sieltä on tulossa, vaikka joka ultrassa sitä koitamme tirkistellä. Näyttää siltä, että hetkessä elämistä ja asennoitumista muuttuviin asioihin saa todellakin oppia tässä vaiheessa elämää. Seurantaultrat jatkuvat nyt Taysissa ja niillä eväillä mennään, mitä on. 

Picture

Picture

Picture

Kotona ollaan – taas!
Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Entä, jos eron tarkoitus onkin transformoida sinut?

Ehkä hassua, kun kirjoitan tästä asiasta niin nopeasti oman eroni jälkeen. Mutta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.