Uudet tuulet puhaltaa

 

Aloitin ryhmäliikunnan ohjaamisen 25 vuotta sitten. Jostain syystä päässäni on kaikki nämä vuodet ollut ajatus, että lopetan ohjaamisen kun olen 50-vuotias. En tiedä mistä tämä ajatus on syntynyt, koska enhän ole voinut tietää pystynkö/haluanko ohjata näinkään pitkään. Vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että ohjaukset jatkuvat vanhaan malliin.

Tänään sain puhelun, jossa vahvistui tieto, että aloitan viikon päästä ostokoordinaattorina paikallisessa isossa yrityksessä ainakin vuoden loppuun, todennäköisesti pidempään. Hoidan siis jo sovitut joogat kesän aikana, mutta sen jälkeen eläköidyn ohjaajan hommista. On siis aika lopettaa kunniakkaasti 25:nä juhlavuotena 🙂

 

Kiitos kiitos kiitos

 

En tiedä minkälaista elämäni olisi ollut ilman liikuntaa ja sen ohjausta. Jo pienestä pitäen tanssitreenit kuuluivat ohjelmaan monta kertaa viikossa, aikuisena harrastus muuttui työksi. Niin monta inspiroivaa koulutusta, matkaa, tapahtumaa ja viikkotuntia on liikunta tuonut elämääni etten osaa niitä enää laskea. Monista asiakkaista on vuosien saatossa tullut ystäviä ja heidän palautteensa on aina jaksanut lämmittää.

Ja ystävät. Kun mietin nykyistä ystäväpiiriäni on heistä moni jollain tavalla liittynyt liikuntaan. Näitäkään ihmisiä en olisi tavannut ilman jumppapirkkoilua, syvästi kiitollinen siitä, että he ovat elämässäni. Mutta nyt ehkä on aika laittaa silppuriin pari mapillista muokkaus-,tanssi-ja venyttelyohjelmia. Muutaman nostalgisen kyyneleen ehkä tirautan silppurin äärellä samalla miettien mihin ihmeeseen tungen kymmenet jumppa cd:t.

 

Uudet tuulet puhaltaa

 

 

Ajassa on siis paljon symboliikkaa kun kevätauringossa luonto puhkeaa kukkaan ja minullakin alkaa uusi vaihe elämässä. Olen äärimmäisen kiitollinen työpaikasta, mutta samalla se aiheuttaa hieman haikeutta, koska sen myötä joudun siis luopumaan paljosta mukavasta. Niinkuin tästä blogista. Olen elänyt vaihetta, jossa päivätyön lisäksi ohjasin jumppia, ulkoilutin koiraa, olin yhdistyksessä vapaaehtoistyössä…..menin siis tukka putkella 24/7. Olen oppinut tuntemaan rajani ja sanomaan “ei” kun tuntuu etten jaksa. Uusi työ ja elämänrytmi tulevat viemään voimat sen verran, että haluan vapaa-aikani pyhittää perheelle ja omalle hyvinvoinnilleni. Niin ja koiramummolleni, joka ei varmaan voi käsittää miksi äiti on yhtäkkiä niin monta tuntia pois kotoa…Sitäpaitsi kuka jaksaa lukea juttuja siitä kuinka seuraan toimitusaikoja koneelta kun identiteettini joogaopesta muuttuu toimistorotaksi 😉

Samalla muutan Instagram-tilini takaisin yksityiseksi, koska julkaisut muuttavat taas muotoaan. Ei pidä ikinä sanoa ei koskaan, sillä elämä on yllätyksiä täynnä. Saatan jonain päivänä löytää itseni taas kirjoittamassa, ehkä uusien aiheitten parista. Tai ohjaamasta. Vaikka niin päätän, että annan nuoremmille tilaa ja jatkossa nautin asiakkaana tunneista, niin annan itselleni luvan palata johonkin erityiseen tilaisuuteen jos siltä tuntuu. Mutta oman kehon ja mielen ehdoilla.

Lämmin kiitos Naiseuden voimalle mahdollisuudesta blogata ja lukijoille, että jaksoit kiinnostua postauksistani. Aurinkoa elämääsi!

Lisää kirjoittajalta Jokaisen naisen joogaa/Saila Rajala

Uudet tuulet puhaltaa

  Aloitin ryhmäliikunnan ohjaamisen 25 vuotta sitten. Jostain syystä päässäni on kaikki...
Lue lisää

3 Kommenttia

  • Onnea Saila, olen todella iloinen puolestasi:)Minulle kävi samalla tavalla, sain uuden kokoaikaisen työpaikan Järvenpäästä, joten kun aamuherätykset aikaistuvat huomattavasti, niin täytyy karsia tässä iässä “yömenojaan”, että jaksaa:)
    Mutta kaikella on tarkoituksensa ja kun tarpeeksi yrittää, ei ole aina se toinen tai kolmas, vaan se, joka valitaan:)

    • Kiitos ja onnea myös sulle Milli myös tätä kautta ja kiva nähdä Janiakin pitkästä aikaa joogatunnilla 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.