Uuden Maan Luojat, it’s show time

Minä olen muutosten mestari. Olen aina muuttanut asioita, muuttunut nopeassa tahdissa. Muuttanut ulkonäköäni, käyttäytymistäni, maata, ystäväpiiriäni, ajatusmallejani, työpaikkojani, opiskelupaikkojani, suhteitani, ruokavaliotani. Muutos on ainoa asia joka pysyy. Kaikki haluavat muutosta, mutta useimmiten kukaan ei halua muuttua. Muutos pelottaa, kontrollin menetys, arvaamattomuus, ennakoimattomuus.  Jos haluaa nähdä maailman muuttuvan, on aloitettava itsestä. Astuttava tuntemattomaan.

Erityisesti viimeiset viisi vuotta olen tehnyt muutoksia muutosten perään. Koko ajan sitä vauhtia kun asiat ovat tulleet näkyviksi, olen muuttanut todellisuuttani niin, että se vastaa tarkemmin korkeinta mahdollista totuuttani. Olipa kyse tavoistani, ajatuksistani, ulkoisista puitteistani tai elämänvalinnoistani. Ristiriitoja on edelleen, koska olemme kollektiivina palaamassa vasta polarisaatiosta takaisin yhteyteen. Muutokset ovat usein asteittaisia – pieni päätös päivässä vie koko ajan eteenpäin. Toisaalta olen itse ollut aina “180 astetta ympäri ja etenemme jälleen”- tyyppinen toimija. Muutoksia voi tehdä jatkuvalla lempeydellä, ymmärtäen että kaikki on koko ajan täydellisesti juuri niin kuin sen kuuluu olla, ja jokainen askel kuuluu olennaisesti matkaan jonka olemme itsellemme valinneet. Mikään ei ole vahingossa sillä tolalla kuin se on. Ja mikään ei ole pysyvää, kaikki on jatkuvassa muutoksessa. Kiitollisuudessa, jatkuvassa tarkkailijan roolissa.

Muutama vuosi sitten työskentelin valtion järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Viimeinen vuosi työelämässä oli henkisesti haastavinta aikaa mitä olen ehkä koskaan elänyt. Olin aina rakastanut työskennellä lasten kanssa, mutta nyt olin ajanut itseni pisteeseen, jossa en enää kyennyt löytämään iloa työstäni. Olin herännyt räjähdysmäisesti edellisten vuosien aikana, tullut tietoiseksi siitä suuresta “huijauksesta” jossa elämme, ja jouduin kuitenkin vielä toimimaan osana ongelmaa. Työympäristö oli sanalla sanoen tulehtunut. Se sattui minua niin paljon sydämeen, että sairastelin jatkuvasti ja voin äärimmäisen huonosti. Olin poissaoleva, kiukkuinen, enkä halunnut tehdä työtäni hetkeäkään. 2015 olikin lopulta vuosi, joka muutti elämäni täysin. Lopulta oli pakko uskaltaa kuunnella, pakko uskaltaa muuttaa tämäkin asia.

Moni ihminen elää joka päivä sisäisessä konfliktissa, jossa näkee ympärillään ne asiat, jotka eivät tue hyvinvointia, omaa tai muiden, mutta hyväksyy ne silti osana todellisuuttaan. Mieli keksii syitä, miksi muutosta ei voi tehdä. Pelko lamaannuttaa, pitää paikoillaan tilanteessa, joka ei palvele enää vaan aiheuttaa pahoinvointia. Voimattomuuden tunne on ohjelmoitu meihin todella syvälle, uskomus siitä, että asiat vain ovat jollain tavalla, ja meidän tulee vain hyväksyä se. Valitetaan, muttei osallistuta muutostalkoisiin. Minä en kuulu enää tähän kategoriaan. Sisälläni palaa tuli, joka alkaa korventaa sietämättömästi, mikäli yritän toimia tavoilla, jotka eivät palvele minun tai yhteisön hyvinvointia. Tämä tuli paloi rinnassani vuosia, aiheuttaen minulle närästystä ja kaikenlaisia vaivoja — koska en kuunnellut sitä täysin. Nykyään ymmärrän, että kun tunnen tuon liekin leimahtavan, on aika toimia. Tuo pyhä tuli kertoo aina, missä on jotakin mikä haluaa palaa, kärventyä ja kiemurrella savunorona korkeuksiin. Transformoitua, tulla nähdyksi. Koskaan ei ole totuus tullut näkyville tällaista vauhtia, muutoksen tuulet puhaltaneet syvälle selkäytimeen saakka.

Kun synnyin äidiksi vuonna 2016, minusta tuli leijonaemo. Muistin lupaukseni. Muistin, että minun tehtäväni on ennen kaikkea raivata tietä lapsillemme. Minun tehtäväni on pitää huolta, että lapsemme saavat elää turvassa, rakkaudessa, terveinä, maailmassa joka tukee heidän hyvinvointiaan ja kehitystään joka päivä. Maailmassa, jossa heitä ei traumatisoida syntyessään,  myrkytetä ensihetkistä asti, jossa heitä ei aivopestä, jossa heidät tunnistetaan täysivaltaisiksi ja tietoisiksi ihmisiksi aivan ensimmäisestä kohtuhetkestään lähtien. Muistin, että lapseni on valinnut minut juuri tämän vuoksi. Koko maailman lapset. Tämä on sopimuksemme. Minä tulen ensin, unohdan ja opin matkalla. Herään, rakastun ja alan luomaan kokonaan uutta tietä — jotta sinun ei enää tarvitse käydä läpi näitä samoja asioita. Jotta sinä saat aloittaa puhtaalta pöydältä. Jokaisella on toki oma karmansa, jokainen valitsee millaiseen elämäntilanteeseen syntyy, ja se on juuri niin kuin kuuluukin olla. Tiedän, että selviät kaikesta mitä matkallesi tulee, olet voimakas ja kaikkivoipa. Kaikki on aina täydellisesti. Kuitenkin, valitsemalla minut äidikseen, tyttäreni varmisti vapautensa. Hän on opettanut minut asettamaan rajoja, puhumaan totuutta ja vain totuutta, valitsemaan todellisuuteni ja toimimaan korkeimman tiedon mukaisesti joka päivä, parhaani mukaan. Kasvamaan joka päivä, kantamaan kruunuani rohkeammin. Minä olen Uuden Maan äiti. Kanssaluoja. Se, joka sanoo ääneen sen mitä kaikki muut ajattelevat. Muutosagentti. Totuuden torvi. Se, joka rakkaudella laittaa sanoiksi kaiken sen, mikä kelluu kollektiivissa vielä ilman muotoa. Olen ollut hiljaa kauan, kärsivällisesti odottanut oikeaa aikaa. Sisälläni on kuplinut, olen kärventynyt henkilökohtaisessa kiirastulessani ja palanut totuudessa niin moneen kertaan, että tiedän missä seison. Sisäinen tieto on alkanut luontaisesti siirtyä ulkoiseksi manifestaatioksi.

Kohtaan ristiriitoja sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välillä joka päivä, niin kuin me kaikki kohtaamme. Jokaisessa hetkessä meillä on kuitenkin olemassa valinta. Tuo valinta määrittelee sen suunnan mihin kuljemme, jokainen valinta on askel kohti todellisuutta jota rakennamme. Meillä on jokaisella vastuu omasta todellisuudestamme, ja samalla myös ultimaattinen mahdollisuus luoda oma todellisuutemme juuri sellaiseksi kuin omat valintamme ja tietoisuutemme sekä värähtelymme sen luovat. Jokainen fyysinen asia, koko todellisuus, on täysin omaa luomustamme — kun tämä tulee itselle todeksi, koko todellisuuden rakenne muuttuu. Tämä on suurin lahja, alkaa elää tietoisena ihmisenä, tietoisesti rakentaen omaa ihmiskokemustaan. Elämä ei tapahdu meille, vaan me luomme elämämme hyvin konkreettisesti valinnoilla joita teemme joka päivä.

Yhtenä suurena vedenjakajana on ollut itselleni tyttäreni päivähoidon aloitus. Hän aloitti päiväkodissa osa-aikahoidossa viime viikon maanantaina, ja tämä on ollut minulle todella valtava kasvun ja linjanvetojen paikka. Olen todella kiitollinen ja onnellinen, että maailmankaikkeus lempeästi järjesti niin, että lapsuuteni kotitalon viereen rakennettiin ja aukesi juuri aivan uusi yksityinen päiväkoti. Luonto- ja musiikkipäiväkoti, jonka kasvatusajatukset kuulostavat hyvin, sanotaanko vaikka Montessorilaisilta, ja omaankin kokemuspiiriini sopivilta. Ja sopivasti he avasivat ovensa juuri silloin, kuin tyttäremme päivähoidon ja leikkikaverien tarve tuli akuutiksi. Olen tietoinen siitä, että tämä on täydellisesti orkestroitu. Olen kiitollinen siitä, että tyttäreni pääsee leikkimään ystävien kanssa muutamaksi tunniksi päivässä, mutta muutama suuri kysymys tuli kohdallamme heti tarkasteltavaksi. Jaan teille niistä yhden.

Suomen päiväkodeissa ja kouluissa syötetään lapsille ruokaa, joka on haitallisinta mahdollista ravintoa kenelle tahansa ihmiselle. Ruokalistalla on pääsääntöisesti lihajalosteita, valmisteita, pastöroituja ja rasvattomia, eli kaikkein epäterveellisimpiä, maitotuotteita, vehnää, valkoista sokeria ja margariinia. Valion edesmennyt toimitusjohtaja sanoi ennen kuolemaansa, että teemme tällä hetkellä suurinta ihmiskoetta maamme historiassa  — ja koekaniineina ovat omat lapsemme. Kukaan ei tiedä, millaisia pitkäkestoisia vaikutuksia on esimerkiksi margariinin syömisellä kasvuikäisenä joka päivä, vieläpä moneen otteeseen päivässä. Tehokkaana muutoskeskustelun tukkeena on pula-ajan syyllistysmentaliteetti ja sen ympärille muodostunut “hyvinvointiyhteiskuntauskomus”. “Sinun pitäisi olla tyytyväinen, että meillä on ilmainen kouluruoka. Joissain maissa lapsilla ei ole edes ruokaa.” Tällaiset rajoittavat uskomukset ja ohjelmoinnit on meihin laitettu, jotta toimisimme kiltisti niinkuin sanotaan, kyseenalaistamatta, mukisematta. Häpeä siitä, että vaatii jotain – että on hankala – on todella voimakas. Tämä keskustelu ei ole kuitenkaan minulle kiinnostavaa, eikä merkityksellistä. Minun ei tarvitse olla kiitollinen siitä, että lapselleni syötetään joka päivä ravinnonkaltaisia tuotteita, jotka kustannetaan verorahoillamme ja päätyvät suoraan elintarviketeollisuuden ja politiikan lobbareitten taskuihin, sairastuttaen siinä matkalla koko kansan. Minun tehtäväni on olla kiitollinen siitä, että saan käyttää vapaata tahtoani ja ääntäni, sekä tehdä omia valintojani niin, että tämä tilanne muuttuu mahdollisimman nopeasti. Ruoantuotanto on ulkoistettu ja keskitetty firmoille kuten Fazer  — minusta on erikoista, että lastemme päiväkotiruoan tarjoaa monessa paikassa sama taho, joka tuottaa karkkia, suklaata, keksejä ja vehnäpullaa. Minua ei haittaa olla “se hankala äiti”, joka ei menekään annetun mallin mukaan. Minua ei haittaa, että minua pidetään epäkiitollisena tai että ajatellaan, että olen yliherkkä ja ylisuojelevainen. Minä peilaan näitäkin asioita riemulla ja ilolla kollektiiviin. Suurin osa ihmisistä kenen kanssa olen tekemisissä, ymmärtää varsin hyvin mistä on kysymys, ja henkilökohtaisella tasolla kommunikointi on ollut helppoa ja vaivatonta, mutta tunnen että kollektiivissa kohahtaa. Minä olen tietoinen asioiden todellisesta impaktista, ja toimin parhaan tietoni mukaisesti. Toivoisin, että ihan jokainen muukin ihminen tekisi samalla tavalla, pelkäämättä tippaakaan sitä, mitä muut ajattelevat.

Haluan että päiväkodeissa ja kouluissa laitetaan ruoka itse omassa keittiössä, mielellään yhdessä lasten kanssa, lähituotetuista, itse kasvatetuista, puhtaista raaka-aineista. Haluan että ravinto suunnitellaan terveelliseksi ja terveyttä sekä hyvinvointia kohottavaksi, niiden ihmisten toimesta joilla on tieto ja ymmärrys siitä, mitä terveellinen ravinto tarkoittaa. Haluan, että jokainen lapsi saa syödä hyvää, monipuolista, puhdasta ja ravitsevaa ruokaa hoito- tai koulupäivänsä aikana. Olen todella kiitollinen siitä, että oman lapsemme päiväkoti on todella ymmärtäväinen näkemystemme suhteen, ja he pyrkivät parhaansa mukaan osaltaan muuttamaan järjestelmää. Päiväkoti oli jopa kysellyt lähituottajilta, josko olisi löytynyt ruoantuottaja, jonka he olisivat voineet valita mieluummin kuin kunnallisen keskitetyn ruokapalvelun. Ongelmaksi muodostui kuitenkin varhaiskasvatuksen ruokalista, jonka toteuttaminen ei pientuottajilta onnistunut. Olen kiitollinen tästä muutoshenkisyydestä, jota päiväkoti ja sen päättäjät ovat osoittaneet. Tästä se lähtee!

Tällä hetkellä tyttäremme syö päiväkodissa vain aamupalan, ja viipyy vain lounaaseen saakka, koska millään muulla aterialla ei ole oikeastaan mitään mitä haluamme hänen syövän. Hän syö yleensä kotona jonkun hedelmän ennen päiväkotiin menoa, ja sitten maistelee siellä vähän aamupuuroa halutessaan. Puntaroimme tätä asiaa monelta kannalta, eikä linjanvetojen tekeminen ole ollut yksinkertaista, kaikissa asioissa on niin monta puolta. Kuitenkin, niinkuin Antti Heikkilä, Lääkkeetön Elämä- kirjan kirjoittaja ja lääkäri, sanoi: “Ruoka on elämän tärkein asia hengittämisen jälkeen”. Haluamme että tyttäremme ei altistu joka päivä säännönmukaisesti asioille, jotka eivät kuulu hänen kehoonsa eivätkä edistä sen hyvinvointia, vaan luovat alustaa sairauksille alkaa syntyä. Haluamme kuitenkin, että hän saa leikkiä ystävien kanssa ja opetella olemaan erossa äidistä ja isästä, kasvaa itsenäiseksi ja rohkeaksi toimijaksi ja pitää hauskaa muiden lasten kanssa sosiaalisesti kehittävässä ympäristössä. Mutta tämän hintana ei saa olla se, että hänen kehonsa joutuu kompromissaamaan hyvinvointinsa. Todella moni vanhempi on tilanteessa, jossa heillä ei ole vaihtoehtoa vaan lapsi tarvitsee kokopäiväisen hoitopaikan, ja vanhemmat joutuvat vain hyväksymään sen mitä heidän lapsilleen päivät pitkät syötetään. Tunnen tuskanne. Iso osa varhaiskasvattajista tuo omat eväät töihin, koska ruoka on heistä syömäkelvotonta. Kuitenkin tuon ruoan pitäisi ravita koko maan kasvavat lapset.

On todella muutoksen aika. On aika ymmärtää, kuinka dramaattisia vaikutuksia lapsuusajan huonolla ravinnolla on pitkällä tähtäimellä ihmisen hyvinvoinnille. Koko kehon jokainen solu rakentuu siitä, mitä syömme. Keho uudistuu ja rakentuu joka hetki, ja varsinkin kasvavien lapsien kehot tarvitsevat kunnollista rakennusainetta. On aika ymmärtää, että suuri osa lasten käytöshäiriöistä, mielenterveysongelmista ja kaikenlaisista sairauksista johtuu ravinnosta. On aika ymmärtää, että se mitä lapsillemme syötetään, on vain ja ainoastaan elintarviketeollisuuden intressien ja politiikan päättäjien rahanahneutta ja edesvastuuttomuutta. On aika ymmärtää, että on meidän vanhempien vastuulla nostaa älämölö tästä asiasta. On meidän vastuullamme muuttaa tämä maailma. On meidän vastuullamme, ihan jokaisen vastuulla, avata se suu ja kertoa mitä mieltä on asioista. En halua, että kukaan jää valittelemaan asioiden tilaa päivästä toiseen, en suinkaan! Kun näet, että jossain on ongelma, mieti miten voit alkaa muuttaa tilannetta. Mikä on sinun keinosi vaikuttaa? Miten sinä voit tehdä valintoja jotka alkavat muuttaa vallitsevaa mielipidettä ja luo uudenlaista todellisuutta? On aika heittää uskomukset siitä, ettemme voi vaikuttaa olemassaolevaan järjestelmään, tai tehdä totutusta poikkeavia valintoja. On aika todella herätä, ja haistaa palaneen käry. Nämä lapset luottavat meihin. Minä haluan olla tuon luottamuksen arvoinen, on toiminnan aika.

Minä olen valmis polttamaan kaiken vanhan ja auttamaan maailmaa syntymään uudelleen. Koko koulu- ja varhaiskasvatusjärjestelmän on purkauduttava alkumolekyyleiksi ja rakennuttava uudelleen. Minä olen kollektiivi, minä olen kaikkeus. Kun minä muutan itseni, kaikki muuttuu. Tapahtukoon tämä transformaatio rakkaudessa, ilossa ja kirkkaassa tietoisuudessa, helposti, nopeasti ja vaivattomasti! Pitäköön jokainen muutoksen luoja vision kirkkaana, sydämensä keveänä ja mielensä puhtaana. Tulkaamme yhteen joukoin, löytäkäämme se voima joka meissä on. Voimaantuminen tapahtuu sisältä päin, ja niin maailma ulkona muuttuu. Kepeydellä, kepeydellä!

Jos voimme yhdessä tehdä yhden päätöksen, joka vaikuttaa ihan kaikkeen, se on tämä:

1. Aina, kun huomaat valittavasi tai laittavasi energiaasi johonkin mitä et halua nähdä tässä maailmassa, pysähdy. Havaitse asia, tule tietoiseksi siitä, mikä tuossa tilanteessa aiheuttaa sinulle voimakkaita, negatiiviseksi koettuja tunteita ja ajatuksia tai kokemuksia? Mikä ristiriita on kyseessä?
2. Seuraavaksi, ole noiden tunteiden kanssa. Tunteiden kanssa oleminen tarkoittaa sitä, että annat koetun tunteen nousta voimakkaana kehossasi ja tietoisuudessasi pintaan, yrittämättä lainkaan laittaa sitä piiloon, mutta ET REAGOI. Et siis lyö ketään, et huuda, et vahingoita itseäsi, etkä yritä syömällä tai jollain muulla pakokeinolla laittaa tunnetta piiloon. Otat sen vastaan. Mitä se sinulle kertoo? Istut ja hengität. Tunnet.
3. Otat vastaan viestin siitä, mikä on positiivinen ja kehittävä suunta tai asia, jolla voit edistää sitä minkä haluat nähdä tässä maailmassa. Kaikessa on aina positiivinen opetus, ihan kaikessa on kehittävää voimaa.
4. Keskität kaiken huomiosi, energiasi ja tietoisuutesi kiitollisuuteen tuosta viestistä ja annat energiasi virrata suuntaan, joka luo maailmaan niitä asioita joiden haluat nähdä voimistuvan ja lisääntyvän.
5. Kirkas, linjautunut ja keskittynyt toiminta.

Minä olen suvereeni
Kaikkivoipa
Minä olen vapaa
Tekemään valintoja itselleni ja perheelleni
Korkeimman tietoisuuteni mukaisesti
Toimimaan
Joka hetkessä
Viisauteni mukaan
Luomaan todellisuuteni
Ilman syyllisyyttä
Ilman pelkoa
Anteeksi pyytelemättä
Minä olen rakkaus
Olen puhdas tietoisuus
Olen valinnan vapaus
Eikä mikään muu
Selviä tulesta
Jonka pistän palamaan
Tuikkaan tuleen
Kaiken sen
Mikä ei palvele
Kaikkien
Korkeinta etua
Näin olkoon
Nyt ja aina

Rakkautta ja voimaa <3

Emma

Lisää kirjoittajalta Pohjoisen Valkoinen Noita

Uuden Maan Luojat, it’s show time

Minä olen muutosten mestari. Olen aina muuttanut asioita, muuttunut nopeassa tahdissa. Muuttanut...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.