Uuden kynnyksellä

Tämä on mun ensimmäisen blogini ensimmäinen postaus. Jännittää, ja samalla olo on innostunut. Julkaisen uutukaisessa blogikodissani runoja ja muita tekstejä, mietteitä ja tuntemuksia elämästä itsessä ja elämästä ympärillä.

Itselleni kirjoittaminen on jotain sellaista, jonka avulla hahmotan ja oivallan asioita. Paperille tipahtelevat sanat tuovat vastauksia, niiden avulla pääsen syvällisemmin yhteyteen oman sisimpäni kanssa. Olisipa ihanaa, jos blogin tekstit voisivat jollain tavalla olla avuksi myös sinulle.

Jossain vaiheessa voisin esitellä itseäni hieman tarkemmin, jos sellainen tuntuu tarpeelliselta. Nyt ajattelin kuitenkin mennä suoraan asiaan – tässä siis heti alkajaisiksi muutama runo. Kiehtovaa nähdä, mihin suuntaan tämä uusi ilmaisukanava lähtee elämään, mahtavaa kun olet mukana matkassa!

 

Kuva: Thomas Hafeneth

 

Intuitio, rakas

intuitioni

sinä viisas ja varma

joka

aina osaat kertoa

mihin suuntaan astua

mitä ovia kolkutella ja

mihin autoon nousta ja miltä asemalta

 

Sinä joka

aina suojelet ja varjelet

autat siirtämään leveyksiä korkeuksia

annat avoimena

niitä vastauksia

joista vielä

en osannut udella

ja sinä

kerroit jo varhain

etten turhaan ehtinyt uupua

 

Ja sinä minut

johdatit

kuningattareksi arvokkaaksi jumalattareksi

oman itseni salaiseen

valtakuntaan

 

Saat minut haaveilemaan

unelmia

joihin tarvitsin sinulta rohkeutta

 

Sinä minut nostit

kun

kasvosi opin tuntemaan ja

pelastit hetkellä kun

toinen jalkani jo

irronneena uponneena

 

Intuitio, rakas

intuitioni

kun

sinä löydyit minusta

löydyin minäkin

uudestaan

valtoimenaan

 

Kuva: Austin Ban

 

Sitä helposti pelkää, että mitä jos en kestäkään, että mitä jos hajoan

että mitä jos kaikki onkin liikaa

painaa liikaa

repii liikaa

raapii liikaa

liikaa – liikaa

häiritsee, hakkaa, hajottaa, heittelee

 

mieli pelkää

ja mieli haluaa suojella

ohjata pois kivusta ja tuskan uhkasta

 

mutta sitten sydämen ääni sieltä jostain

aluksi vaimeana, hiljalleen voimistuvana

ja uteliaana kulkemaan uudenlaista polkua

antaakin sydämen sävelten ohjata

sointujen, sykähdysten, sykkeiden

 

ja saa huomata, ettei mikään voinut koskaan painaa liian paljon liikaa

että vain sen verran minulle annetaan, kuin minä jaksan

 

eikä mikään kestä loputtomasti

 

paitsi rakkaus

rakkaus kestää

on loputon,

rakkaus on loputon

 

Kuva: Ester-Marie Doys

 

Päätän nauttia

tästä hetkestä

kun silmät eivät näe

ja voin vain helliä

sydämeni viisauden

ihmettä

 

Kuva: Jakob Owens

 

Tuntui hyvältä

avata kovaa kuortaan

olla siinä toisen edessä

ja pehmeä

Lisää kirjoittajalta Johanna K/Johanna Hämäläinen

Uuden kynnyksellä

Tämä on mun ensimmäisen blogini ensimmäinen postaus. Jännittää, ja samalla olo on...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.